näitä päiviä kun mikään ei kiinnosta. kaikki on harmaata massaa. suorittamista pahimmillaan vaikka mitään ei tule suoritettua. suorittamisen makuista suorittamattomuutta.
näin tapahtuu aina kun jättäydyn harrastuksista joksikin aikaa pois. se on se fyysinen liikunta kova sana. naurettavan suuri vaikutus hyvinvointiini.
mietin ensi vuonna tehtävää omaa tutkimusta koulussa. nyt opiskelijoilla on stressi kun pitäisi luoda yhteys opettajaan, joka toimii sitten sen tutkimuksen valvojana. ja kaikki haluaa tietenkin opettajan, jonka mielenkiinnon kohde on jotain mielenkiintoista. hmm. mua ei kiinnostaisi tutkia mitään. valtavirrat opettajien mielenkiinnon kohteina näyttävät olevan lapset ja kieli. lapset vai kieli? oon kurkkuani myöten nyt täynnä lasten kehityksen opiskelua, mitä 1-vuotias tietää ja muistaa ja osaa ja ajattelee ja tuntee, ja mitäs sitten 2-vuotias, jne., vai pitääkö ne niistä tehdyt tutkimukset sittenkään paikkaansa, MITÄ VÄLIÄÄÄÄÄÄÄÄ, no musta ei ainakaan tule lapsipsykologia. niin ja sitte se kielen prosessoiminen. ilmiönä mielenkiintoinen mutta ne kuivat yksityiskohtaiset teoriat ei niinkään.... tänään ei kyllä kiinnosta mikään.
miksi ihmeessä olen koulussa? miksi ihmeessä tuhlaan kallisarvoista aikaa homehtumalla kuivien kirjojen parissa? miksi en ole kenian viidakoissa kuvaamassa kuristajakäärmeitä taikka japanissa kiipeämässä imukupeilla pilvenpiirtäjän huipulle tai alaskassa kaatamassa kuusia? huoh, tämän tyyppiset kysymykset aina valtaavat mieleni näinä mitäänsanomattomina päivinä. näköjään aika ottaa lääke. liikkumaan siis heti huomenna.
No comments:
Post a Comment