mutustelen sanaa kilpailuyhteiskunta.
se tarkoittaa, että yksi menestyjä vaatii monta jäämään rannalle nuolemaan näppejään.
katson kun selvästi huumeita käyttävä tatuoitu laiha nuori nainen hyvin outoine käytöksineen syö falafelia jonkun lyhyemmän ulkomaalaisen lipevän vanhan pukumiehen kanssa. eivät ole ainakaan sukua, tuskin kavereitakaan.
ostan halvan rievun jonka joku ehkä yötunteina on vääntänyt riisipalkalla.
yksi lapsi käy nelivuotiaasta asti voimistelutunneilla, ja käyttää sivistyssanoja jo ala-asteella. toinen lapsi ihmettelee miksi hän ei osaa edes kärrynpyörää eikä tiedä mitä tarkoittaa konteksti. onko jälkimmäinen lapsi tyhmempi? olettaen että tässä nämä esimerkit heijastavat eroa lasten perheiden sosioekonomisessa statuksessa, kuka pääsee todennäköisemmin lääkikseen?
mutta yksi lääketieteelliseen pääsevä vaatii monta ulkopuolelle jäävää. tai teatterikorkeakouluun. tai liikunnanohjaajakouluun. lähihoitajakouluunkin.
ja jotkut näistä kouluista ovat parempia kuin toiset. mistä ammatista saa eniten fyrkkaa on yksi tapa ajatella, toinen tapa on missä voi kehittyä eniten ihmisenä.
yksi trendikkääseen kahvilaan pääsevä työntekijä vaatii monta jotka eivät kyseistä työtä saa. joku teatterikorkeakoulusta valmistuva pääsee näyttelemään mm. KOM teatteriin, toinen menee Kokkolan kaupunginteatteriin vakituiseksi ja kolmas tekee hanttihommia pienten pätkätöiden välissä. kaikki eivät pääse KOM teatteriin.
rannalla istuskelevat vierekkäin laiha nainen ja lihava nainen. arpinaamainen ja hyväkasvoinen. hiljainen mököttäjä ja hymyilevä juttelevainen. kukaan ei arvota mitään ?
onko sinussa menestyjän ainesta.
luen mitä henkilöarvioinnissa mitataan:
"ehdokkaan valmiuksia suoriutua ja menestyä tehtävässä
motivaatiota, sitoutumista sekä odotuksia
luontaista työskentelytapaa
ongelmanratkaisu- ja päätöksentekovalmiuksia
yhteistyövalmiuksia
johtamisvalmiuksia, esimiesedellytyksiä
toiminta- ja vaikuttamistyyliä erilaisissa tilanteissa
yleistä kehittymispotentiaalia ja urasuuntautuneisuutta
keskeisiä kehittämis- ja riskialueita."
erityisesti näistä pistää silmiin tuo ihmisiin vaikuttamistyyli. luen Järvinen-Keltinkangasta, jossa hän kirjoittaa että nykyinen käsitys sosiaalisesta ihmisestä vastaa 60-luvun kuvausta narsistisesta ihmistä. kyynärpäätaktiikalla isolla hyötyverkostolla. nokkelat ja päsmärit syövät muut, tai vaikka sitten ne empaattiset. avainsana on, jotkut.
muista kirjoittaa työhakemukseen kuinka ulospäinsuuntaunut, positiivinen, kaikkien kanssa toimeen tuleva, innostunut ja motivoitunut olet. tai älä ainakaan että haluat työn lähinnä rahapulan takia, et jaksa aina ihmisiä ja vahvuutesi on kyyninen nokkeluus.
ja joku sanoo, että hän vetää rakkauden ja hyvinvoinnin työpajoja menestyksekkäästi. ha ha, puhui omaan nilkkaansa.
maalle vaan ja lähikaupan kassalle töihin, ken sen kestää.
"It is no measure of health to be well adjusted to a profoundly sick society"
Friday, August 4, 2017
Tuesday, July 25, 2017
hienoja runoja/tekstejä
menin läpi vanhaa kirjoitusarkistoani ja olin kirjannu ylös vuosia sitten hienoja runoja ja tekstinpätkiä, näyttävät moni Rumin tekosilta. Rumi oli siis 1200 -luvulla elänyt persialainen runoilija/mystikko.
