lastuna virrassa?

oon huomannut, että ihmiset helposti uhriutuvat omalle elämälleen, hyvin hienovaraisillakin tavoilla. ja puhun nyt myös toki itsestänikin, kuten aina. se uhriutuminen voi olla massiivisempaa, kuten "miksi tämänkin paha piti juuri minulle sattua, nyyh", mutta se voi tosiaan olla hienovaraista. se tunne kun on puulastuna virrassa. vierii juuri sinne minne virta sattuu haluamaan, osuu juuri niihin kiviin mihin virta sattuu paiskomaan.

ja onhan siinä joku totuuskin. emme me ympäristöämme ja elämäämme hallitse. töihin on mentävä huomennakin.

mutta.

jotain hyvää löytyy siitä, kun tuntee olevansa itse autonsa ratin ääressä eikä pelkääjän paikalla. kun ottaa itse vastuun elämästään.

ei ajaudu asioihin pelkästään yhteiskunnan ja ympäristön normien vaikutuksesta. siksi kun kaveritkin niin tekevät. siksi kun muu pelottaa.

ja ottaa vastuun hyvinvoinnistaan. ei sitä kukaan muu tarjoa.

toki nyt puhutaan vaikeista asioista. vaatimus tuskin on valaistua yhdessä yössä.

mutta tuli mieleen. tänään kun tuntuu jotenkin voimaannuttavalta.

tämän päivän ja näihin tunnelmiinkin liittyvä biisi:
https://www.youtube.com/watch?v=r_vhBMWWnBE&list=RDr_vhBMWWnBE&index=1

päivät lauseet

se, kun ei tiedä mistään mitään. ja se, kun ihmiset luulee tietävänsä monesta asiasta yhtä sun toista. se on jännä.

ehkä siinä tietää kuitenkin sen, ettei tuo toinenkaan näköjään tiedä, vaikka kuinka luuleekin kovasti tietävänsä.

asiat eivät tunnu olevan helppoja, yksinkertaisia, mustavalkoisia.

ainoa mikä on varmaa, on kuolema. ja se, että elämän on suhteellisen lyhyt. onko jokin oikeasti tärkeää? jos on, niin mikä se on?

"Mutta voi! Ihmiset eivät koskaan vapaudu tyhmyydestään. 
He ovat täynnä kunnianhimoa kuten läävän sonni on himollisuutta täynnä. 
Minä olen yksinäinen ujoudessani, minä olen vailla kunnianhimoa, minä olen kehittymätön kuin pieni lapsi.
Minä olen ainoastaan orpo, eksynyt, koditon lapsi. 
Kaikilla muilla on joukoittain hyviä tavaroita, mutta minä olen kuin hyljätty.
Kuinka tyhmä ja yksinkertainen minä olen! Olen hämmästynyt. 
Kaikki muut säkenöivät nerokkuutta, minä olen yksinäni hämäryydessäni. 
Ihmiset ovat täynnä arvostelua; minä yksin olen tylsä. 
Minua viskataan ympäri kuin valtamerta; minä vyöryn enkä koskaan ole levossa. Kaikilla on jotain tehtävää; minä yksin olen kykenemätön ja vailla ansiota. 
Minä yksin olen vieraantunut ihmisistä, mutta minä riemuitsen äitini* helmassa! "
 (Tao te ching)

*viittaa tässä Tao:hon, luontoon, tai vastaavaan.


omaa runoa:

kylmässä karussa pimeässä maassa

on kuulosteltava sydäntään

sitä ainoaa valoa

sieltä jostain voi löytyä lämpö,
pelastus,
ja ainoa lohtu

täältä löytyy onni

se on jännä. kuinka ihminen etsii onnea itsensä ulkopuolelta.

vaikka se löytyy sisäpuolelta.

se on jännä. minäkin syyllistyn tähän toistamiseen. sellaiseen meidät on vain ohjelmoitu, eipä siinä.

mut hei oikeesti, se löytyy sisäpuolelta. et jos joku ei tiennyt niin nyt ainaki kuuli senki.

