judopäivitys

ah.
kaksi judokaveria, poikia, oli tehny keskenään sopimuksen, että aikovat selättää mut painissa ennen kuin kouluvuosi on ohi.....
lol.
se toinen kyllä kunhan saa vaa enempi vartalonhallintaa kehitettyä, saattaa potentiaalisesti olla parempi jo ennen ku vuosi on ohi. sen verran enempi voimaa ja lihasmassaa ja massaa..... ei se mitään. tekisin silti ihan hyvin tällä kropalla. :) eikä se oo voittamisesta tai häviämisestä vaan harjoittelemisesta....

(EDIT. tänään kuulin että sille, joka saa mut selätettyä, judoklubi tarjoaa baarissa drinkin. :P)

vähän liioittelua... tämä allaoleva japsi kyllä nimittäin päihittää heh. hienoa kun voi treenata tyypin kanssa joka on viimeset 15 vuotta varmaan harrastanu kamppailulajeja päivittäin, välillä melkein täyspäiväisesti, ja paini erikoisosaamisena.... aika jees. 

identiteettikriisi oli lähellä

eilen otin osaa urheilukerhon voimannostojuttuun. jossa näytettiin miten nostetaan punttia oikeaoppisesti, ja saatiin kokeillakin pari kertaa. täyttä ajan hukkausta minulle muuten. ei kiinnosta ei pätkän vertaa, eikä tullu siellä tehtyäkään mitään. puhua se ohjaaja kyllä osasi.
joka tapauksessa.
menin sinne parin (skotlantilaisen) pojan kanssa, urheilukerhostani.
mutta siellä minut erotettiin tyttöjen ryhmään. olin häkeltynyt. ohjaajan silmissä olin enemmän osa tuntemattomia kikattelevia tyttöjä, jotka hän laittoi nostelemaan höyhenen kevyitä tankoja, kuin mitä näitä kahta poikaa, jotka itse asiassa viime vuonna päihitin poikkeuksetta painissa....

tunnin tämän täydellisen ajanhaaskauksen jälkeen hengailin parin muun (suomalaisen) kaveripojan kanssa, ja jatkettiin hengailua mun kämpillä. kuuntelin armeijassa kerrottuja vitsejä mitä en ehkä olisi halunnutkaan kuulla.
heidän lähdettyä menin kaverini luo soittamaan ja laulamaan brasilialaisia capoeiralauluja. siellä oltiin minä ja kaks kaveripoikaa (skotlantilainen & kreikkalainen). juotiin myös teetä, ja juteltiin...... pinnallista mutta ihan rattoisaa.... roskaa.
tulen illalla kotiin ja hengailen kämppisteni, kahden pojan, (pakistanilainen & puolalainen) kanssa. ihan mukavaa.

pointtina. tuntui luonnottomammalta urheilun merkeissä liittyä viittä vuotta nuorempien tyttöjen ryhmään mitä kaveripoikien. siinä tuli pieni identiteettikriisi. no, onneksi en oikeastaan enää yritä määritellä asioita, esim. itseäni.....

laukkujen kantoa

oon viime päivinä hengaillu paljon tämän yhden irlantilaisen filosofian, mikä se on, tohtoriopiskelijan kanssa. hän auttoi laukkujeni kantamisessa muutto-operaatiossani eilen muutaman kilsan verran. sanoihan hän useita kertoja että hän voi auttaa minua. johon vastasin useita kertoja että en tartte apua, selviydyn yksin. ja kun hän sanoi aina vaan uudelleen että hän voi kyllä tosiaan auttaa, niin vastasin että en edes tiedä mihin suhtautua noihin sanoihin. britit ja irlantilaiset puhuu paljon mutta tarkoittavat ihan toista miten sanovat. että en ymmärrä mitä hän tarkoitti. oliko se vain semmoinen kohteliaisuus mihin oli vastattava että ei, en tartte apua, koska ei se toinen ollut todellakaan aikomassakaan auttaa. että siksi en tartte apua. suoriudun yksin. näin sanoin.
mutta hän lopulta vaati että saisi auttaa. okei, ihan sama, jos haluat, kyllä se mulle käy, tee mitä teet, sanoin.
ja laukkujen kanto-operaation jälkeen hän sanoi, että pakotin hänet kantamaan laukkuja käyttämällä naisen passiivis-agressiivista taktiikkaa. en voinut kuin nauraa. olisin myös voinut hakata päätäni seinään jos olisi seinä siinä vieressä sattunu olemaan.

irlannissa, ja siis täälläkin, on epäkohteliasta mennä jonku luo kylään ottaen kengät pois eteisessä. siinä tulisi semmoinen awkward feeling että aikooko tuo nyt jäädä tänne asumaan vai.
huomasin kerta toissapäiväisissä kotipippaloissa että kaikilla, paitsi toki minulla, oli kengät jalassa. myös paikan asukeilla. niin o-u-t-o-a. vieläpä kokolattiamatoilla. olin jo unohtanut kesän aikana tämänkin tavan.

pysäytän ajan minuutiksi, ja katson elämääni taaksepäin.....

elämä on kummallinen.

