kahvia arkipäivisin, viinaa viikonloppuisin

olen viime aikoina miettinyt muun muassa kuinka kauheaa on olla töissä 40h viikossa (plus työmatkat), noin 35-45 vuotta. putkeen. välillä parin viikon tai vaihtoehtoisesti kerran vuodessa kuukauden tauko. se on se vuosiloma.

aamuisin herätys seiskalta, ja kahvia nuppiin jotta jaksaa mennä paiskimaan. tulla kotiin kun aurinko jo laskee puuhaamaan omia juttujaan.

ja aamuisin vituttaa.

minä olen ainakin hyvin laiska ja mukavuudenhaluinen ihminen.

tiedän myös ettei työ itsessään ole viisasta, vaikkakin jokseekin välttämätöntä.

vain jotkut uskaltavat vastustaa tätä paineistettua virtaa. boheemit muiden kämpissä nukkuvat jotka vähän tienaavat kukin milläkin, esim workshoppeja pitämällä aina joskus. ja sitten Suomessa/Pohjoismaissa työttömyys on taloudellisesti periaatteessa mahdollistakin.

miksi uin paineistetussa virrassa kuin voisin lähinnä yrittää välttää työvoimatoimiston laittamasta millekään tietokoneenkäytön perusteet -kurssille.

mutta ehkä tulen pitämään työstäni. ehkä saan jotain hyvää aikaiseksi. ehkä kehityn ihmisenä, ehkä opin. ehkä minun on tarkoitus -ehkä tarve ja tarpeeksi tuleminen yhdistyvät.

mutta on hyvä kyseenalaistaa. jotta saa karistettua turhat, ja tehdä elämästään kiva ja oman näköinen. sellainen, että sitä on hyvä elää. mitä järkeä siinä muuten on, pelkkä selviytyminen ei jossain kohtaa enää riitä.

eikä kukaan sanonut että 40h viikossa 35 vuotta putkeen asuntolainaa samalla maksaen on ainoa vaihtoehto. on hyvä pysähtyä näkemään tuulen värejä.

gruusialainen kaalilaatikko

söin koulussa gruusialaista kaalilaatikkoa ja oli kyllä niin hyvää että tein sitä sitten kotonakin. omalla suurpiirteisellä reseptillä:

muutama sipuli, paljon valkosipulia (kuullota paistinpannulla)
n. 1/2 kaalta pilkottuna
n. 2dl huuhdeltuja punaisia linssejä
tölkki kookosmaitoa
purkki/tölkki tomaattimurskaa
mausteita (esim. mustapippuria, yrttimausteita)
suolaa

sekoita ja kaada uunivuokaan

175C uunissa <1.5h

namiiiii!


----------------------------------------



oon tullut siihen tulokseen, että ajatteleminen väsyttää.

olin niiiiiin väsynyt tänään. burnoutin esiasteella. ainakin siltä tuntui. ollut jo muutaman päivän tässä. en tiennyt miksi.

menin kontakti-improon. alkajaisiksi katselimme omien käsien viivoja kämmenpohjassa, miltä ne näytti. aloin analysoimaan. haa, mitäs viivoja ne nämä.

sitten muistin. oli vaihdettava aivot vapaalle. olin vain katsomassa niitä, en analysoimassa. sisäinen jatkuva puhe pään sisällä sai luvan loppua.

tunnustelin miltä tuntui koskettaa kasvoja. päätä, niskaa. tarkastella miltä kaikki tuntuu. ja miltä tuntuu olla tunnusteltavana. vain tarkastella, observoida. kuin lapsi ensimmäisen kerran kokemassa millainen maailma on. ennakkoluulottomasti.

siinä pisteessä. tunsin kuinka burnoutilleni pystyin sanomaan hyvästi.

kyllä se mielen rähmä helposti kerääntyy, ja kohta kantaakin hartioillaan 20kg säkkejä. ei ihme että alkaa väsyttää.

ei niiden säkkien tarvitse olla täynnä negatiivisia tunteita ollakseen painavia. ainakin minua jo pelkkä ajattelu väsyttää.

on löydettävä tapa olla. tiputettava turhat pois elämästään.

