luin Hesarista artikkelin, ja komppaan tässä osittain sitä.
POSITIIVISUUS on päivän sana. TEHOKKUUS, ILO, ONNI, SELVIYTYMINEN, MENESTYMINEN. vaali POSITIIVISIA tunteita. ELÄMÄ ON IHANAA.
käy jollain LIFE COACHILLA, elämänvalmentajalla. saat jonkun minkälie vaikka ONNENPELIN avulla ymmärtää paremmin MITÄ SINÄ HALUAT, MIHIN TÄHTÄÄT, MITEN SAAT ELÄMÄN SUJUMAAN HEDELMÄLLISEMMIN.
LOISTA, OLE MAHTAVA.
no haista nyt.
artikkelissa oli ajatus, että jos elämän ongelmat ei ole pinnallisia, miten ratkaisut voisi olla pinnallisia myöskään.
ehkä negatiivinen tunne on joskus yhtä tärkeä kuin positiivinen. ja ehkä on ihan inhimillistä kokea negatiivisia tunteita, ja ehkä me ymmärretään elämää niiden kautta vain paremmin.
ehkei sitä tarvitse yrittää olla vahva, tehokas tai positiivinen. ehkei se ole itse asiassa edes kovin inhimillistä. ehkä maailma se tässä kaheli on.
ehkä avainsanat pitäisi olla pikemminkin anteeksianto, hyväksyminen, myötätunto, rakkaus. ensin vain itseä kohtaan (!), ja jonkun ajan kuluttua se ehkä automaattisesti avautuu maailmaakin kohti -oli se maailma sitten mitä tahansa. mutta valopilkut ei ikinä ole siinä pahitteeksi. tämä valo vaan juontuu rauhasta, inhimillisyydestä.
vai oletko ennemmin rehellisesti dirt in dirt?
Saturday, November 14, 2015
Wednesday, November 11, 2015
keskiviikko
aurinko paistaa, t-paitakelit, meri vieressä horisonttineen. kuin parh
aimmat... toukokuun kelit.
ostin tuoretta kalaa kalatiskiltä. summassa jotain, eihän portugalilaiset nimet mitään sano.
tein töitä 30 minuuttia tänään. pitkästä aikaa rentoa. nyt voin taas käyttää aikaa oikeasti hyödyksi...
huomenna taas tanssitunneille -1,5h lyyristä jazzia ja 1,5 balettia.
sanoisin, noin yleensä ottaen, aika jees. just nyt.
p.p.s. you want to know the stereotypes of some Nordic nations?
Swedes: happy and smart people
-someone just told me again "those Swedes, i really like them, they are always so happy and also smart!"
Norwegians: happy but not that smart
-you would know this if only you had to deal with Norwegian customers.......
Finns: lost and confused
he: that guy passed by looked like a Finn! i am sure he was a Finn!
me: how does a Finn look like?
he: he had a bear and black clothes, and.... his way of being was that of a Finn
me: how is a Finn like?
he: errm
(silence.)
me: how is a Finn like?
(silence.)
he: well..... kind of.... lost and confused.
aimmat... toukokuun kelit.
ostin tuoretta kalaa kalatiskiltä. summassa jotain, eihän portugalilaiset nimet mitään sano.
tein töitä 30 minuuttia tänään. pitkästä aikaa rentoa. nyt voin taas käyttää aikaa oikeasti hyödyksi...
huomenna taas tanssitunneille -1,5h lyyristä jazzia ja 1,5 balettia.
sanoisin, noin yleensä ottaen, aika jees. just nyt.
p.p.s. you want to know the stereotypes of some Nordic nations?
Swedes: happy and smart people
-someone just told me again "those Swedes, i really like them, they are always so happy and also smart!"
Norwegians: happy but not that smart
-you would know this if only you had to deal with Norwegian customers.......
Finns: lost and confused
he: that guy passed by looked like a Finn! i am sure he was a Finn!
me: how does a Finn look like?
he: he had a bear and black clothes, and.... his way of being was that of a Finn
me: how is a Finn like?
he: errm
(silence.)
me: how is a Finn like?
(silence.)
he: well..... kind of.... lost and confused.
