tervettä itsekkyyttä

mitä ihmettä on meneillään silloin kun tuntuu elävän unelmaansa? mitä ihmettä on meneillään kun tuntuu ihan kuin olisi synkassa universumin kanssa?

joitakin pieniä viime päivien kohtaamisia

näen ystäväni, kävelemme nurmikolla toisiamme kohti ja ilman sanoja alamme tanssia yhdessä, kuten tavallista. hän nostaa minua ilmaan, minä nostan häntä. meistä tulee yksi kokonaisuus, liike sulautuu toiseen, läsnäolon ruumiillistumana, kuuntelen toista kehollani, läjä ihmisiä katselee meitä ja huudahtaa kun putoan ilmasta käsilleni.

---

ihminen tulee luokseni sanoakseen, että olen upea ihminen, kaunis sisältä ja ulkoa. kiitän.

kun hän soitteli rumpua toisen kanssa, minä aloin räppäämään englanniksi soiton tahtiin, ensimmäistä kertaa elämässäni, ylittäen pelkoni. löysin itsestäni voimaa ja soittajista muodostui kuoroni. 

-----

menen ihmisen luo vain sanoakseni, että olisin halunnut jutella hänen kanssa enemmän. hän vastaa, että olin harvoja ihmisiä joihin hän koki tapahtumassa yhteyttä. kun sanon ettemme niin paljoa olleet yhteydessä, hän sanoo että sen näkee silmistä kenen kanssa voi puhua asioista. vaihdamme yhteystiedot.

----

ja sitten se kaikki muu. mitä on hankala pukea sanoiksi. 

ne hulluimmat hetket tanssilattialla. kukaan ei uskoisi. niinkuin eräs kanssani tanssinut parantaja sanoi, tanssilattialla saatoin olla yhteydessä voimaani, ja sitä minulla on todella paljon.

ihmiset jotka ovat olleet lähelläni ja halunneet ystävystyä, ovat olleet todella upeita, ihan siis oikeasti. ja vieläpä sanovat minulle kohteliaisuuksia. en ymmärrä. mitä on tapahtunut?? kiitos.

kiitos kiitos kiitos kaikesta. halleluja.

elämä on ylämäkeä ja alamäkeä ja kaiken mitä elämä antaa, se tulee ottamaan pois. silti kannattaa nauttia juuri siitä, mitä on. varsinkin jos se tuntuu luontaiselta.

kesääääääää

 toki on kesä ja toki koronarajoitukset eivät enää ole pilaamassa elämää. toki ei tarvitse enää mädäntyä toimistossa 8-16 joka päivä.

se on antanut mahdollisuuden ja mahdollisuus maistuu ja tuoksuu hyvältä. lisäksi minä olen antanut mahdollisuuden elämälle. sanon kyllä intuitiolleni.

lisäksi elämä tukee minua. olen tehnyt työtä tässä kymmenisen vuotta rakentaakseni jotain tervettä perustaa, ja se kantaa vihdoin hedelmää. se tekee minut kovin kiitolliseksi, nöyräksi, rakastavaksi.

koen, että olen saanut todella paljon.

katson muita ihmisiä ja näen heitä. joltain huokuu turvattomuutta mistä näkyy ettei hän ole itse tietoinen siitä. toisesta näkyy turmeltumattomuus mutta myöskin se, ettei hän ole nähnyt elämän syviä vesiä. katson silmiin ja näen näitä. toki kyky voi kasvaa ja kasvaa ja kasvaa ja kehittyä, mille haluan antaa tilaa.

pystyn nykyään korjaamaan pysyvästi energia/tunnekehostani about mitä vain, salamannopeasti, minusta on tullut itseni parantaja. toki siinä on vielä paljon tutkittavaa ja ihmeteltävää, mikä vaatii tilaa ja aikaa.

mutta lopulta millään ei ole väliä. 

ehkä minun on korjattava itseni, jotta voin tehdä jotain hyvää. en rakenna egoani vaan kaiken minkä saan puhallan kumartaen rakkaudella maahan.

kiitos kiitos kiitos. 