You have to keep breaking your heart until it opens
Put your thoughts to sleep,
do not let them cast a shadow
over the moon of your heart.
Let go of thinking.
There is a secret medicine given only to those who hurt so hard they can't hope.
The hopers would feel slighted if they knew
You have to keep breaking your heart until it opens
Put your thoughts to sleep,
do not let them cast a shadow
over the moon of your heart.
Let go of thinking.
There is a secret medicine given only to those who hurt so hard they can't hope.
The hopers would feel slighted if they knew
I have tried prudent planning long enough.
From now on I'll be mad.
Forget safety. Live where you fear to live.
Try something different. Surrender.
Soul, if you want to learn secrets,
your heart must forget about
shame and dignity.
You are God's lover,
yet you worry
what people
are saying
your heart must forget about
shame and dignity.
You are God's lover,
yet you worry
what people
are saying
When you lose all sense of self the bonds
of a thousands chains will vanish.
Lose yourself completely, return to the root of the root of your own soul.
Lose yourself completely, return to the root of the root of your own soul.
Make
of yourself a light.
Wednesday, July 5, 2017
Vaellus Pyreneillä
Kuvia Pyreneiden vaelluksesta!
tässä juomapaikka:
Lounastauko:
pidettiin tämä refugee -kivituvassa, mitä siellä täällä vuoristoja löytyy. mitään kodikkaita majoja nämä eivät ole vaan muistuttavatkin enemmän hyvin ankeaa vankilaa -ei nukuttu niissä yksikään yö. enemmän siis hätämajoitus kun mitään mihin suosittelisin kenenkään vapaaehtoisesti menevän. voi siellä puita takkaan lykätä jos tulee kylmä.
nam nam! vaelluksella itse elin nuudelilla ja kuivatuilla pavuilla pitkälti, tämä kaverin annos:
lehmiä ja hevosiakin oli runsaasti laiduntamassa eräässä laaksossa. innostui yksi sonnikin, ja kuokki meitä päin hiukan sorkallaansa todennäköisesti ei-niin-hyvät aikeet mielessä -poistuttiin takavasemmalle.
välillä oltiin vajaa 3km korkeudessa:
Friday, June 30, 2017
Espanjan reissulta takaisin
Espanjan reissulta on nyt tultu takaisin!
takana on muun muassa (reilu) 10 päivän Vipassana meditointikurssi missä herätään neljän kieppeillä aamusta, ja meditointi virallisesti alkaa puoli viideltä. meditointi jatkuu koko päivän iltakasiin asti pienillä tauoilla, minkä jälkeen on tunnin discourse, mikähän se on suomeksi, sanotaan että luento meditointitekniikan teoriapuolesta ja yleisestä elämänfilosofiasta. ruokaa saa aamukuudelta ja lounaan klo 11. ensimmäistä kertaa kurssin käyvät saavat lisäksi iltaviideltä pari hedelmää mutta me muut tyydyimme silloin lasilliseen sitruunalla maustettuun veteen. muihin ei saa kurssin aikana ottaa minkäänlaista kontaktia.
kurssi on rankka, itseä koitteleva, omia rajoja rikkova ja melkeinpä **ttumainen. eniten psyykkistä kärsimystä tuo paikallaan istuminen aamuyöstä iltaan (tyynyllä ilman selkänojaa), ja välillä kurssilla pyydetään olemaan liikkumatta tunnin pätkissä. viimeistään puolen tunnin jälkeen jossain kohtaa kroppaa sattuu, väsyneet selkälihakset huutavat armoa kuorossa ja veri ei enää kierrä jaloissa. 45 minuutin jälkeen viimeistään helvetti tuntuu olevan irti. pointti on se, että siinä hetkessä ei tunne henkistä tuskaa vaan ainoastaan sen neutraalin fyysisen tuntemuksen mitä se onkaan siihen kuitenkaan reagoimatta. tämä on kurssin ensimmäinen oppitunti, mitä arkielämässä on hyvin hankala oppia.
