harmaista päivistä se harmain

näitä päiviä kun mikään ei kiinnosta. kaikki on harmaata massaa. suorittamista pahimmillaan vaikka mitään ei tule suoritettua. suorittamisen makuista suorittamattomuutta.

näin tapahtuu aina kun jättäydyn harrastuksista joksikin aikaa pois. se on se fyysinen liikunta kova sana. naurettavan suuri vaikutus hyvinvointiini.

mietin ensi vuonna tehtävää omaa tutkimusta koulussa. nyt opiskelijoilla on stressi kun pitäisi luoda yhteys opettajaan, joka toimii sitten sen tutkimuksen valvojana. ja kaikki haluaa tietenkin opettajan, jonka mielenkiinnon kohde on jotain mielenkiintoista. hmm. mua ei kiinnostaisi tutkia mitään. valtavirrat opettajien mielenkiinnon kohteina näyttävät olevan lapset ja kieli. lapset vai kieli? oon kurkkuani myöten nyt täynnä lasten kehityksen opiskelua, mitä 1-vuotias tietää ja muistaa ja osaa ja ajattelee ja tuntee, ja mitäs sitten 2-vuotias, jne., vai pitääkö ne niistä tehdyt tutkimukset sittenkään paikkaansa, MITÄ VÄLIÄÄÄÄÄÄÄÄ, no musta ei ainakaan tule lapsipsykologia. niin ja sitte se kielen prosessoiminen. ilmiönä mielenkiintoinen mutta ne kuivat yksityiskohtaiset teoriat ei niinkään.... tänään ei kyllä kiinnosta mikään.

miksi ihmeessä olen koulussa? miksi ihmeessä tuhlaan kallisarvoista aikaa homehtumalla kuivien kirjojen parissa? miksi en ole kenian viidakoissa kuvaamassa kuristajakäärmeitä taikka japanissa kiipeämässä imukupeilla pilvenpiirtäjän huipulle tai alaskassa kaatamassa kuusia? huoh, tämän tyyppiset kysymykset aina valtaavat mieleni näinä mitäänsanomattomina päivinä. näköjään aika ottaa lääke. liikkumaan siis heti huomenna.

väsymykselle löytyi syy

mietin tänä aamuna että miten ihmeessä oon niin väsyny nykyään. tää on jatkunu maanantaista ja nyt on jo keskiviikkoaamu. mikä on vikana?
niin, oonhan ollu tosin kiireinen parina viime päivänä. että ei oo kauheesti lepäämään ehtiny. ainiin, ja se viikonloppu tosiaan.

niin se viikonloppu. olin "judoleirillä". perjantai-iltana treenit. lauantaina ja sunnuntaina treenit alkoi aamukuudelta (herätys viideltä) ja kesti sinne puoli neljään saakka. pari 45min ruokataukoa. lauantaina heiteltiin ja painittiin, ei ollut oikein mitään armoa tekemisessä. sunnuntaina kuitenkin pari viimeistä tuntia harjoiteltiin lukkoja ym. rauhallista mutta siihen mennessä kaikki oltiin kyllä jo niin kuupahtaneita.

tiedän siis mitä on kun ei jaksa istua alas koska tietää joutuvansa nousta siitä ylöskin. lauantaina iltapäivällä aloin unohtamaan miten heittäytyä heitosta. mikä on aika paha juttu. mut olin niin väsynyt. ei vaan enää muistanut.

näytin dalmatiankoiralta sunnuntai-iltana kaikkine mustelmineni. varsinkin oikea sääreni oli niin hellänä että kerran oikein pyysin kaveria olemaan potkaisematta siihen ku harjoteltii heittoja -sääri ei tuntunut kestävän kosketustakaan. onneksi kohta en enää kiinnittänyt siihen niin huomiota. ainiin, ja se isovarvas. painava tyyppi astu sen päälle jo perjantai-iltana, ja kynsi hiukan halkesi, ja verta tuli aika paljon kynnen alta. laastarilla ja teipillä mentiin viikonlopun yli. lisäksi sormenpäät alkoivat olla niin hellänä sunnuntaina, että oli kivuliasta tarttua toisen judotakkiin kiinni. näitä pieniä juttuja.

niin että. ehkä on ihan ok olla väsynyt?

oli se sen arvoista. mahtava kokemus. välillä kantsii tehä jotain extremeä. ees välillä. ja sain jo oranssin vyön, jee. ;) jostakinhan se on aloitettava. ja vöistä puheen ollen, nuo muutamat valkoiset vyöt sattuvat olemaan kehätappelijoita ja painijoita, plus tietävät aika monta eri taistelulajia. :) hyvä porukka kun kaikki tuppaa oleen vähän tosissaan judon suhteen. just niin se pitääkin judoharkoissa olla.

brittimentaliteetti

vihdoinkin! joku englantilainen kertoi miten he ajattelevat. tätä ollaan kytätty tässä muutama vuos. ;) eihän niistä nimittäin ota selvää erkkikään. oikeastaan kaikki muut kansallisuudet menee mutta brittiläisyys -mitä ihmettä ihmiset?!

ei tässä itse asiassa nyt mitään uutta auringon alla tullu. mutta hyvin kiteytti...

näin se menee: kaksi ajatusta, tykkäät kummastakin mutta ne ovat ristiriidassa keskenään. esim. bilbo reppuli halusi seikkailua mutta halusi myös kotiin kunhan retkelle pääsi. ei ole tyytyväinen siihen mitä on. ajatuksilla leikkimistä. kieroutunutta ajattelua, johon en halua päästä edes käsiksi.