kirjoituspöydälläni katselee kehystetty kuva edesmenneestä ystävästä, gurusta, valaistuneesta joogista. sanotaan, että paras juttu minkä valaistuneelta gurulta voi saada, on siunaus. muistan erään suufimestarin puhuneen luennolla valaistuneiden antamista siunauksista viitaten Jeesukseen ja sitten hän katsoi minua yleisössä, osoitti sormella ja kommentoi että hei sinut on muuten siunattu mutta jonkun toisen toimesta.

elämä on mystisempää kuin heti osaisi kuvitella.

ehkä paras neuvo minkä keksin on nähdä kaiken elämässä pyhänä. ei helpoin nakki.

olen juuri oikeanlainen

 olen tänä vuonna joutunut tai siis päässyt työstämään itsessäni ydinuskomusta siitä, että olen vääränlainen. se pieni tunne, minkä joskus joku tilanne laukaisee. se pieni tunne kun ei tunnu sopivan palapeliin. tai kun ei vaan pääse aukosta sisään. aukko on ympyrän muotoinen mutta itse on kuutio, tai toisinpäin. MIKÄ PERHANA SIINÄ ON.

KUKA PERHANA TÄMÄN RAKENNELMAN ON SUUNNITELLUT, saatan murista vääränmuotoisena palikkana. 

Voinen eläytyä mustan joutsenen mietteisiin: "mikä tässä oikein mättää?"

ja tämä uskomus minussa on ollut reilu parikymmentä vuotta, veikkaisin. tai ehkä jopa kauemmin. kyllähän siinä on toki on todellisuuspohjaa, etten ole kuin tinasotilas muiden joukossa samassa asennossa. ei ole ikinä kiinnostanut olla. mutta erilaisuus ei vielä tarkoita, että olisi vääränlainen. vääränlaisuus on kivusta nouseva ydinuskomus, minkä kannattaa antaa haihtua ilmaan. se ei ole aina vain niin helppoa. muuten ihmiset tuskin tarvitsisivat terapeutteja sun muita.

"saat olla", sanoi ystäväni eilen. "minä hyväksyn sinut", hän jatkoi.

"sinä luotaat vain niihin, jotka myös myrskyä rakastaa

ja niihin jotka lähteneet ovat tuulta uhmaamaan

ja kun laivasi eksyy sinne, missä kaikki on kadonnut

sieltä löytää voit laumasi, jota salaa olet aina (...) haikaillut..."

Sir Elwoodin hiljaiset värit -Kiitos ei

mulla on lisäksi sellainen fiilis, että erilaisuus voi nousta rakkaudesta tai pelosta. silloin kun se nousee rakkaudesta, siis aidosta autenttisuudesta, on se vain jotain kaunista. silloin kun se nousee esim. kivusta, niin... -noh, ovathan sarjamurhaajatkin "erilaisia". 

lienee viisautta antaa oman autenttisuuden lopulta vetää puoleensa juuri oikeanlaisen ympäristön, juuri oikeat tyypit, juuri oikeat harrastukset ja muut härpäkkeet. ennemmin kuin kenenkään painostuksesta pyrkiä palikkana sahaamaan itsestään kulmat pois, jotta mahtuisi ympyränmuotoisesta reiästä sisään eikä ikinä oikeasti tuntuisi kuuluvansa joukkoon.

kun katsoo ympäilleen, tuntuu vain ettei näitä juttuja taideta kertoa massoille, ainakaan sillai oikeesti.

yhteistanssi

joskus on mielestäni ihana katsoa elämää kaikista runollisimmin silmin.

kuten yhteistanssia. sen upeimpia ja kauniimpia hetkiä.

kuten kun hiekkarannalla meren äärellä ilta-auringon vielä paistaessa taivaalla ja hento tuuli hivellen ihoa.

läsnäolo. kuin syvimmässä meditaatiossa.

taitavan kehonsa tuntevan tanssijan kanssa kosketuksessa. tai ainakin minua taitavamman.

antaumus. sitä se vaatii.                                                                                                                          

se että antaa tanssin viedä mihin se haluaa itsensä johdattaa.

