Hetken mietinnät

Olen kyllästynyt maailman menoon, mikä viittaa ihmisten toimimiseen yhdessä. Jollain porukalla voi ihan kivasti mennäkin mutta riittävä määrä jengiä maapallolla saa sen verran sotkua aikaiseksi, että se pilaa jo ihmiskunnan maineen. Puhun ensinnäkin sodista, luonnon ja ilmakehän saastuttamisesta ja muusta sekalaisesta kuten korruptiosta ja väkivallasta.

Eikä se minun kyllästyminen jää vielä siihen. Me ihmiset kulutamme, ja kulutamme vielä vähän lisää, etsimme ahneesti onnea, ja ostamme sen halvimmalla mahdollisella. Me olemme ahneita, ja se on yksi mielemme peruspiirteistä. Emme ole ahne pelkästään materian suhteen vaan kunnian, maineen, suosion, arvostuksen, mielihyvän ja kokemusten suhteen. Me haluamme. Sen ahneuden kääntöpuoli on  kulutuksen kääntöpuoli. Lisäksi yhden menestys on toisen häviö. Emme me kaikki voi olla alamme huippuja, sosiaalisessa keskiössä ja rikkaita kuin isot porsaat. Syntyy viidakon laki, ja elämästä tulee selviytymiskamppailua hampaat hymyillen mutta piilossa irvistellen. Kuulin kerran erään sosiaalisesti taitavan ja ihmisten mielestä mukavan ja ulospäinsuuntautuneen naisen sanovan ”muiden varpaille on aina vähän astuttava”.

Eikä se minun kyllästyminen vielä siihenkään jää. On oltava tietynlainen. Eri ympyröissä on vähän omat kuvionsa, mutta on peräti omat arvot käyttäytymisessä ja olemuksessa, sisältäen myös temperamentti- ja persoonallisuuspiirteet.

Ja se kaikki on vaan niin insane.

Vähän aiheeseen liittyvää:

https://www.youtube.com/watch?v=x5kTObI2Y_s


"...human society is so constructed throughout the world that most people are occupied with jobs, pleasant or unpleasant, from nine to five everyday of their life. (...) also that it is an intolerable imprisonment. I don't know how you feel about it. Probably you like being in prison, probably you like your jobs from nine o'clock to five o'clock, rushing, rushing back and all the rest of it. What shall we do? To the speaker he wouldn't tolerate it for a single minute - for the speaker. I would rather do something which would be pleasant, helpful and necessary to earn enough money and so on. But most of us accept this prison, this routine - right? We accept it. So what shall we do? Nobody, as far as one is capable of sufficient observation, nobody has questioned this. We say it is normal, it is the way of society, it is the way of our life, it is the way we must live. But if we all see together that such an imprisonment, which it is actually, that we all feel it is intolerable, not just verbally but actually do something about it we will create a new society - right?"

etsimistä

moni laulu laulaa jos ei sydänsuruista, niin jonkin epämääräisen etsimisestä. ja tuodaan esiin se, ettei sitä ikinä välttämättä löydetä mutta palo sydämessä vaatii etsimisen jatkamista kunnes tyyliin kuolo korjaa.

olen vähitellen alkanut ymmärtämään mitä se epämääräinen on mitä olen etsinyt. se ei ole onni, se on jotain muuta. se on paljon syvempää kuin joku positiivinen asia. tähdet näkyvät vain tummalla taivaalla anyway. ei ole valoa ilman pimeyttä. positiivinen ja negatiivinen kietoutuvat toisiinsa. ying & yang. lisäks onnistumisen ilo tuo tullessaan pettymyksen siinä samalla hetkellä vaikka sitä ei huomaakaan.
eikä sitä epämääräistä löydä mielen sokkeloista ts. ajatuksen tasolta. eikä tunteiden. vaikka se niihin voikin heijastua.
itse asiassa yksi yogi Intiassa kertoi mitä etsin. se oli aika hyvä vastaus.
en silloin vielä tiennyt mitä itsekin tulisin kohta kokemaan.

https://www.youtube.com/watch?v=et5NBq4Jwf0&list=RDet5NBq4Jwf0
tää biisi on nykyään ehkä lemppari näistä etsimisbiiseistä

"...sanot jos tähän jotain nyt päättyy
niin jotain uutta saa se aina alkamaan....

...ei osoitteita, numeroita, ei mitään
sanot turha on niitä enää vaihtaa
kun näissä kylissä asuu ja kulkee näitä teitä
niin ei kirjeet mua voi tavoittaa
ja mä en mistään sulle mitään tahdo kirjoittaa
sun täytyy itse tulla katsomaan
kello kahdeksan aamulla
Tukholman aikaa hän laukkunsa nostaa
ja tiet eroaa.....

