niin, oonhan ollu tosin kiireinen parina viime päivänä. että ei oo kauheesti lepäämään ehtiny. ainiin, ja se viikonloppu tosiaan.
niin se viikonloppu. olin "judoleirillä". perjantai-iltana treenit. lauantaina ja sunnuntaina treenit alkoi aamukuudelta (herätys viideltä) ja kesti sinne puoli neljään saakka. pari 45min ruokataukoa. lauantaina heiteltiin ja painittiin, ei ollut oikein mitään armoa tekemisessä. sunnuntaina kuitenkin pari viimeistä tuntia harjoiteltiin lukkoja ym. rauhallista mutta siihen mennessä kaikki oltiin kyllä jo niin kuupahtaneita.
tiedän siis mitä on kun ei jaksa istua alas koska tietää joutuvansa nousta siitä ylöskin. lauantaina iltapäivällä aloin unohtamaan miten heittäytyä heitosta. mikä on aika paha juttu. mut olin niin väsynyt. ei vaan enää muistanut.
näytin dalmatiankoiralta sunnuntai-iltana kaikkine mustelmineni. varsinkin oikea sääreni oli niin hellänä että kerran oikein pyysin kaveria olemaan potkaisematta siihen ku harjoteltii heittoja -sääri ei tuntunut kestävän kosketustakaan. onneksi kohta en enää kiinnittänyt siihen niin huomiota. ainiin, ja se isovarvas. painava tyyppi astu sen päälle jo perjantai-iltana, ja kynsi hiukan halkesi, ja verta tuli aika paljon kynnen alta. laastarilla ja teipillä mentiin viikonlopun yli. lisäksi sormenpäät alkoivat olla niin hellänä sunnuntaina, että oli kivuliasta tarttua toisen judotakkiin kiinni. näitä pieniä juttuja.
niin että. ehkä on ihan ok olla väsynyt?
oli se sen arvoista. mahtava kokemus. välillä kantsii tehä jotain extremeä. ees välillä. ja sain jo oranssin vyön, jee. ;) jostakinhan se on aloitettava. ja vöistä puheen ollen, nuo muutamat valkoiset vyöt sattuvat olemaan kehätappelijoita ja painijoita, plus tietävät aika monta eri taistelulajia. :) hyvä porukka kun kaikki tuppaa oleen vähän tosissaan judon suhteen. just niin se pitääkin judoharkoissa olla.
No comments:
Post a Comment