syleilyyn.

pelko siitä, että tekee jotain sopimatonta, iskee tuttuun tapaan takaraivoon. onko tämä varmasti sopivaa? liian intiimiä? MINÄ MINÄ TEEN? MISSÄ ON PANIIKKINAPPULA, MITÄ VOIN PAINAA?!

antaumus.

antaen tanssin kuljettaa itseään.

sukellus siihen kaikkeen syvimpään. syvimpään intiimiyteen, syvimpään yhteyteen, syvimpään.

pelot haihtuen pois.

kuin jyrkänteeltä hyppääminen silmät kiinni. luottaen. ja toinen ottaa kopin.

tanssi kyllä tietää mitä se tekee.

syntyy kuin vuosisadan rakkaustarina.

antaen sille kaiken ajan, mitä se kysyy.

syleily vaihtuu toiseen, liike johdattaa, dynaamisuus yllättää.

ja mikä kunnioitus.

kun tanssi kertoo lopun lähestyneen, katsomme toisiamme silmiin. liitämme kädet yhteen.

kuin kumarramme.

kiitos. upeaa oli. nyt tiedän mitä on kaikkensa antaminen… elämälle, sydämelle.

kävelen merta kohti ja näen rakkautta tuulen väreissäkin.

vegaaniuden kääntöpuoli

minä en ole niitä, jotka sanovat, että vegaani ruokavalio kannattaa.

minä olen kuitenkin niitä, jotka ovat käytännössä eläneet 96-99% vegaaniruokavaliolla nyt ainakin kuukausia. loppua ei näy lähitulevaisuudessa. (kasvisruokavalionhan sinänsä aloitin 17 vuotta sitten eli 14-vuotiaana)

en siksi, että koen sen olevan paras. en ollenkaan.

vegaanit saavat keskimäärin muita enemmän mm. kuitua ja c-vitamiinia.

heillä voi kuitenkin esiintyä puutosta seuraavista:
kalsium
rauta
b-12
b-2
omega 3
proteiini

aloitetaanpa!

kalsium
en välttämättä saa kalsiumia ollenkaan riittävästi, mikä voi mm. johtaa osteoporoosiin. kalsiumia saa yleensä maitotuotteista. sitä vegaaniruokavaliossa voi saada:
-rikastetuista tuotteista, kuten rikastetusta soijajuomasta, mihin on vitamiinia lisätty. näitä käytän kuitenkin hyvin vähän, joten en näitä enää mainitse.
-seesaminsiemenet, joita en käytä (pitää kyllä aloittaa, nyt kun puheeksi tuli)
-monet vihreät yrtit kuten basilika (hmm, joita normijäbä käyttää ehkä 10g päivässä)
-lehtikaali (en käytä tällä hetkellä, ehkä pitäisi.....)
-mantelit, (kuivatut) viikunat, (kuivatuissa) aprikooseissakin on vähän
-muissa vähemmän

rauta
rautaa on kyllä myös kasvisruoassa, mutta se imeytyy aika huonosti. esim. kikherne on rautapitoinen, mutta ainoastaan 1% siitä imeytyy.
eläinperäisen ruoan rauta imeytyy taas tehokkaammin.
että morjens.

b-12
b-12 vitamiinia ei saa kasvisperäisestä ruoasta. olen lukenut, että joskus ennen b-12 vitamiinia esiintyi mm. juomavedessä ja juuresten pinnalla, mutta (kemikaalien käytön aloituksen jälkeen maataloudessa) näin ei enää ole.
se on siis käytännössä syötävä tavalla tai toisella joko purkista tai vitamiinirikastetuista tuotteista.
itse käytän vitamiiniliuoksessa kasvatettuja oluthiivahiutaleita, missä on b-12 vitamiinia. käytän tuotetta, koska se toimii juuston upeana korvikkeena, ja toisaalta siinä on mm. juuri tuota b-12 vitamiinia rikastamisen tuloksena.

b-2
tämä voi olla myös ongelmallinen vegaaniruokavaliossa, tosin ite taidan saada tätäkin oluthiivahiutaleista.
sitä saa mm. herkkusienistä.