...sä vihaat noita asioita joiden vuoksi
pienet ihmiset aina kotiin palaa
mutta pidä sinä huoli, ettet kotiis kuole
ettei koukkuun ne siellä sua saa...

...mä en tunne sua, en tiedä minne aiot mennä 
mä tiedän vaan mitä ajat takaa 
sä et sitä koskaan ehkä myönnä, ettet löydä 
muttet muuta osaa kuin vain jatkaa matkaa
ja niin kuin levoton laulu, 
joka koskaan ei pääty 
vaatii aina vaan laulajaa...

...kello kahdeksan aamulla
Tukholman aikaa hän laukkunsa nostaa ja hän vaeltaa,
hän vaeltaa..."

Luonto on kaunis

luonto on kaunis. jostain syystä kaikki ihmisen tekemä kalpenee villin luonnon vieressä. ja mitä villiimmästä luonnosta on kyse, jostain syystä sitä kauniimpi se on.







luonnosta on jostain syystä tullut yhä tärkeämpi teema elämässäni. voin parhaiten luonnossa missä ei kuulu auton surinaa tai haista toisen kävelijän tupakan savua. ja olen aivan liian vähän luonnossa, ja tunnistan sen itsessäni hyvin selkeästi.

viereinen metsikkö toimii kuitenkin jonkinlaisena pakopaikkana, antaen edes jotain esimakua luonnosta näin kaupungin keskellä. tänäänkin ihastelin koulusta saapuessani metsän (tai siis Puiston) läpi kävellessäni ruskan värejä ja hiljaisuuden viisautta, ja otin muutamat kuvat:

------------------------------------

joku sanoi minulle äskettäin, että me ihmiset olemme evoluution virhe. toivottavasti ei niinkään mutta siltä se kieltämättä vaikuttaa kun katsoo lintuperspektiivissä tekemisiämme.


--------------------------------------

olen enemmissä määrin kiinnostunut myös luonnon "lääkkeistä". esimerkiksi opin äskettäin että pajun kuori toimii särkylääkkeenä, ja aspiriini onkin siitä kehitetty. toisaalta ashwagandha yrtillä voi vähentää stressiä. jne.

kilpailuyhteiskunta.

mutustelen sanaa kilpailuyhteiskunta.

se tarkoittaa, että yksi menestyjä vaatii monta jäämään rannalle nuolemaan näppejään.

katson kun selvästi huumeita käyttävä tatuoitu laiha nuori nainen hyvin outoine käytöksineen syö falafelia jonkun lyhyemmän ulkomaalaisen lipevän vanhan pukumiehen kanssa. eivät ole ainakaan sukua, tuskin kavereitakaan.

ostan halvan rievun jonka joku ehkä yötunteina on vääntänyt riisipalkalla.

yksi lapsi käy nelivuotiaasta asti voimistelutunneilla, ja käyttää sivistyssanoja jo ala-asteella. toinen lapsi ihmettelee miksi hän ei osaa edes kärrynpyörää eikä tiedä mitä tarkoittaa konteksti. onko jälkimmäinen lapsi tyhmempi? olettaen että tässä nämä esimerkit heijastavat eroa lasten perheiden sosioekonomisessa statuksessa, kuka pääsee todennäköisemmin lääkikseen?

mutta yksi lääketieteelliseen pääsevä vaatii monta ulkopuolelle jäävää. tai teatterikorkeakouluun. tai liikunnanohjaajakouluun. lähihoitajakouluunkin.

ja jotkut näistä kouluista ovat parempia kuin toiset. mistä ammatista saa eniten fyrkkaa on yksi tapa ajatella, toinen tapa on missä voi kehittyä eniten ihmisenä.

yksi trendikkääseen kahvilaan pääsevä työntekijä vaatii monta jotka eivät kyseistä työtä saa. joku teatterikorkeakoulusta valmistuva pääsee näyttelemään mm. KOM teatteriin, toinen menee Kokkolan kaupunginteatteriin vakituiseksi ja kolmas tekee hanttihommia pienten pätkätöiden välissä. kaikki eivät pääse KOM teatteriin.

rannalla istuskelevat vierekkäin laiha nainen ja lihava nainen. arpinaamainen ja hyväkasvoinen. hiljainen mököttäjä ja hymyilevä juttelevainen. kukaan ei arvota mitään ?

onko sinussa menestyjän ainesta.