toki kun sinne sisäpuolelle tiiraa, niin sieltä löytyy yleensä epämääräisiä liejuisia möhkäleitä mihin ei halua koskea, tyhjyyden tunnetta, pimeyttä ja pari python -käärmettä. eihän sinne helvetti halua tiirailla. ennemmin etsii niitä hassunhauskoja saippuakuplia ilmasta kuin neulaa heinäsuovasta.

et ei se ole ihme. ja vielä kun lisää meidän apinanraivolla käyvän mielen mukaan kuvioihin, joka ponkaisee meidät sekunnissa jo kaikkialle paitsi sisäpuolelle.

et ei se helppoo oo, kellekkään. eivät ihmiset huvikseen luostareissa ja Himalajan luolissa meditoi.

mut niin se anyway on, siitä ei pääse mihinkään. onni löytyy sisäpuolelta, ei ulkopuolelta. mutta se kyllä löytyy vasta sitten kun ne Pythonit sun muut on raivattu sieltä pois.

mitä jos onni on vain ansa?

oma oppiminen elämästä tai harjoittaminen, oli se sitten meditaatio tai muu, sujuu hyvin silloin kun ei ole elämään tyytyväinen. on kärsimystä mitä ei haluta omaan kokemusmaailmaan. siksi on halu työstää kärsimystä konstilla tai toisella. ja motivaatio on suurempi mitä suurempi kärsimys.

mutta mitä sitten kun kaikki on hyvin tai jopa paremmin? mitä jos voittaa lotossa jättipotin? meditoiko silloin? ei tietenkään. "mitä mä tällä meditoinnilla ku just voitin miljoonia, mä lähen ennemmin Karibialle, se on morjens!".

mutta silloinhan elämä on pakotettu tuomaan kärsimystä elämäämme. ettei ihan hukuttaisi epäoleelliseen.

mutta mitä jos kykenisi jatkamaan juurtumista, vakauttamista, kevenemistä ja elämästä oppimista silloinkin, kun kaikki tuntuu olevan täydellistä? silloinkin kun sen lottovoiton saa? jos ei heti niin mahdollisimman nopeasti.

mitä sitten?




selailin vähän tao te king -tekstiä, ja huomaan että tietyllä tapaa koko tao te king puhuu tästä samasta aiheesta. puhuuhan se oleellisimmasta. muutama esimerkki:

"LANKEAMISEN ESTÄMINEN
Kunnia ja häpeä ovat yhtä pelottavia.
Onni ja onnettomuus ovat tekemisissä ruumiillisen persoonallisuuden kanssa.
Tämä on mitä kunniasta ja häpeästä sanotaan häpeä on nöyryytystä, jota pelätään, olkoon se lähellä tai kaukana.
Siten kunniaa ja häpeää ei voi erottaa pelosta, jota ne molemmat saavat aikaan.
Tämä on mitä onnesta ja onnettomuudesta sanotaan: ruumiillista persoonallisuutta vain onni ja onnettomuus kohtaavat ja sen kautta ne tulevat.
Sillä kuinka minä ilman ruumista voisin kärsiä onnettomuutta tai sen vastakohtaa?
Sen tähden hyvän onnen sattuman kautta saattaa ihminen jonkun aikaa hallita maailmaa.
Mutta rakkauden voimalla saattaa hän hallita maailmaa ainiaan."


"HILJAA PYSYMINEN
Mikä on lähempänä sinua, nimesi vaiko elämäsi?
Mikä on arvokkaampaa, elämäsi vaiko rikkautesi?
Mikä on suurempi paha, ansaitseminen vaiko menettäminen?
Suuri hartaus vaatii suurta uhrausta.
Suuri rikkaus aiheuttaa suuren häviön.
Joka on tyydytetty, ei kärsi tappiota.
Joka voi seisoa hiljaa, ei joudu vaaraan.
Nämä ihmiset ovat kestäviä."