seitsemäntenä päivänä ajattelin, että lähden pois. en edellä mainituista syistä vaan siksi että energiani muuttui niin intensiiviseksi että meditoiminen kävi välillä jopa mahdottomaksi. luulin että paukahdan energian voimakkuudesta ja purskahdinkin itkuun seurauksena seitsemäntenä päivänä. tarvittaessa käytinkin toista rauhoittavaa meditointitekniikkaa etten tuntunut räjähtävältä pommilta.
mutta sen verran viisaampi olen nyt, etten uudelleen kyseistä kurssia taida tehdä. se on erittäin hyvä, ja suosittelen sitä täydellä sydämellä jokaiselle joka on valmis työstämään itseään tosissaan, meditointitaustasta tai taustattomuudesta riippumatta, mutta minulle itselleni enää se ei ehkä ole täysin hyvä juttu. energiani on noin intensiiviseen kurssiin tietyssä mielessä nykyään liian voimakas. konsultoin erästä intialaista yogia asian tiimoilta, ja hän sanoi että vaikka kurssin käyminen oli nyt minulle erittäin hyvä, ei minun enää tällä energialla kannata meditoida edes päivittäin. enemmänkin liikuntaa, liikuntaa, liikuntaa.
kyllä retriitin käyminen silti kannatti. ainakin viimeisinä parina päivänä itkin aika paljon, ja ne hetket kasvattivat minua ihmisenä kertomatta siitä sen tarkemmin. nämä tällaiset hetket ovat hyvin hyvin arvokkaita. ne ovat kultaa.
lisäksi vaelsin Andorran liepeillä Pyreneillä. siitä voisin itse asiassa pistää joitain kuviakin tässä kohta. muistoksi olkapääni vaurioitui tosin mutta katsotaan miten tuo lähtee paranemaan.
takana on muun muassa (reilu) 10 päivän Vipassana meditointikurssi missä herätään neljän kieppeillä aamusta, ja meditointi virallisesti alkaa puoli viideltä. meditointi jatkuu koko päivän iltakasiin asti pienillä tauoilla, minkä jälkeen on tunnin discourse, mikähän se on suomeksi, sanotaan että luento meditointitekniikan teoriapuolesta ja yleisestä elämänfilosofiasta. ruokaa saa aamukuudelta ja lounaan klo 11. ensimmäistä kertaa kurssin käyvät saavat lisäksi iltaviideltä pari hedelmää mutta me muut tyydyimme silloin lasilliseen sitruunalla maustettuun veteen. muihin ei saa kurssin aikana ottaa minkäänlaista kontaktia.
kurssi on rankka, itseä koitteleva, omia rajoja rikkova ja melkeinpä **ttumainen. eniten psyykkistä kärsimystä tuo paikallaan istuminen aamuyöstä iltaan (tyynyllä ilman selkänojaa), ja välillä kurssilla pyydetään olemaan liikkumatta tunnin pätkissä. viimeistään puolen tunnin jälkeen jossain kohtaa kroppaa sattuu, väsyneet selkälihakset huutavat armoa kuorossa ja veri ei enää kierrä jaloissa. 45 minuutin jälkeen viimeistään helvetti tuntuu olevan irti. pointti on se, että siinä hetkessä ei tunne henkistä tuskaa vaan ainoastaan sen neutraalin fyysisen tuntemuksen mitä se onkaan siihen kuitenkaan reagoimatta. tämä on kurssin ensimmäinen oppitunti, mitä arkielämässä on hyvin hankala oppia.
seitsemäntenä päivänä ajattelin, että lähden pois. en edellä mainituista syistä vaan siksi että energiani muuttui niin intensiiviseksi että meditoiminen kävi välillä jopa mahdottomaksi. luulin että paukahdan energian voimakkuudesta ja purskahdinkin itkuun seurauksena seitsemäntenä päivänä. tarvittaessa käytinkin toista rauhoittavaa meditointitekniikkaa etten tuntunut räjähtävältä pommilta.
