kävelyllä

olimme kävelyllä maanantai-illan pilvisessä ja hiukan sateisessakin säässä varakkaammalla alueella nähden erilaisia hulppeita jylhiä asuntoja. joissakin asunnoissa oli tietomme mukaan uima-allas pohjakerroksessa. kaverini huomioi talojen isot komeat autot kuten porschet. merenrantatonttien omilla laitureilla odottelivat toki juuri kiillotetut purjeveneet. merellä päin näkyi mitäs muuta kuin paljon  mieltä rauhoittavaa merta ja kauempana sijaitsevia metsäisiä saaria. me tulimme alueelle rannalla sijaitsevan epämääräisen muotoisen kallion vuoksi, johon voisimme hetkeksi istahtaa ja katsella merelle päin.

kaverini sanoi, että me kaksi olemme niin erilaisia, niin eri maailmasta näihin paikallisiin verrattuna. meillä on eri arvot, erilaiset maailmankatsomukset, eri elämäntavat ja kaikin puolin olemme heille kuin muukalaisia. mutta meillä on meidän omat juttumme.

vilkaisin taas talojen tyylikkäitä design -takapihoja omine laitureineen ja paatteineen, ihan kuin vasta silloin ymmärtäen omaa elämääni koskevia jo tehtyjä valintoja. niin, se on totta, sanoin.

mutta miten tähän on tultu. miksi minä olen tähän tullut, ja miksi he ovat tuohon tulleet. miksi minä ajattelen kuin ajattelen jos he ajattelevat kuin ajattelevat.

kallio oli ihana, täysin kävelyn arvoinen, puhumattakaan merimaisemasta. mutta oli jo myöhä, ja oli palattava takaisin.