on helpompaa olla elämän tuulen vietävänä ja tanssia antaen tanssin muodostua, kuin pitäen liikkuvan auton perään kiinnitetystä köydestä epätoivoisesti kiinni tuntien mahassaan tien kuopat ja sorat ja saaden lisäksi päälle sen mudat. liikkumista elämä joka tapauksessa on mutta liikkumisen laatuun on mahdollisuus vaikuttaa.
synkronisuutta näin tosiaan Intiassa. joogi Intiassa halusi jotain, ja kohta joku tuli kysymään häneltä, että satutko huolimaan itsellesi juuri tämän. siinä pieni ihminen kysyy, että mitä kummaa on meneillään. ojennat kätesi, ja juuri silloin siihen tippuu sopivan kypsä mango yläilmoista.
synkronisuus ei ole tavoittelemisen arvoista itsessään, vaan se on kevenemisen sivutuote. silti elämä on helpompaa, kun tuntee aina olevansa oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kun jokainen tanssin askel on luontaisesti täydellinen.
synkronisuus on kauneinta taidetta.
synkronisuus on osoitus siitä, että elämä kyllä kantaa kun sille antaa mahdollisuuden. on vain hoidettava itsessä olevat kurat tieltä pois. se tietenkin on kaikkea muuta kuin helppoa.
itse olen todella kiitollinen viimeaikaisesta jonkinlaisesta synkronisoitumisesta. on tuntunut, että elämä hymyilee kanssani. ihan parasta.
on kuitenkin muistettava, että synkronisoitumisen vastakohta on ei-synkronisoituminen, ei-tahdissa-oleminen, ja ne molemmat tarvitaan. toista ei ole ilman toista. mitä enemmän toista on, sitä enemmän myös toista. sitä kirkkaampi valo, mitä synkempi pimeys. ja kai me joskus kaikki opitaan.
https://www.youtube.com/watch?v=PKFed9LCong
No comments:
Post a Comment