surffaten aaltojen halki

oon jotenki abstraktilla tasolla konkreettisesti päättänyt uudistaa, uskaltaa.

tänään uskalsin, ja löysin itseni jostain aivan uudesta, rajoja rikkovasti.

hienoa, aplodit ja halaukset itselle. ja muille ja muulle.

on uskallettava täysillä, voimakkaasti, kahjopäisesti.

jättää kaikki mikä juuri siinä ei tunnu hyvältä. sukeltaa syvälle aina kun siltä tuntuu. syvemmälle.

pari viikkoa sitten tunsin konkreettisesti eräänä päivänä, että nyt minun on muututtava. jokin puski elimistöstäni ulospäin. luulen, että tämä virta on yhä samaa. jokin sanoi, että nyt on aika. on otettava itseä niskasta kiinni, ja unohdettava turvallisuuden rajat, pelot ja mieli.

matkalla ollaan.

elämme jännittäviä aikoja, ystävä hyvä.


tämäkin on vain hetki. kuolema korjaa jonain päivänä. kaikki mitä annetaan, tullaan ottamaan pois. ainoa asia mikä on elämässä pysyvää, on sen vaihtelevuus. toinen pysyvämpi elementti on mieli mutta se on kuollutta eikä sitä siksi lasketa. elämä antaa ja se ottaa. jatkuvaa syöttöä. mutta sitä showta voi parhaimmillaan katsella reagoimatta. samalla kun kroppa kulkee aallon mukana säilyttäen kuitenkin voimansa. kuin surffaten. tärkeintä on se rauha sisällä, ei ne aallot. siksi meditointi on aika hyödyllistä.

näillä hajatuksilla ensi viikkoon.

päivän lainaukset !

"...how long can you go on believing in something which is false? Your life becomes a long series of broken dreams, but it is because of your own stupidity. It is not because life itself is a drag. Life is a dance! If you are falling out of the dance, it is up to you. Life gives you freedom to be IN step with the dance or out of step. It is your choice. If you fall OUT of the dance, of course you will feel everywhere as if you are unwelcome. The simple thing is, you are not harmonious with the whole -- it is YOUR decision. The whole is always ready to welcome you; the whole CARES about you. Because it cares about you it has given you freedom.

Freedom to be oneself is the greatest gift of existence to every person. You can misuse it, and when you misuse it you suffer. You can live in a sleepy way, you can live like a drunkard; that's how people are living."

"The only way to worship God is to be a creator in some way, whatsoever you can create. You can create a garden, you can create a statue, you can paint, you can compose a song, you can play upon the guitar or the flute, or you can dance. Whatsoever you can contribute, be a creator. To be creative is the only real prayer, all other prayers are just empty rituals. If God is the creator, then the only way to know God is to be creative. That is the only way to participate with him, to be a participant in his life, in his work, in his being."

"If you are at peace with existence, if you are at peace with yourself, then nothing can disturb you, nothing can distract you. Then you remain centered, rooted, grounded in your being. Even in the marketplace where it is all noisy and all confusion you remain clear.

But be a follower, be an imitator, and you will lose all peace of your being, because you will be trying to be somebody else, which you can NEVER be. You can never succeed in being somebody else. Hence you will remain in anguish and you will remain in confusion; and you will remain split, you will remain schizophrenic. You will go from insanity to more insanity. Your life will become a hell."


ja viel päivän video

https://www.youtube.com/watch?v=ScMCbyvEiSE

you don't need to be accepted by others...

mua kiinnostaa vuosi vuodelta yhä harvempi asia. tosin ne mitkä kiinnostaa, niin kiinnostaa oikeasti. kovin montaa juttua siihen ei saa listattua. kehollisuus, hengellisyys, luonto, hyvinvointi. siinä se tais suurin piirtein olla, ja ehkä kaikki heijastavat vaan saman mielenkiinnon eri puolia. kuin sokeat ihmiset tunnustelisivat norsun eri osia. norsu se on, vaikka kärsä tuntuukin erilaiselta kuin jalka.

että mitähän tästä elämästä tulee tällä huikean laajalla uteliaisuudella.