"ELÄMÄN ARVO
Ihmiset astuvat elämään ja palaavat takaisin kuolemaan.
Elämän portit ovat kolmetoista luvultaan ja yhtä monta on kuoleman portteja.
Yhtä monta tietä myöten elämä nopeasti käy kuolemaa kohden.
Ja minkä tähden?
Sen tähden että ihmiset tavoittelevat ainoastaan aistielämää. 
On sanottu, että ihminen, joka tuntee elämän salaisuuden, voi vaeltaa kautta maan varustautumatta sarvikuonoa tai tiikeriä vastaan. 
Hän voi mennä taistelun tuoksinaan miekkaa pelkäämättä. 
Sarvikuono ei löydä paikkaa, mihin sarvensa työntää. 
Tiikeri ei löydä paikkaa, mihin kyntensä iskeä. 
Miekka ei löydä paikkaa, mihinkä tunkeutua. 
Ja miksikä ei? 
Sen tähden että hän on voittanut kuoleman."

-------------

tämän päivän lempparibiisi, lempibändejäki
https://www.youtube.com/watch?v=O8Z2x8AM6qs

Päivän ajatukset

Mietin joskus nuoruudessani usein, valitsisinko totuuden vai onnen. Se tuntui jotenkin jostain syystä kriittiseltä kysymykseltä. Ja pitkän epäröinnin ja puntaroinnin jälkeen valitsin aina onnen –ennemmin naurava kahjo kuin masentunut tyyppi, joka tietää miten asiat ovat. Mitä sillä totuudella tekee anyway loppujen lopuksi.

Mutta mitä jos totuus onkin onni? Silloin ei ole väliä kumman valitsee, vaikkakin onni saattaa olla helpompi tie.

------------------

Jos jotakin asiaa haluaa liikaa, sitä ei elämä anna. Sitä en tiedä, mitä pitää tehdä, että se jotakin tiettyä antaisi. Usein siinä pisteessä sitä tosin juurikin haluaa liikaa.

Ajattelen, että kaikki tyhmä itsessä on kuoltava, ja siksi elämä ei ruusuilla tanssimista ole. Näytän murhaavaa katsettani jokaiselle, joka sanoo elämän olevan pelkkää hakuna matataa. Ei se muuten ole, päinvastoin. Vaikka pimeässä luotaakin valoa, ei se pimeys valoksi siinä luotaamisessa muutu. Ja jos joku ei pimeyttä näe, ei se tarkoita ettei pimeyttä ole –silloin tuskin vain on kurkistettu pinnan alle.

Ja koska kaikki tyhmä itsessä on kuoltava, elämä ei voi antaa niitä asioita, mitä liikaa haluaa. Eihän sitä silloin kasvaisi, viisastuisi.

Ja niille, joille elämä antaa juuri sen kaiken –onneksi olkoon, on juhlimisen aika! Ja, odottakaa vain… sillä elämän perusluonne ei valitettavasti muutu. Siksi buddhalaisuuden ensimmäinen teesi on, että elämä on kärsimystä. Mutta juhlikaamme silti tänään, ja itkekäämme vasta kun sen aika on.



Ja toki sen kaiken alta voi löytyä ilo, mutta se on taas toinen juttu...

--------------------

Olen yhä hämmentynyt siitä kuinka laulaja nimeltään Nahko Bear tuntuu olevan niin syncissä kanssani, tai siis toisin päin. Ihastuin jo kun kuulin hänen äänensä ensimmäisen kerran, ja sen jälkeen ihastuin hänen kappaleisiinsa. Upeaa, tehdäänkö tällaistakin musiikkia! Huokaukseni ja huudahdukseni oli sama, kuin silloin alle kouluikäisenä lapsena kuullessani ensimmäistä kertaa Vanessa Maen viululla soittaman Vivaldin säveltämän Stormin. Unohdin hengittää siinä hetkessä, ja jalat melkein pettivät alta. Vihdoinkin oikeaa musaa, halleluja!
https://www.youtube.com/watch?v=mdFrn89x74k

Ja sen jälkeen opin että hänen taiteilijanimensä ei ollut Nahko vaan Nahko Bear, ja että hänen albuminsa nimi on I am a bear. Voi, miksi juuri karhu? Miksi karhu on eläimistä lähimpänä minua jotenkin, olisin voinut nimetä oman albumini ihan samalla tavalla nimittäin. Varmaan olisinkin.