mutta sen verran viisaampi olen nyt, etten uudelleen kyseistä kurssia taida tehdä. se on erittäin hyvä, ja suosittelen sitä täydellä sydämellä jokaiselle joka on valmis työstämään itseään tosissaan, meditointitaustasta tai taustattomuudesta riippumatta, mutta minulle itselleni enää se ei ehkä ole täysin hyvä juttu. energiani on noin intensiiviseen kurssiin tietyssä mielessä nykyään liian voimakas. konsultoin erästä intialaista yogia asian tiimoilta, ja hän sanoi että vaikka kurssin käyminen oli nyt minulle erittäin hyvä, ei minun enää tällä energialla kannata meditoida edes päivittäin. enemmänkin liikuntaa, liikuntaa, liikuntaa.
kyllä retriitin käyminen silti kannatti. ainakin viimeisinä parina päivänä itkin aika paljon, ja ne hetket kasvattivat minua ihmisenä kertomatta siitä sen tarkemmin. nämä tällaiset hetket ovat hyvin hyvin arvokkaita. ne ovat kultaa.
lisäksi vaelsin Andorran liepeillä Pyreneillä. siitä voisin itse asiassa pistää joitain kuviakin tässä kohta. muistoksi olkapääni vaurioitui tosin mutta katsotaan miten tuo lähtee paranemaan.
Wednesday, May 24, 2017
pienen pieniä lainauksia suuren suuressa maailmassa
"nothing is good or bad; thinking makes it so."
"everything changes when you start to emit your own frequency rather than absorbing the frequencies around you, when you start imprinting your intent on the universe rather than receiving an imprint from existence."
"vibes speak louder than words."
"you will see in the world what you carry in your heart."
"i'm too crazy to tell and you are too normal to listen."
"Life has to be lived as a song. To live it as less than that is to miss it. One has to introduce the quality of dance into one's whole life. Dance should not be a thing apart, it should be the flavour of one's being. And songs should not be something that one sings once in a while. It should be one's breathing, the very heartbeat. I call that life religious. That's what praising God really is: when everything that one is doing has become song, one has become an offering to God. And the song should be of bliss because life is such a blessing. We are not worthy of it, yet we have taken it for granted. Not only that -- we go on complaining. We go on complaining that it should be like this and like that and why is it like this ? We are immensely ungrateful.
This ungratefulness is the radical core of atheism. On the surface the man may not be denying God, but if he is complaining about life he is denying God. He may be a churchgoer but if he complains about life then he is not in love with God and he has not understood the word 'God' at all. God can be understood only in deep gratefulness. To me, through utter gratefulness something happens to human consciousness -- that something is God. But It happens only when one is immensely grateful, tremendously grateful, utterly grateful."
Huom. jos joku erehtyy sekoittamaan viimeisintä lainausta (väistämättä) mihinkään tiettyyn uskontoon tai liittyvän kristinuskon jumalaan, niin.... noh, ihan sama. mutta kirjoittaja joka tap on (alun perin) hindulainen (tosin ei ole sitäkään)....
"everything changes when you start to emit your own frequency rather than absorbing the frequencies around you, when you start imprinting your intent on the universe rather than receiving an imprint from existence."
"vibes speak louder than words."
"you will see in the world what you carry in your heart."
"i'm too crazy to tell and you are too normal to listen."
"Life has to be lived as a song. To live it as less than that is to miss it. One has to introduce the quality of dance into one's whole life. Dance should not be a thing apart, it should be the flavour of one's being. And songs should not be something that one sings once in a while. It should be one's breathing, the very heartbeat. I call that life religious. That's what praising God really is: when everything that one is doing has become song, one has become an offering to God. And the song should be of bliss because life is such a blessing. We are not worthy of it, yet we have taken it for granted. Not only that -- we go on complaining. We go on complaining that it should be like this and like that and why is it like this ? We are immensely ungrateful.
This ungratefulness is the radical core of atheism. On the surface the man may not be denying God, but if he is complaining about life he is denying God. He may be a churchgoer but if he complains about life then he is not in love with God and he has not understood the word 'God' at all. God can be understood only in deep gratefulness. To me, through utter gratefulness something happens to human consciousness -- that something is God. But It happens only when one is immensely grateful, tremendously grateful, utterly grateful."
Huom. jos joku erehtyy sekoittamaan viimeisintä lainausta (väistämättä) mihinkään tiettyyn uskontoon tai liittyvän kristinuskon jumalaan, niin.... noh, ihan sama. mutta kirjoittaja joka tap on (alun perin) hindulainen (tosin ei ole sitäkään)....