luen mitä henkilöarvioinnissa mitataan:
"ehdokkaan valmiuksia suoriutua ja menestyä tehtävässä
motivaatiota, sitoutumista sekä odotuksia
luontaista työskentelytapaa
ongelmanratkaisu- ja päätöksentekovalmiuksia
yhteistyövalmiuksia
johtamisvalmiuksia, esimiesedellytyksiä
toiminta- ja vaikuttamistyyliä erilaisissa tilanteissa
yleistä kehittymispotentiaalia ja urasuuntautuneisuutta
keskeisiä kehittämis- ja riskialueita."

erityisesti näistä pistää silmiin tuo ihmisiin vaikuttamistyyli. luen Järvinen-Keltinkangasta, jossa hän kirjoittaa että nykyinen käsitys sosiaalisesta ihmisestä vastaa 60-luvun kuvausta narsistisesta ihmistä. kyynärpäätaktiikalla isolla hyötyverkostolla. nokkelat ja päsmärit syövät muut, tai vaikka sitten ne empaattiset. avainsana on, jotkut.

muista kirjoittaa työhakemukseen kuinka ulospäinsuuntaunut, positiivinen, kaikkien kanssa toimeen tuleva, innostunut ja motivoitunut olet. tai älä ainakaan että haluat työn lähinnä rahapulan takia, et jaksa aina ihmisiä ja vahvuutesi on kyyninen nokkeluus.

ja joku sanoo, että hän vetää rakkauden ja hyvinvoinnin työpajoja menestyksekkäästi. ha ha, puhui omaan nilkkaansa.

maalle vaan ja lähikaupan kassalle töihin, ken sen kestää.

"It is no measure of health to be well adjusted to a profoundly sick society"

hienoja runoja/tekstejä

menin läpi vanhaa kirjoitusarkistoani ja olin kirjannu ylös vuosia sitten hienoja runoja ja tekstinpätkiä, näyttävät moni Rumin tekosilta. Rumi oli siis 1200 -luvulla elänyt persialainen runoilija/mystikko.

You have to keep breaking your heart until it opens

Put your thoughts to sleep,
do not let them cast a shadow
over the moon of your heart.
Let go of thinking.

There is a secret medicine given only to those who hurt so hard they can't hope.
The hopers would feel slighted if they knew

I have tried prudent planning long enough. From now on I'll be mad.

Forget safety. Live where you fear to live.

Try something different. Surrender.

Soul, if you want to learn secrets,

your heart must forget about
shame and dignity.
You are God's lover,

yet you worry
what people
are saying

When you lose all sense of self the bonds of a thousands chains will vanish.
Lose yourself completely, return to the root of the root of your own soul.

Make of yourself a light.

Vaellus Pyreneillä

Kuvia Pyreneiden vaelluksesta!

tässä juomapaikka:

Lounastauko:

pidettiin tämä refugee -kivituvassa, mitä siellä täällä vuoristoja löytyy. mitään kodikkaita majoja nämä eivät ole vaan muistuttavatkin enemmän hyvin ankeaa vankilaa -ei nukuttu niissä yksikään yö. enemmän siis hätämajoitus kun mitään mihin suosittelisin kenenkään vapaaehtoisesti menevän. voi siellä puita takkaan lykätä jos tulee kylmä.

nam nam! vaelluksella itse elin nuudelilla ja kuivatuilla pavuilla pitkälti, tämä kaverin annos:

 maasto oli välillä kukkien peitossa:

lehmiä ja hevosiakin oli runsaasti laiduntamassa eräässä laaksossa. innostui yksi sonnikin, ja kuokki meitä päin hiukan sorkallaansa todennäköisesti ei-niin-hyvät aikeet mielessä -poistuttiin takavasemmalle.

 välillä oltiin vajaa 3km korkeudessa:

Espanjan reissulta takaisin

Espanjan reissulta on nyt tultu takaisin!

takana on muun muassa (reilu) 10 päivän Vipassana meditointikurssi missä herätään neljän kieppeillä aamusta, ja meditointi virallisesti alkaa puoli viideltä. meditointi jatkuu koko päivän iltakasiin asti pienillä tauoilla, minkä jälkeen on tunnin discourse, mikähän se on suomeksi, sanotaan että luento meditointitekniikan teoriapuolesta ja yleisestä elämänfilosofiasta. ruokaa saa aamukuudelta ja lounaan klo 11. ensimmäistä kertaa kurssin käyvät saavat lisäksi iltaviideltä pari hedelmää mutta me muut tyydyimme silloin lasilliseen sitruunalla maustettuun veteen. muihin ei saa kurssin aikana ottaa minkäänlaista kontaktia.