omega 3
tähän olen vasta kiinnittänyt huomiota. kala on hyvä omega 3 lähde.
aloitinkin käyttämään nyt:
pellavansiemenrouhetta
camelina- eli kitupellavaöljyä

proteiini
koska en nyt liiku, proteiinin saannilla on vähemmän väliä. yleensä ottaen liikkuessaan joskus miettii, että voiko se väsymys johtua proteiinin vähyydestä.
soijatuotteista en nykyään välitä. enkä proteiinijauheista.
tässä kaiken kaikkiaan olen ite jo petraantunut. proteiini alkaa ollakin jo murheista pienin.
sitä löytyy vähän kaikesta, kuten kasviksista, viljoista ja toki palkokasveista.

summa summarum, en vegaaniruokavaliota ravitsemuksellisesta näkökulmasta suosittele, Ellei ole valmis perehtymään ravitsemuksen maailmaan. tasapainoisen ruokavalion saanee aikaiseksi kunhan tarpeeksi yrittää, mutta täysin ilman vitamiinipurkkia se ei onnistune.

ei siinä, että yleensä ihmiset söisivät mitenkään ihanteellisesti kaikki vitamiinit sun muut saaden.

Uskontojen maskuliininen ja feminiininen periaate

Ymmärrykseni eri uskonnoista ja hengellisyyksistä:

On löydettävissä kaksi periaatetta: maskuliininen periaate ja feminiininen periaate. Kaikista uskonnoista ja hengellisyyksistä molempia ei löydy, monesta löytyy.

Maskuliinisella periaatteella on monta nimeä -Jumala, Allah, Tao, tietoisuus, Shiva, muutama mainitakseni

Feminiisella periaatteella on monta nimeä myös -Äiti Maa, Kali, Shakti, Durga, jumalatar ja Te tulevat ensimmäisenä mieleen

Huom. Periaatteet eivät sinänsä liity ihmisen sukupuoleen.

Periaatteet löytyvät valtauskonnoista seuraavasti:

Abrahamilaiset uskonnot

Kristinusko: Jumala eli maskuliininen periaate löytyy. On spekuloitu, että varhaisessa kristillisyydessä feminiinenkin periaate olisi ollut, mutta tämä jäänee spekuloinnin tasolle.

Juutalaisuus: Jumala eli maskuliininen periaate löytyy. Varhaisjuutalaisuudessa feminiinistä periaatetta ilmeisesti kuvastaa Asterah, "äiti jumalatar".

Islam: Jumala/Allah eli maskuliininen periaate löytyy.

Suufilaisuus: Suufilaisuus on Islamin mystinen suuntaus. Jumala/Allah eli maskuliininen periaate löytyy. Feminiinen periaate löytyy myös. 

Jo 10 vuotta ihannoimani kuuluisa Suufilainen mystikko Rumi kuvaa: “Woman is the radiance of God; she is not your beloved. She is the Creator—you could say that she is not created.” Vapaasti käännettynä - "Nainen on Jumalan säteilyä, hän ei ole rakastettusi. Hän on Luoja -voisit sanoa siis, että häntä ei ole luotu." 

Rumi ei viittaa tässä naiseen vaan feminiiniseen periaatteeseen.

Itämaiset uskonnot

Hindulaisuus: Shiva eli maskuliininen periaate löytyy. Shiva vastaa aika hyvin esim. Kristinuskon Jumalaa, erona se, että Shiva on vain maskuliinisen periaatteen symboli, ei muoto (Kristinuskossa Jumala taas on maskuliinisen periaatteen muoto). Shakti vastaa feminiinistä periaatetta. Kundalini on sen yksi muoto, jonka eri heijastumia symboloivat mm. Kali ja Durga jumalattaret. 

Kali jumalatar.

Buddhalaisuus: Tietoisuus tai "tyhjyys" on maskuliininen periaate buddhalaisuudessa. Se löytyy mutta tietääkseni sillä ei ole nimeä -ongelma on, kun periaatteen nimeää, sitä lähdetään palvomaan, mikä ei ole se pointti. Buddhalaisuudesta löytyy myös feminiininen periaate, mutta senkään nimeä en tiedä -jotkut buddhalaiset perinteet käyttävät jostakin feminiinisen periaatteen muodosta nimeä Candali eli sisäinen tuli.