Thursday, May 4, 2017
päivän pohdintaa
välillä sitä miettii....... kaikenlaista.
esimerkiks mitä tässä elämässä sitä tekis. esimerkiks työkseen. ja kyseenalaistaa terveellä tavalla vähän se mitä on annettu.
tulin tulokseen, että mulle sopis jonkin instrumentinsoiton opettajuus. viulua, trumpettia, mitä vaan mitä osais soittaa.
voisi toimia ihmisten kanssa hyvin rajatuissa kehyksissä, olisi jokin taito mitä opettaa muille, ja ne muut ovat suhteellisen yhteistyöhalukkaita............ selkeät kuviot -katsotaanpa mitä siellä pianoaapisen seuraavalla sivulla on...... tietäisi mihin suuntaan edetä -tämä nuotti on väärin, tai soittaa sujuvammin, tai olla hakkaamatta koskettimia........
mut se tais mennä nyt ohi se ammatti tässä elämässä.
tuntuu kuin olisi pistetty liian isoihin saappaisiin. ennen kouluun pääsyä halusi psykologiksi mutta nyt kun se valmistuminen alkaa olla ajallisesti lähellä, iskee jonkinlainen viime hetken paniikki että mitä mä täällä teen, miksi minulle on annettu opiskelupaikka, mitä mä oon, ...................... ja miksi en ryhtynyt sellonsoiton opettajaksi. tai lähihoitajaksi.
----------------------------------
mitä oon jo pitkään miettiny, on oma tapa olla, oma temperamentti ja oma persoonallisuus..... ja mihin se sopii.
mut sit mulle sanotaan, ettei mun tarvitse sopeutua, "fit into others requirements". ja ymmärrän sen itsekin, että se on se fiksuin tai ehkei fiksuin mut viisain lauselma tässä yhteydessä.
et mulla (ja kaikilla muilla) on vapaus olla sellanen kun mä oon. ei tarvitse yrittää olla tietynlainen. ihan mitä tahansa teenkään, voin olla mitä sattuu sillä hetkellä olemaan.
elämä on lyhyt, ja sen tutkiminen on loppujen lopuksi parempaa kuin hyvältä näyttäminen muiden silmissä
käytännössä se on usein kuitenkin vaikein reitti, tosin riippuen omasta temperamentista, ympäristöstä ja kertyneistä kokemuksista
----------------------
oon vieläkin vähän hukassa sen suhteen millainen on persoonallisuuteni..... temperamentti on helpompi kysymys (esim. millainen olit pienenä lapsena) mutta persoonallisuus...... spekuloidaan muun muassa, että on vain kahta eri ominaisuutta persoonallisuudessa, positiiviset tunteet ja negatiiviset tunteet............ mitä se oma persoonallisuus on?
muistan yläaste/lukioaikana olleeni kiinnostunut persoonallisuusteoriasta, missä jaettiin ihmiset sangviinisiksi, koleerisiksi, melankolisiksi ja flegmaattisiksi ihmisiksi.
sangviinikot: iloisia, pirteitä, seurallisia, optimisti, jättävät asiat helposti kesken, saamattomia
koleeriset: konkreettisia, käytännöllisiä, tehokkaita *myyntitykki, johtaja*
melankolikot: perfektionistejä *tutkija, taitelija*
flegmaattiset: hitaasti käyntiin lähteäviä, huolellisia *toimistotyöläinen, kirjastonhoitaja*
huom! tämä vain viihdetarkoitukseen!! kuten on jonkun iltasanomien "mikä kala olet?" tyyppiset testit ;)
esimerkiks mitä tässä elämässä sitä tekis. esimerkiks työkseen. ja kyseenalaistaa terveellä tavalla vähän se mitä on annettu.
tulin tulokseen, että mulle sopis jonkin instrumentinsoiton opettajuus. viulua, trumpettia, mitä vaan mitä osais soittaa.