kurssi on rankka, itseä koitteleva, omia rajoja rikkova ja melkeinpä **ttumainen. eniten psyykkistä kärsimystä tuo paikallaan istuminen aamuyöstä iltaan (tyynyllä ilman selkänojaa), ja välillä kurssilla pyydetään olemaan liikkumatta tunnin pätkissä. viimeistään puolen tunnin jälkeen jossain kohtaa kroppaa sattuu, väsyneet selkälihakset huutavat armoa kuorossa ja veri ei enää kierrä jaloissa. 45 minuutin jälkeen viimeistään helvetti tuntuu olevan irti. pointti on se, että siinä hetkessä ei tunne henkistä tuskaa vaan ainoastaan sen neutraalin fyysisen tuntemuksen mitä se onkaan siihen kuitenkaan reagoimatta. tämä on kurssin ensimmäinen oppitunti, mitä arkielämässä on hyvin hankala oppia.

seitsemäntenä päivänä ajattelin, että lähden pois. en edellä mainituista syistä vaan siksi että energiani muuttui niin intensiiviseksi että meditoiminen kävi välillä jopa mahdottomaksi. luulin että paukahdan energian voimakkuudesta ja purskahdinkin itkuun seurauksena seitsemäntenä päivänä. tarvittaessa käytinkin toista rauhoittavaa meditointitekniikkaa etten tuntunut räjähtävältä pommilta.

mutta sen verran viisaampi olen nyt, etten uudelleen kyseistä kurssia taida tehdä. se on erittäin hyvä, ja suosittelen sitä täydellä sydämellä jokaiselle joka on valmis työstämään itseään tosissaan, meditointitaustasta tai taustattomuudesta riippumatta, mutta minulle itselleni enää se ei ehkä ole täysin hyvä juttu. energiani on noin intensiiviseen kurssiin tietyssä mielessä nykyään liian voimakas. konsultoin erästä intialaista yogia asian tiimoilta, ja hän sanoi että vaikka kurssin käyminen oli nyt minulle erittäin hyvä, ei minun enää tällä energialla kannata meditoida edes päivittäin. enemmänkin liikuntaa, liikuntaa, liikuntaa.

kyllä retriitin käyminen silti kannatti. ainakin viimeisinä parina päivänä itkin aika paljon, ja ne hetket kasvattivat minua ihmisenä kertomatta siitä sen tarkemmin. nämä tällaiset hetket ovat hyvin hyvin arvokkaita. ne ovat kultaa.


lisäksi vaelsin Andorran liepeillä Pyreneillä. siitä voisin itse asiassa pistää joitain kuviakin tässä kohta. muistoksi olkapääni vaurioitui tosin mutta katsotaan miten tuo lähtee paranemaan.

pienen pieniä lainauksia suuren suuressa maailmassa

"nothing is good or bad; thinking makes it so."

"everything changes when you start to emit your own frequency rather than absorbing the frequencies around you, when you start imprinting your intent on the universe rather than receiving an imprint from existence."

"vibes speak louder than words."

"you will see in the world what you carry in your heart."

"i'm too crazy to tell and you are too normal to listen."

"Life has to be lived as a song. To live it as less than that is to miss it. One has to introduce the quality of dance into one's whole life. Dance should not be a thing apart, it should be the flavour of one's being. And songs should not be something that one sings once in a while. It should be one's breathing, the very heartbeat. I call that life religious. That's what praising God really is: when everything that one is doing has become song, one has become an offering to God. And the song should be of bliss because life is such a blessing. We are not worthy of it, yet we have taken it for granted. Not only that -- we go on complaining. We go on complaining that it should be like this and like that and why is it like this ? We are immensely ungrateful.
This ungratefulness is the radical core of atheism. On the surface the man may not be denying God, but if he is complaining about life he is denying God. He may be a churchgoer but if he complains about life then he is not in love with God and he has not understood the word 'God' at all. God can be understood only in deep gratefulness. To me, through utter gratefulness something happens to human consciousness -- that something is God. But It happens only when one is immensely grateful, tremendously grateful, utterly grateful."

Huom. jos joku erehtyy sekoittamaan viimeisintä lainausta (väistämättä) mihinkään tiettyyn uskontoon tai liittyvän kristinuskon jumalaan, niin.... noh, ihan sama. mutta kirjoittaja joka tap on (alun perin) hindulainen (tosin ei ole sitäkään)....

päivän pohdintaa

välillä sitä miettii....... kaikenlaista.

esimerkiks mitä tässä elämässä sitä tekis. esimerkiks työkseen. ja kyseenalaistaa terveellä tavalla vähän se mitä on annettu.