Onhan hän suosittu, että tuskin olen ajatuksissani ainoa...
https://www.youtube.com/watch?v=YGVg_OFcLcc&list=RDFLX2uoGHGtw&index=4

Ehkä kun uskonnot perinteisinä instituutioina ovat menettäneet merkitystään, uudenlainen hengellisyys on nostanut päätään, mitä Nahko Bear:kin on ilmentämässä...

hetki voi olla kaunis

Se kun ei ole oikeastaan kiinni missään, mutta silti tuntuu tosi hyvältä. Silloin luottaa elämään todella paljon. Ja uskon, että silloin jotain kaunista voi tapahtua, kun elämälle on antanut tilaisuuden, vaikka ei se tunne sellaisesta ole riippuvainen.

Pointti kai kaikessa on juuri sen luotaaminen. Ja sitä tunnetta hain matkustamisessa, niitä hetkiä kun tuntemattomassa paikassa tuntemattomien ihmisten ympäröimänä vailla suunnitelmia antaa elämän virrata lävitseen siitä nauttien.

Yhtäkkiä tuntuu sille, etten juuri nyt ainakaan pelkoa jaksaisi palvella. Mutta mitä se käytännössä tarkoittaa ? Elämä on lyhyt, hirmuisen lyhyt. Tyynellä valtamerellä on suuria aaltoja. Surffilauta, passi ja hammasharja mukaan.

Pelottomuus

Ei sun kannata, ei kai kannata
Mennä uimaan ukkosella, ei se kannata
Ei sun kannata, ei kai kannata
Koittaa ottaa kyytä käteen, ei sun kannata
Mennä juhlimaan sen saman tyypin kaa,
Joka parin tuopin jälkeen alkaa päätään aukomaan
Ei sun kannata, ei kai kannata
Tulivuoren juureen taloa rakentaa

Pelko, Pelko,
Saa vallan helposti,
Älä mene pois, Älä mene pois,
Sanoo rohkeutesi

viime aikoina oon kiinnostunut pelottomuudesta. oon siitä ollut kyllä viimeiset kymmenen vuotta kiinnostunut, mutta yhä se aihe vain jaksaa innostaa. ehkä koska se peloton tila on kaikkea muuta kuin helposti saavutettavaa. voi enemmänkin vain pyrkiä sitä kohti, työstää omia pelkojaan.

pelko ei tarkoita välttämättä sitä, että säikkyy omaa varjoaankin tai sitä, ettei uskalla mennä metsään kumpparitkaan jalassa, koska siellä voi olla käärmeitä. pelkoa on sekin, että hakee millään tiedostomattomalla tai tietoisella tasolla muiden hyväksyntää, mikä vaikuttaa toimintaan. se, ettei uskalla kulkea kohti unelmiaan täysillä. se, ettei hyppää tuntemattomaan, vaikka tietää sinne elämän kutsuvan. se, että tyytyy vähempään. se, ettei uskalla sanoa hyvästi. ettei päästä irti.

Ei sun kannata, sanoa hyvästi.
Sillä aiot tulla takaisin ja melko varmasti.
Ei sun kannata, nukkuu yksinään.
Sillä yksin tarviit pakkasilla monta peittoa

Jätä pelko taaksesi tänään.
Ukkonen
Tärisyttää tannerta
Mä pakenen
Turha kultani, pelätä on pelätä
Ikävää
Turha sellaista pelätä on, pelätä elämää...

(laulun sanat: Maj Karma - Ukkonen)

pelottomuus paljastuu pelkojen alta, kuin tanner raivattu kaikesta siihen heitetystä moskasta. onkin työstettävä pelot, yksi toisensa jälkeen. hitaasti mutta varmasti käyskennellä kohti pelottomuutta, kuin susi tietäen missä karhu piileksii.