Sunday, November 1, 2015
kaheli päivä (crazy day)
eilen oli kyllä sitten astetta kahelimpi päivä.
heräsin ennen kasia syömään aamupalaa. olinhan menossa surffaamaan aamupäivätunnille (!!). lähdin siis jo puol ysiltä kotoa etsimään bussipysäkkiä, josta löytäisin bussin Costa Caparicaan, johon kuulemma vain parhaimmat surffaajat menevät. ;) LOL. itse asiassa kuulin eilen jonku suusta. "wow were you really in Costa Caparica? you must be pretty good then. i heard only best surfers go there." todellisuudessa siellä nyt ne aallot nyt vaan on täällä, että jos haluaa aaltoja, niin menee sit sinne.
joka tapauksessa, jouduin venaamaan bussia pysäkillä puolisen tuntia. tapasin keski-ikäisen portugalilaisen naisen, josta en ollut varma oliko hän Halloween-asussa vai oliko hän jotenkin spirituaalinen. aloimme juttelemaan, ja kävi ilmi, että hän ei ollut Halloween asussa mustine hameineen, noita lila-mustameikkeineen, raskaine metallisine koruineen jne. hän oli vain menossa kaksipäiväiselle spirituaaliselle konferenssille. bloody hell!
kun pääsimme vihdoin bussiin, bussimatka kesti 45 minuuttia, ja juttelimme senkin ajan niitä näitä, olin hyvin kiinnostunut hänen konferenssista. jossa eri puhujat puhuvat kuulemma tietoisuuden tasosta. tai jotain.
siis mielenkiintoinen tuttavuus, voisi sanoa. pääsin kuitenkin perille, ja menin surffitunnille 10 minuuttia myöhässä itse asiassa, mutta se ei täällä Portugalissa ole kyllä mitään. koira kakkansi keskellä katua, vapaana kun oli. sen muistan siitä matkasta kun juoksin bussipysäkiltä surffitunnille itse piirtämäni kartan avulla (se on kun ei älypuhelinta ole, niin elämä hiukan monimutkaisempaa ;)). täällä muuten koirat ovat lähes aina vapaana. milloin näin viimeksi koiran valjaissa? ainoastaan jos ovat joitain doopermanneja kuten alakertamme koira.
kyllä sitä välillä yksinään kun kävelee kadulla, ja koira tulee vapaana vastaan, niin toivoo että on ihan kesy eikä ole kaheli :D ainakin näin koiran puremana ihmisenä...........
joka tapauksessa, surffitunti!! mahtavaa!!
ensimmäistä kertaa kun näin aallot. suuni loksahti kyllä kirjaimellisesti kunnolla auki, enkä ollut varma itkeäkö vai nauraako (siis edellisen kerran surffasin täällä toisessa paikassa, jossa aallot ovat vähintään kesyt). nauroin kauhistuksesta. jokin ihme reaktio. siis ei mulle ikinä olis tullu mieleenkään ikinä ikinä mennä edes uimaan tai edes hiukan kahlaamaankaan tuommoiselle rannalle, jossa oli niin korkeat aggressiivisilta näyttävät vaahtopäät. siis ei ikinä ikinä ikinä. mä en ollut varma, uskaltaisinko mennä koko veteen! hei, ootteks te nyt varmoja että voitte päästää mut tuonne, etten todennäköisesti hukkuis, hei ootteks te ihan varmoja, mietin......
Portugalilainen huonosti englantia puhuva surffiopeni näki kauhistukseni ja sanoi "yes? or no?". nauroin taas kauhistuksesta. toinen mahdollisuus olisi ollut juosta karkuun sillä sekunnilla jättäen surffilaudan rannalle.
"relax", sanoi surffiopeni. okei, yritin siis rentoutua. ja mentiin sitten veteen surffilautojen kanssa.
ajattelin että tässä on koko elämäni haastavin ja vaarallisin kokemus edessä.
kauhistukseeni ei auttanut rannalle ajautuneet kuolleet mustekalat. mitä viiiitsiä..... se pisti kysymään, että mitä kaikkea tuolla vedessä voikaan olla....
surffiopettaja auttoi minua ensimmäisenä, koska olin tosiaan puoliparalysoitunut siinä. hän auttoi minua kulkemaan aaltojen lävitse surffilaudalla. olin entistä paralysoituneempi. ne aallot olivat niin jotenkin aggressiiviset. siinä oli surffilaudan nokka hetken verran kohti taivasta, kun sitä aaltoa oli ylittämässä.