tulin tulokseen, että mulle sopis jonkin instrumentinsoiton opettajuus. viulua, trumpettia, mitä vaan mitä osais soittaa.
voisi toimia ihmisten kanssa hyvin rajatuissa kehyksissä, olisi jokin taito mitä opettaa muille, ja ne muut ovat suhteellisen yhteistyöhalukkaita............ selkeät kuviot -katsotaanpa mitä siellä pianoaapisen seuraavalla sivulla on...... tietäisi mihin suuntaan edetä -tämä nuotti on väärin, tai soittaa sujuvammin, tai olla hakkaamatta koskettimia........

mut se tais mennä nyt ohi se ammatti tässä elämässä.

tuntuu kuin olisi pistetty liian isoihin saappaisiin. ennen kouluun pääsyä halusi psykologiksi mutta nyt kun se valmistuminen alkaa olla ajallisesti lähellä, iskee jonkinlainen viime hetken paniikki että mitä mä täällä teen, miksi minulle on annettu opiskelupaikka, mitä mä oon, ...................... ja miksi en ryhtynyt sellonsoiton opettajaksi. tai lähihoitajaksi.

----------------------------------

mitä oon jo pitkään miettiny, on oma tapa olla, oma temperamentti ja oma persoonallisuus..... ja mihin se sopii.
mut sit mulle sanotaan, ettei mun tarvitse sopeutua, "fit into others requirements". ja ymmärrän sen itsekin, että se on se fiksuin tai ehkei fiksuin mut viisain lauselma tässä yhteydessä.

et mulla (ja kaikilla muilla) on vapaus olla sellanen kun mä oon. ei tarvitse yrittää olla tietynlainen. ihan mitä tahansa teenkään, voin olla mitä sattuu sillä hetkellä olemaan.

elämä on lyhyt, ja sen tutkiminen on loppujen lopuksi parempaa kuin hyvältä näyttäminen muiden silmissä

käytännössä se on usein kuitenkin vaikein reitti, tosin riippuen omasta temperamentista, ympäristöstä ja kertyneistä kokemuksista

----------------------

oon vieläkin vähän hukassa sen suhteen millainen on persoonallisuuteni..... temperamentti on helpompi kysymys (esim. millainen olit pienenä lapsena) mutta persoonallisuus...... spekuloidaan muun muassa, että on vain kahta eri ominaisuutta persoonallisuudessa, positiiviset tunteet ja negatiiviset tunteet............ mitä se oma persoonallisuus on?

muistan yläaste/lukioaikana olleeni kiinnostunut persoonallisuusteoriasta, missä jaettiin ihmiset sangviinisiksi, koleerisiksi, melankolisiksi ja flegmaattisiksi ihmisiksi.
sangviinikot: iloisia, pirteitä, seurallisia, optimisti, jättävät asiat helposti kesken, saamattomia
koleeriset: konkreettisia, käytännöllisiä, tehokkaita *myyntitykki, johtaja*
melankolikot: perfektionistejä *tutkija, taitelija*
flegmaattiset: hitaasti käyntiin lähteäviä, huolellisia *toimistotyöläinen, kirjastonhoitaja*

huom! tämä vain viihdetarkoitukseen!! kuten on jonkun iltasanomien "mikä kala olet?" tyyppiset testit ;)

riisu siipesi

"A gypsy, a wanderer. A person who lives a free spirited life and believes in truth, freedom, and love. Free spirit, non conformist, hippie, wild, free thinker, wanderer, adventurous, lover of life and beauty."

löysin tämmöisen lauseen Internetin uumenista sen jälkeen kun päädyin yhden Youtube joogavideon tekijän nettisivuille. (15 minuuttia joogaa aamuisin, eikö niin?) ottamatta kantaa siihen, kuinka todennäköisesti tuon kirjoittanut elää kuin sanoo -ei sillä ole väliä.

Non conformist

free thinker

lover of life

believes in truth, freedom

uskon että näin on paras mutta elänkö niin?

en.

en.

en.

non conformist. free thinker.

sitä kohti.

https://www.youtube.com/watch?v=ZX2iwkNk-9o

"elä edesvastuuttomasti (tekemättä turhaa pahaa)

 älä anna idioottien määräillä

auktoriteettejä hämmennä, ja mikä tärkeintä, ja mikä tärkeintä:

älä anna kenenkään kyllästyttää sinua hetkeäkään

älä anna kenenkään kyllästyttää sinua hetkeäkään..."

kahvia arkipäivisin, viinaa viikonloppuisin

olen viime aikoina miettinyt muun muassa kuinka kauheaa on olla töissä 40h viikossa (plus työmatkat), noin 35-45 vuotta. putkeen. välillä parin viikon tai vaihtoehtoisesti kerran vuodessa kuukauden tauko. se on se vuosiloma.