voisi toimia ihmisten kanssa hyvin rajatuissa kehyksissä, olisi jokin taito mitä opettaa muille, ja ne muut ovat suhteellisen yhteistyöhalukkaita............ selkeät kuviot -katsotaanpa mitä siellä pianoaapisen seuraavalla sivulla on...... tietäisi mihin suuntaan edetä -tämä nuotti on väärin, tai soittaa sujuvammin, tai olla hakkaamatta koskettimia........
mut se tais mennä nyt ohi se ammatti tässä elämässä.
tuntuu kuin olisi pistetty liian isoihin saappaisiin. ennen kouluun pääsyä halusi psykologiksi mutta nyt kun se valmistuminen alkaa olla ajallisesti lähellä, iskee jonkinlainen viime hetken paniikki että mitä mä täällä teen, miksi minulle on annettu opiskelupaikka, mitä mä oon, ...................... ja miksi en ryhtynyt sellonsoiton opettajaksi. tai lähihoitajaksi.
----------------------------------
mitä oon jo pitkään miettiny, on oma tapa olla, oma temperamentti ja oma persoonallisuus..... ja mihin se sopii.
mut sit mulle sanotaan, ettei mun tarvitse sopeutua, "fit into others requirements". ja ymmärrän sen itsekin, että se on se fiksuin tai ehkei fiksuin mut viisain lauselma tässä yhteydessä.
et mulla (ja kaikilla muilla) on vapaus olla sellanen kun mä oon. ei tarvitse yrittää olla tietynlainen. ihan mitä tahansa teenkään, voin olla mitä sattuu sillä hetkellä olemaan.
elämä on lyhyt, ja sen tutkiminen on loppujen lopuksi parempaa kuin hyvältä näyttäminen muiden silmissä
käytännössä se on usein kuitenkin vaikein reitti, tosin riippuen omasta temperamentista, ympäristöstä ja kertyneistä kokemuksista
----------------------
oon vieläkin vähän hukassa sen suhteen millainen on persoonallisuuteni..... temperamentti on helpompi kysymys (esim. millainen olit pienenä lapsena) mutta persoonallisuus...... spekuloidaan muun muassa, että on vain kahta eri ominaisuutta persoonallisuudessa, positiiviset tunteet ja negatiiviset tunteet............ mitä se oma persoonallisuus on?
muistan yläaste/lukioaikana olleeni kiinnostunut persoonallisuusteoriasta, missä jaettiin ihmiset sangviinisiksi, koleerisiksi, melankolisiksi ja flegmaattisiksi ihmisiksi.
sangviinikot: iloisia, pirteitä, seurallisia, optimisti, jättävät asiat helposti kesken, saamattomia
koleeriset: konkreettisia, käytännöllisiä, tehokkaita *myyntitykki, johtaja*
melankolikot: perfektionistejä *tutkija, taitelija*
flegmaattiset: hitaasti käyntiin lähteäviä, huolellisia *toimistotyöläinen, kirjastonhoitaja*
huom! tämä vain viihdetarkoitukseen!! kuten on jonkun iltasanomien "mikä kala olet?" tyyppiset testit ;)
Friday, April 21, 2017
riisu siipesi
"A gypsy, a wanderer. A person who lives a free spirited life and believes in truth, freedom, and love. Free spirit, non conformist, hippie, wild, free thinker, wanderer, adventurous, lover of life and beauty."
löysin tämmöisen lauseen Internetin uumenista sen jälkeen kun päädyin yhden Youtube joogavideon tekijän nettisivuille. (15 minuuttia joogaa aamuisin, eikö niin?) ottamatta kantaa siihen, kuinka todennäköisesti tuon kirjoittanut elää kuin sanoo -ei sillä ole väliä.
Non conformist
free thinker
lover of life
believes in truth, freedom
uskon että näin on paras mutta elänkö niin?
en.
en.
en.
non conformist. free thinker.
sitä kohti.
https://www.youtube.com/watch?v=ZX2iwkNk-9o
"elä edesvastuuttomasti (tekemättä turhaa pahaa)
älä anna idioottien määräillä
auktoriteettejä hämmennä, ja mikä tärkeintä, ja mikä tärkeintä:
älä anna kenenkään kyllästyttää sinua hetkeäkään
älä anna kenenkään kyllästyttää sinua hetkeäkään..."
Subscribe to:
Posts (Atom)