briteistä tulee kuulemma suomalaisia nopeammin mind readers, mielen lukijoita, koska he joutuvat kiinnittämään niin intensiivisesti huomiota siihen toiseen ihmiseen. painotus tilanteessa on siinä toisessa, ei väliä mitä ite on mieltä tms. 

pakko näyttää kiireiseltä tai varatulta. ei voi vain olla rauhassa.

ja koko ajan tilanteella on tietty mahollisuus olla awkward. yrittää vältellä sitä kaikin keinoin. ylikohteliaisuutta. hämmästyi(vät) toki kun sanoin että suomen kielessä ei ole sanaa awkward.


jaa'a. kyllä mä ennemmin oon oma itteni ku yritän olla britti. ;)

sanonpa vaan että suomen pesäpalloliiton ei kannattais ottaa mua ulkomaanedustajakseensa ;)

ei aavistustakaan minkätyyppinen huumori mulla on ja edustaako se jotain perinteistä suomalaista vai onko vivahteita brittiläisyydestä vai onko jo jonkinmoinen ihme sekasikiö. tässä esimerkki hauskasta keskustelusta. normaaliin tapaan, kaks meistä nauroi noissa *naurukohissa* lopussa happea kunnolla ees saamatta kun taas tuo vuoropuhelun kyselijä oli alusta loppuun vakavana (siis tilanteessa minä ja kaks brittiä). mutta hyvä esimerkki kyllä mun huumorista nykypäivänä...

-So what is the national sport in Finland?

minä: 'Erm.... I think it’s this version of the baseball we kind of just created ourselves, nest ball I think it is called'

-Oh wow, so how does it differ from baseball?

minä: 'Well one big difference is that while in baseball the ball is being thrown horizontally to the player, in nest ball the ball is thrown vertically. So basically there is someone next to the player throwing the ball up to the air. Our version makes the hitting probably just much easier. Probably like you know the kids can play and all.'

*laughing*
-'What if you have a bad coordination and you hit the person standing next to you with the bat? 
minä: Erm… yes that is a good point, well if you are throwing the ball you obviously need to step back immediately after'

*more laughing*

minä: '…and you know when we were kids if we missed two balls with a bat we could try to hit the third ball with a tennis racket.'

-And that is your national sport?

*going to laugh literally below the table*

p.s. pesäpallo onki enkuks pesäpallo tai vaihtoehtoisesti Finnish baseball. kuka olis uskonu ;)

olopäivitys

MAHTAVA ilta.

tästä on hyvä jatkaa elämää huomiseen. rennolla otteella.

tottakai sitä jaksaa porista harrastuksistaan. ;)

oon viime aikoina jättäny menemättä harrastuksiin. koska olen voinut. hah haa. mennyt kun tuntunut hyvältä enkä velvoitteesta. tuntuu kummalta. enhän aikaisemmin oo näin oikeen tehny.  ihanaa kyllä ollu olla oman elämänsä herra. enkä aina jaksa sitä sosiaalista häslinkiä. tosin ainaki nyt löytyy intoa alottaa treenit uudelleen. eikä sitä mitään opi jos ei sitä harjoittele.

capoeirassa tosin olin heh. parhaat treenit ikinä oliki.
en hei yleensä enää tunne itteäni. mutta sillai hyvällä tavalla. koska siitä määrittelemättömyydestä alkaa eläminen. mm. voi sekoilla ja nauraa kaikelle mitä on. parasta.
plus opetin kaveria seisomaan päällä noin minuutissa, mitä se on kuulemma tuskaillu vuosia, mikä on ihmeellistä koska päälläseisonta on äärimmäisen yksinkertaista ja se tyyppi on hyvä muuten akrobatiassa. mut näytin mikä sillä meni vikaan, oikeen periaatteen jne., ja se tajus & oppi heti, ja tästä kirpun puolikkaan kokoisesta asiasta tuli tosi hyvä mieli. ihmeellistä.
ja se tyyppi on muuten aivan loistavin tyyppi ikinä. joskus sitä vaan tutustuu mahtaviin ihmisiin. yleensä ku tehään asioita parina (mikä tapahtuu aika usein 4-5 ihmisen porukassa köh), kahen minsan jälkeen ollaan kehitetty mistä tahansa harjoitteesta joko fyysinen tai psyykkinen mittelö, liikkuen vittuilun ja leikin rajamaastossa. jokin kiero sekoitus suomalaista ja englantilaista huumoria... mut hei sillai hyvällä tavalla!

sain muuten lainaa kuumavesipullon. korvaa uninallen nukkumaan mennessä. :) siinä on jopa sydämen kuva. jee, ei siis enää lumiukkofiilinkiä sängyssä! on kyllä ilmat muutenki sen verran jo lämmennyt että uskaltaa naamansa ottaa ulos peiton suojista melkein jopa jo sänkyyn mennessä, vaikka päälakea ei ihan vielä.

leffa mitä voin suositella: Ponyo. MAHTAVA. elämänmakuinen. kertoo kalasta joka muuttuu ihmiseks. kuunnelkaa ees sen makee teemalaulu: http://www.youtube.com/watch?v=nKwurvmeJKU

tässä hiukan lyhyempi hyvin tehty animaatioklippi: http://www.youtube.com/watch?v=M3iOROuTuMA
katottiin tää muuten psykopatologian tunnilla, samalla ku puhuttiin skitsofreniasta, lol, näin meillä opiskellaan ;)

joka kerta ku katon tämmösiä inspiroivia kuvia, tajuan että oon viimeiset kolme tuntia ollu tekemättä mitään sitä edes tajuamatta. muthei, oppiminen on mahdollista. ;) don't judge the day by the harvest you reap but by the seeds you plant, eiks niin.