aamuisin herätys seiskalta, ja kahvia nuppiin jotta jaksaa mennä paiskimaan. tulla kotiin kun aurinko jo laskee puuhaamaan omia juttujaan.

ja aamuisin vituttaa.

minä olen ainakin hyvin laiska ja mukavuudenhaluinen ihminen.

tiedän myös ettei työ itsessään ole viisasta, vaikkakin jokseekin välttämätöntä.

vain jotkut uskaltavat vastustaa tätä paineistettua virtaa. boheemit muiden kämpissä nukkuvat jotka vähän tienaavat kukin milläkin, esim workshoppeja pitämällä aina joskus. ja sitten Suomessa/Pohjoismaissa työttömyys on taloudellisesti periaatteessa mahdollistakin.

miksi uin paineistetussa virrassa kuin voisin lähinnä yrittää välttää työvoimatoimiston laittamasta millekään tietokoneenkäytön perusteet -kurssille.

mutta ehkä tulen pitämään työstäni. ehkä saan jotain hyvää aikaiseksi. ehkä kehityn ihmisenä, ehkä opin. ehkä minun on tarkoitus -ehkä tarve ja tarpeeksi tuleminen yhdistyvät.

mutta on hyvä kyseenalaistaa. jotta saa karistettua turhat, ja tehdä elämästään kiva ja oman näköinen. sellainen, että sitä on hyvä elää. mitä järkeä siinä muuten on, pelkkä selviytyminen ei jossain kohtaa enää riitä.

eikä kukaan sanonut että 40h viikossa 35 vuotta putkeen asuntolainaa samalla maksaen on ainoa vaihtoehto. on hyvä pysähtyä näkemään tuulen värejä.

gruusialainen kaalilaatikko

söin koulussa gruusialaista kaalilaatikkoa ja oli kyllä niin hyvää että tein sitä sitten kotonakin. omalla suurpiirteisellä reseptillä:

muutama sipuli, paljon valkosipulia (kuullota paistinpannulla)
n. 1/2 kaalta pilkottuna
n. 2dl huuhdeltuja punaisia linssejä
tölkki kookosmaitoa
purkki/tölkki tomaattimurskaa
mausteita (esim. mustapippuria, yrttimausteita)
suolaa

sekoita ja kaada uunivuokaan

175C uunissa <1.5h

namiiiii!


----------------------------------------



oon tullut siihen tulokseen, että ajatteleminen väsyttää.

olin niiiiiin väsynyt tänään. burnoutin esiasteella. ainakin siltä tuntui. ollut jo muutaman päivän tässä. en tiennyt miksi.

menin kontakti-improon. alkajaisiksi katselimme omien käsien viivoja kämmenpohjassa, miltä ne näytti. aloin analysoimaan. haa, mitäs viivoja ne nämä.

sitten muistin. oli vaihdettava aivot vapaalle. olin vain katsomassa niitä, en analysoimassa. sisäinen jatkuva puhe pään sisällä sai luvan loppua.

tunnustelin miltä tuntui koskettaa kasvoja. päätä, niskaa. tarkastella miltä kaikki tuntuu. ja miltä tuntuu olla tunnusteltavana. vain tarkastella, observoida. kuin lapsi ensimmäisen kerran kokemassa millainen maailma on. ennakkoluulottomasti.

siinä pisteessä. tunsin kuinka burnoutilleni pystyin sanomaan hyvästi.

kyllä se mielen rähmä helposti kerääntyy, ja kohta kantaakin hartioillaan 20kg säkkejä. ei ihme että alkaa väsyttää.

ei niiden säkkien tarvitse olla täynnä negatiivisia tunteita ollakseen painavia. ainakin minua jo pelkkä ajattelu väsyttää.

on löydettävä tapa olla. tiputettava turhat pois elämästään.

surffaten aaltojen halki

oon jotenki abstraktilla tasolla konkreettisesti päättänyt uudistaa, uskaltaa.

tänään uskalsin, ja löysin itseni jostain aivan uudesta, rajoja rikkovasti.

hienoa, aplodit ja halaukset itselle. ja muille ja muulle.

on uskallettava täysillä, voimakkaasti, kahjopäisesti.

jättää kaikki mikä juuri siinä ei tunnu hyvältä. sukeltaa syvälle aina kun siltä tuntuu. syvemmälle.

pari viikkoa sitten tunsin konkreettisesti eräänä päivänä, että nyt minun on muututtava. jokin puski elimistöstäni ulospäin. luulen, että tämä virta on yhä samaa. jokin sanoi, että nyt on aika. on otettava itseä niskasta kiinni, ja unohdettava turvallisuuden rajat, pelot ja mieli.