sanoin pari vuotta sitten kaverilleni, että päätän olla omalla energiallani oma outo itseni. ja se siten vetää teoriassa puoleensa vain niitä ihmisiä ketä vierelleni haluankin. ja kun refletoin näin jälkikäteen, niin kyllähän se on toiminutkin, ainakin oman hyvinvointini kannalta.

sellasta

luennollamme persoonallisuustestien käyttö työnhakutilanteessa kyseenalaistettiin koska korrelaatiot persoonallisuuspiirteiden ja työssä menestymisen välillä ovat niin heikkoja ellei olemattomia.

parin luennon päästä toinen luennoitsija kertoo kuinka hyödyllistä persoonallisuustestien käyttö on työnhakutilanteessa koska persoonallisuuspiirteet antaa viitteitä työssä menestymisestä.

mutt et muuta osaa kuin vain jatkaa matkaa

kello kahdeksan aamulla
Tukholman aikaa kaupunki on harmaa ja sataa
Slussenin metroaseman seinään piirrät ristin
ja kynä katkeaa

sanot jos tähän jotain nyt päättyy
niin jotain uutta saa se aina alkamaan
kello kahdeksan aamulla
Tukholman aikaa kaupunki on harmaa ja hiljaa sataa

ei osotteita, numeroita, ei mitään
sanot turha on niitä enää vaihtaa
kun näissä kylissä asuu ja kulkee näitä teitä
niin ei kirjeet mua voi tavoittaa
ja mä en mistään sulle mitään tahdo kirjoittaa
sun täytyy itse tulla katsomaan
kello kahdeksan aamulla
Tukholman aikaa hän laukkunsa nostaa
ja tiet eroaa

sä et Suomeen tahdo tulla,
sanot sull on paha olla
niinkuin tää ei edes ois Eurooppaa
sä vihaat noita asioita joiden vuoksi
pienet ihmiset aina kotiin palaa
mutta pidä sinä huoli, ettet kotiis kuole
ettei koukkuun ne siellä sua saa

kello kahdeksan aamulla
Tukholman aikaa kaupunki on harmaa ja hiljaa sataa
mä en tunne sua, en tiedä minne aiot mennä
mä tiedän vaan mitä ajat takaa
sä et sitä koskaan ehkä myönnä, ettet löydä
mutt et muuta osaa kuin vain jatkaa matkaa
ja niinkuin levoton laulu,
joka koskaan ei pääty
vaatii aina vaan laulajaa

kello kahdeksan aamulla
Tukholman aikaa hän laukkunsa nostaa ja hän vaeltaa,
hän vaeltaa

kello kahdeksan aamulla
Tukholman aikaa kaupunki on harmaa ja sataa
Slussenin metroaseman seinään piirrät ristin
ja kynä katkeaa

https://www.youtube.com/watch?v=et5NBq4Jwf0&list=PLvELalBpBjH8vGHovBbxuhrjxVyKsBwCb&index=28

voin olla jonkun aikaa kiltti, ja elää rakenteen sisällä. se ei ole ongelma, jonkun aikaa. mutta jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin, tämä levottomuus sisälläni. se etsii pakotietä, happea. ja se pakotie on löydettävä koska muuten se räjähtää. ja mitä sitten kävisi. en halua tietää.

mitä se levottomuus on? se on ensinnäkin kehollisuutta. se ei kestä tietokoneella näpertelyä ja kirjastossa tai toimistossa istuskelua liian kauan. se tietää, että kehollisuus on todellisuutta, ja kun se sille päälle sattuu, se haluaa sabotoida kaikki mikä on sitä vastaan. säännöllinen liikunta tyydyttää sitä jonkin aikaa, yhtä kauan kuin se antaa minun elää tietyn rakenteen sisällä.

toisekseen, se on elävyyttä. se haluaa kuin luoda nahkansa säännöllisin väliajoin, ennen kun on liian myöhäistä, ennen kuin se räjähtää. se haluaa tiputtaa kaiken kuolleen taaksepäin.

kolmanneksi, se on sisällä palava liekki. se ei polta mutta on olemassa, työntäen eteenpäin aina kun sen mielestä on aika.