muutama esimerkki.

juttelin pari viimeistä iltaa usean tunnin verran filosofian jatko-opiskelijoiden kanssa elämästä. sellasia abstrakteja ajatuksia ja sen semmosta.
englanniksi.

punkkaan väliaikaisesti latvialaisen kaverini luona täällä Skotlannissa ennen ku löydän asunnon jostain.

viime kesän olin töissä Ruotsissa. ruotsiksi.
vaeltamassa Norjassa.

odotan huomisen capoeiratreenejä. viikonlopun judotreenejä.

parin viikon sisällä alkaa viimenen vuosi täällä psykologian opiskelua. 

 ja se että olen onnellinen. ja koska se näyttää olevan elämänasenne, se on jotain suht. pysyvää.

mitä vittua.

olisinko uskonut 10 vuotta sitten?
parempaa kuin villeimmissä unelmissanikaan...

"aidat on vaan hämäystä, maailma on rajaton..."

kävin sitte Norjassa!

kävin sitte Norjassa! vai ette usko? no tässäpä todisteet, hah hah hah

todiste 1. norjalainen kyltti, ja kädet sinertävät norjalaisista mustikoista.

 todiste 2. Norjan lippu.

 todiste 3. Norjan rajakyltti.

todiste 4. jos ette vielä usko.... tässäpä kuva norjalaisesta kalastajasta !! revi siitä. :)

olin siis tosiaan Norjassa. :)

kesä ollut elämänmakuinen. palaan asiaan myöhemmin! ehkä.

kesä kesä kesääää osa 2

mä oon auringon, valon lapsi.

en halua talvea, en edes skotlannin. haluan kahden viikon lumisen kunnon suomen talven, jolloin voin hiihtää, lasketella, lumilautailla, tehdä lumienkeleitä ja lumiukkoja ja luistella ja pelata jääkiekkoa vaikka joka päivä vaikka joka tunti. puhdistaa auton ikkunoita lumesta, käyttää lumikolaa. sen kaksi viikkoa haluan.

en sitä muuta kaikkea. jatkuvaa kylmyyttä, pimeyttä. ainakaan nyt tässä auringon helmassa ei se ajatus tunnu ollenkaan hyvältä.

hyvä juttu on kylläkin se että eihän mun tarttekaan. .....olen vapaa! saan tehdä mitä haluan ! ja se että vaikka suomessa asuukin, ei ole vanki asua siellä seuraavaa kymmentä vuotta.

ei se siis nyt tarkoita sitä että lähden timbuktuun keräämään päärynöitä ylihuomenna, enkä paluulippua ostanut. se vain tarkoittaa juuri sitä mitä kirjoitin -olen vapaa ! ja että se on hyvä pitää mielessä. elämä ei ole valmiiksi kirjoitettu ainakaan tietoiseen muistiin.

mitä enemmän annan elämälle mahdollisuutta, sen enemmän löydän itsestäni positiivisesti uusia puolia. ja löydän itseni jostain aivan uudesta. ja koska seurasin sydäntäni, se paikka on parempi mitä olisin voinut kuvitella.

kesä kesä kesää

olen viime viikot elänyt kuin viimeistä päivää. mahtavaa mahtavaa mahtavaa. tätä se on se kesä.

ainut negatiivinen asia on univelat. en myöskään ehdi millään tapaamaan kaikkia niitä ihania ihmisiä joita haluaisin. aika on rajoitettua. pakko laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. ja itse asiassa aikaa itselle, koska sekin on niiiiiiiiin ihanaa, ja nukkuminen vielä ihanampaa.

jotain kuvastaa ehkä se, että olen syönyt viime aikoina kasvissyöjänä lihaa silloin kun sitä on ollut tarjolla siellä sun täällä. makkaraakin paistoin. ei sillä oo niin väliä. ei se nyt oo niin justiinsa.


jotain muuten muuttui bulgariassa niiden muutaman minuutin aikana silloin kun olin tajunnut luottokorttien, passin ym. varastamisen jälkeen että olin fucked up, ja hyväksyin sen. sen muutaman minuutin aikana ei ollut toimintasuunnitelma A:ta tai edes B:tä. olin vain so fucking fucked up. ei ollut mitään. edes internettiä tai käytännössä toimivaa puhelinta saati sitten rahaa. bulgarian kivat kadut. ehkä jonkin hatun löytäisi jostain johon voisi kerjätä rahaa tai jotain. se oli se todellisuus siinä hetkessä. ja sen todellisuuden hyväksyin. olin ok.
jotain muuttui juuri siinä.
jotain pientä mutta syvää.
jotain tiedostamatonta epäonnistumisen ja yksinäisyyden pelkoa on väistynyt. pelkään vähemmän että asiat menisi päin mäntyä, että olisin riippuvainen muiden ihmisten mielipiteistä, että jollain olisi jotain.... väliä. 
siis.
...uskallan olla.
wholeheartedly.
enemmän.
enemmän mitä ennen.
se on antanut lisämaun tähän kesään, luulen.


joku random tyyppi sanoi eilen että olen inspiroiva ihminen. hymyilin.