matkalla ollaan.

elämme jännittäviä aikoja, ystävä hyvä.


tämäkin on vain hetki. kuolema korjaa jonain päivänä. kaikki mitä annetaan, tullaan ottamaan pois. ainoa asia mikä on elämässä pysyvää, on sen vaihtelevuus. toinen pysyvämpi elementti on mieli mutta se on kuollutta eikä sitä siksi lasketa. elämä antaa ja se ottaa. jatkuvaa syöttöä. mutta sitä showta voi parhaimmillaan katsella reagoimatta. samalla kun kroppa kulkee aallon mukana säilyttäen kuitenkin voimansa. kuin surffaten. tärkeintä on se rauha sisällä, ei ne aallot. siksi meditointi on aika hyödyllistä.

näillä hajatuksilla ensi viikkoon.

päivän lainaukset !

"...how long can you go on believing in something which is false? Your life becomes a long series of broken dreams, but it is because of your own stupidity. It is not because life itself is a drag. Life is a dance! If you are falling out of the dance, it is up to you. Life gives you freedom to be IN step with the dance or out of step. It is your choice. If you fall OUT of the dance, of course you will feel everywhere as if you are unwelcome. The simple thing is, you are not harmonious with the whole -- it is YOUR decision. The whole is always ready to welcome you; the whole CARES about you. Because it cares about you it has given you freedom.

Freedom to be oneself is the greatest gift of existence to every person. You can misuse it, and when you misuse it you suffer. You can live in a sleepy way, you can live like a drunkard; that's how people are living."

"The only way to worship God is to be a creator in some way, whatsoever you can create. You can create a garden, you can create a statue, you can paint, you can compose a song, you can play upon the guitar or the flute, or you can dance. Whatsoever you can contribute, be a creator. To be creative is the only real prayer, all other prayers are just empty rituals. If God is the creator, then the only way to know God is to be creative. That is the only way to participate with him, to be a participant in his life, in his work, in his being."

"If you are at peace with existence, if you are at peace with yourself, then nothing can disturb you, nothing can distract you. Then you remain centered, rooted, grounded in your being. Even in the marketplace where it is all noisy and all confusion you remain clear.

But be a follower, be an imitator, and you will lose all peace of your being, because you will be trying to be somebody else, which you can NEVER be. You can never succeed in being somebody else. Hence you will remain in anguish and you will remain in confusion; and you will remain split, you will remain schizophrenic. You will go from insanity to more insanity. Your life will become a hell."


ja viel päivän video

https://www.youtube.com/watch?v=ScMCbyvEiSE

you don't need to be accepted by others...

mua kiinnostaa vuosi vuodelta yhä harvempi asia. tosin ne mitkä kiinnostaa, niin kiinnostaa oikeasti. kovin montaa juttua siihen ei saa listattua. kehollisuus, hengellisyys, luonto, hyvinvointi. siinä se tais suurin piirtein olla, ja ehkä kaikki heijastavat vaan saman mielenkiinnon eri puolia. kuin sokeat ihmiset tunnustelisivat norsun eri osia. norsu se on, vaikka kärsä tuntuukin erilaiselta kuin jalka.

että mitähän tästä elämästä tulee tällä huikean laajalla uteliaisuudella.

sanoin pari vuotta sitten kaverilleni, että päätän olla omalla energiallani oma outo itseni. ja se siten vetää teoriassa puoleensa vain niitä ihmisiä ketä vierelleni haluankin. ja kun refletoin näin jälkikäteen, niin kyllähän se on toiminutkin, ainakin oman hyvinvointini kannalta.

sellasta

luennollamme persoonallisuustestien käyttö työnhakutilanteessa kyseenalaistettiin koska korrelaatiot persoonallisuuspiirteiden ja työssä menestymisen välillä ovat niin heikkoja ellei olemattomia.

parin luennon päästä toinen luennoitsija kertoo kuinka hyödyllistä persoonallisuustestien käyttö on työnhakutilanteessa koska persoonallisuuspiirteet antaa viitteitä työssä menestymisestä.