Taolaisuus: Tao eli maskuliininen periaate löytyy. Ymmärtääkseni Te vastaa voimaa eli feminiinistä periaatetta. Yin ja Yang ovat taas feminiinisen periaatteen sisällä olevia käsitteitä.

Muut hengellisyydet

On ymmärtääkseni joitain perinteitä, missä palvotaan ainoastaan feminiinistä periaatetta, lähinnä liittyen luonnonuskontoihin ja noituuteen. Näistä löytyy aina feminiinen periaate mutta niistä voi myös löytyä maskuliininen periaate, riippuen mistä puhutaan.

Summa Summarum

Patriarkkaalisista abrahamilaisista uskonnoista löytyy ainoastaan maskuliininen periaate.

Mystiikan suuntauksista löytyy AINA feminiinen periaate.

Idän filosofioissa tunnetaan molemmat periaatteet.

Okei. No mitä nämä maskuliininen periaate ja feminiinen periaate sitten ovat??

Monelle maskuliininen periaate on selvempi, koska Jumala -käsite tunnetaan hyvin länsimaissa. Tosin se voi johtaa harhaan, koska Jumala viittaa muotoon, mitä maskuliininen periaate taas ei ole. Sielu on Jumalasta/mitä-termiä-nyt-käyttääkään. Koraanin sanoin (en olisi uskonut, että ikinä viittaan Koraaniin) God "breathed into him (Adam) the soul." 

Feminiinen periaate voi olla hankalampi. Maailma on Jumalattaresta; siis ihmisen keho, luonto, sen eläimet ja kasvit, tuuli, vesi, ilma, tuli. Lopulta se on energiaa, voimaa. Tuota voimaa voidaan käyttää niin hyvään kuin pahaan, ja tästä saavat niin valkoinen kuin musta magia alkunsa. Hindulaisuuden mukaan ainakin tuo voima käytetään parhaiten, kun sillä edistetään omaa hengellistä kehitystä. Joogan tavoite on tuon voiman eli kundalinin aktivoituminen itsessä. KOSKA. ajatellaan, että se on helpoin tapa päästä yhteyteen Jumalan, Shivan, Taon, kanssa, Nirvanaan ja valaistumiseen. Ilman voimaa se on harvinaistakin harvinaisempaa.

lastuna virrassa?

oon huomannut, että ihmiset helposti uhriutuvat omalle elämälleen, hyvin hienovaraisillakin tavoilla. ja puhun nyt myös toki itsestänikin, kuten aina. se uhriutuminen voi olla massiivisempaa, kuten "miksi tämänkin paha piti juuri minulle sattua, nyyh", mutta se voi tosiaan olla hienovaraista. se tunne kun on puulastuna virrassa. vierii juuri sinne minne virta sattuu haluamaan, osuu juuri niihin kiviin mihin virta sattuu paiskomaan.

ja onhan siinä joku totuuskin. emme me ympäristöämme ja elämäämme hallitse. töihin on mentävä huomennakin.

mutta.

jotain hyvää löytyy siitä, kun tuntee olevansa itse autonsa ratin ääressä eikä pelkääjän paikalla. kun ottaa itse vastuun elämästään.

ei ajaudu asioihin pelkästään yhteiskunnan ja ympäristön normien vaikutuksesta. siksi kun kaveritkin niin tekevät. siksi kun muu pelottaa.

ja ottaa vastuun hyvinvoinnistaan. ei sitä kukaan muu tarjoa.

toki nyt puhutaan vaikeista asioista. vaatimus tuskin on valaistua yhdessä yössä.

mutta tuli mieleen. tänään kun tuntuu jotenkin voimaannuttavalta.

tämän päivän ja näihin tunnelmiinkin liittyvä biisi:
https://www.youtube.com/watch?v=r_vhBMWWnBE&list=RDr_vhBMWWnBE&index=1