mutt et muuta osaa kuin vain jatkaa matkaa

kello kahdeksan aamulla
Tukholman aikaa kaupunki on harmaa ja sataa
Slussenin metroaseman seinään piirrät ristin
ja kynä katkeaa

sanot jos tähän jotain nyt päättyy
niin jotain uutta saa se aina alkamaan
kello kahdeksan aamulla
Tukholman aikaa kaupunki on harmaa ja hiljaa sataa

ei osotteita, numeroita, ei mitään
sanot turha on niitä enää vaihtaa
kun näissä kylissä asuu ja kulkee näitä teitä
niin ei kirjeet mua voi tavoittaa
ja mä en mistään sulle mitään tahdo kirjoittaa
sun täytyy itse tulla katsomaan
kello kahdeksan aamulla
Tukholman aikaa hän laukkunsa nostaa
ja tiet eroaa

sä et Suomeen tahdo tulla,
sanot sull on paha olla
niinkuin tää ei edes ois Eurooppaa
sä vihaat noita asioita joiden vuoksi
pienet ihmiset aina kotiin palaa
mutta pidä sinä huoli, ettet kotiis kuole
ettei koukkuun ne siellä sua saa

kello kahdeksan aamulla
Tukholman aikaa kaupunki on harmaa ja hiljaa sataa
mä en tunne sua, en tiedä minne aiot mennä
mä tiedän vaan mitä ajat takaa
sä et sitä koskaan ehkä myönnä, ettet löydä
mutt et muuta osaa kuin vain jatkaa matkaa
ja niinkuin levoton laulu,
joka koskaan ei pääty
vaatii aina vaan laulajaa

kello kahdeksan aamulla
Tukholman aikaa hän laukkunsa nostaa ja hän vaeltaa,
hän vaeltaa

kello kahdeksan aamulla
Tukholman aikaa kaupunki on harmaa ja sataa
Slussenin metroaseman seinään piirrät ristin
ja kynä katkeaa

https://www.youtube.com/watch?v=et5NBq4Jwf0&list=PLvELalBpBjH8vGHovBbxuhrjxVyKsBwCb&index=28

voin olla jonkun aikaa kiltti, ja elää rakenteen sisällä. se ei ole ongelma, jonkun aikaa. mutta jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin, tämä levottomuus sisälläni. se etsii pakotietä, happea. ja se pakotie on löydettävä koska muuten se räjähtää. ja mitä sitten kävisi. en halua tietää.

mitä se levottomuus on? se on ensinnäkin kehollisuutta. se ei kestä tietokoneella näpertelyä ja kirjastossa tai toimistossa istuskelua liian kauan. se tietää, että kehollisuus on todellisuutta, ja kun se sille päälle sattuu, se haluaa sabotoida kaikki mikä on sitä vastaan. säännöllinen liikunta tyydyttää sitä jonkin aikaa, yhtä kauan kuin se antaa minun elää tietyn rakenteen sisällä.

toisekseen, se on elävyyttä. se haluaa kuin luoda nahkansa säännöllisin väliajoin, ennen kun on liian myöhäistä, ennen kuin se räjähtää. se haluaa tiputtaa kaiken kuolleen taaksepäin.

kolmanneksi, se on sisällä palava liekki. se ei polta mutta on olemassa, työntäen eteenpäin aina kun sen mielestä on aika.

Vuosi 2016

Vuosi 2016

olin vuosi sitten Portugalissa miettien mihinkähän elämä sitä vie. oli se vähän semmosta kitumista kun töissä piti käydä, vaikka välillä olikin kivaa. mutta ei ollut mun juttu sitten ihan kuitenkaan. sitä oli, sitä teki, kun siinä oltiin.

pääsin sit Hesaan kouluun opintoja jatkamaan. tein Intian reissun. mikä oli sikamahtava. voisin mennä vaikka uudestaan. vaikka ei tarvitsekaan. sit kuitenkaan.

Intiasta voi löytää hyviä vinkkejä, neuvoja. koska Intiassa jotkut ovat aika helvetin syvällä, jotkut yogit nimittäin. jos sellaisia onnistuu löytämään. tai siis enemmänkin jos sellaiset sattuu kävelemään vastaan, osumaan kohdalle, jos elämä on sellainen että se antaa tilaisuuden, tai että on valmis oppimaan.

ja on siel myös kiva soittaa rumpuja pari tuntia kadulla tuntemattomien intialaisten kanssa. siinä on jotain taianomaisuutta tämmöiselle suomalaiselle pulliaiselle.

mut kyl se elämä löytyy oli sitä missä vaan. jos on jo jotain tajunnut, ei sitä sen jälkeen oo niin väliä missä on. tosin ensin pitäisi tajuta.

kyl mä uudestaan johonki päin vielä meen. matkalla on niin oppimassa, kokemassa, elämässä.

tosin nyt on ihan kiva olla oma kämppä mistä lähteä aina aamuisin. jos täällä näinä päivinä enää kerkeä edes olemaan, hyvä kun käymään. vähä ehkä nukkumassa.
puhumattakaan siitä että vuonna 2017 tuun taas muuttamaan varmaankin ehkä, pysyen kuitenki toki Hesassa.