noh, yritin sitten parit aika kevyet aallot surffata. pääsin ylös oikeastaan ongelmitta aallon päälle, ja opettaja jätti minut rauhaan.
surffailtiin siinä sitten varmaan 1,5 tuntia. OLI MAHTAVAA. MAHTAVAA. eikä ne aallot lopulta niin pahat ollu, kunhan siihen oli vaan tottunut. nuo oli itse asiassa just hyvät aallot amatöörille. hyvät kunnon säännölliset aallot mutta ei vaarallista vahvaa "under current" mikä se on suomeks, alla tapahtuvaa virtaa joka helposti vetää kohti merta, eikä ikinä pääse enää takas rantaan. :D mitä Meksikossa oli....
eikä tarttenu sukeltaa surffilaudan kanssa aaltojen ali. silloin ne olis isoja. ;)
paitsi nyt ne aallot tästä vaan paranee täällä, tulee viel isommiks ja isommiks kun talvea kohti mennään. :) kuulemma...
mutta kyllä välillä tapahtui toki sitä ja tätä. pari kertaa surffilauta oli mun ja tulevan aallon välissä vaakasuorassa, ja se aalto paiskas surffilaudan mun päälle, ja uppouduin pinnan alle. kerran surffilauta osui mun päähän kun tipuin laudan päältä, kun aalto sen laudankin paiskasi. kyllähän näitä. usein sai taistella tulevaa aaltoa vastaan, ettei se vetäisi ihan hirveästi rantaa kohti. sitä kun halusi pois rannasta, kohti horisonttia, "to catch a good wave".
joka tapauksessa, tutustuin johonki saksalaiseen poikaan, joka oli myös surffailemassa, ja hengailtiin muutama tunti surffitunnin jälkeen. mukava ihminen. kävin kaupassa, ja tulin kotiin.
juttelin Skypessä vanhempien kanssa, söin, ja mietin mitä teen. koska meidän kämpillä oli kotibileet, ja ajattelin välttäväni ne. meninkin sitten yhden porukan kanssa keilaamaan muutamaksi tunniksi. tulin kotiin, ja bileet oli vielä hengissä. kaikki ihmiset olivat tanskalaisia, parit suomalaiset seassa. liityin seuraan puol kahteen saakka, ja menin nukkumaan kun muut lähtivät vielä klubille (minä en voi unettomuudestani johtuen.... :( ). mukavia mukavia ihmisiä täälläkin.
menin nukkumaan. tunsin vielä kropassani puolisen tuntia sänkyyn menon jälkeen kuin "läpikulkevani" aaltoja surffilaudalla. mutta sitten nukahdin.
Kuva yhdestä Costa Caparican aallosta:
heräsin ennen kasia syömään aamupalaa. olinhan menossa surffaamaan aamupäivätunnille (!!). lähdin siis jo puol ysiltä kotoa etsimään bussipysäkkiä, josta löytäisin bussin Costa Caparicaan, johon kuulemma vain parhaimmat surffaajat menevät. ;) LOL. itse asiassa kuulin eilen jonku suusta. "wow were you really in Costa Caparica? you must be pretty good then. i heard only best surfers go there." todellisuudessa siellä nyt ne aallot nyt vaan on täällä, että jos haluaa aaltoja, niin menee sit sinne.
joka tapauksessa, jouduin venaamaan bussia pysäkillä puolisen tuntia. tapasin keski-ikäisen portugalilaisen naisen, josta en ollut varma oliko hän Halloween-asussa vai oliko hän jotenkin spirituaalinen. aloimme juttelemaan, ja kävi ilmi, että hän ei ollut Halloween asussa mustine hameineen, noita lila-mustameikkeineen, raskaine metallisine koruineen jne. hän oli vain menossa kaksipäiväiselle spirituaaliselle konferenssille. bloody hell!
kun pääsimme vihdoin bussiin, bussimatka kesti 45 minuuttia, ja juttelimme senkin ajan niitä näitä, olin hyvin kiinnostunut hänen konferenssista. jossa eri puhujat puhuvat kuulemma tietoisuuden tasosta. tai jotain.
siis mielenkiintoinen tuttavuus, voisi sanoa. pääsin kuitenkin perille, ja menin surffitunnille 10 minuuttia myöhässä itse asiassa, mutta se ei täällä Portugalissa ole kyllä mitään. koira kakkansi keskellä katua, vapaana kun oli. sen muistan siitä matkasta kun juoksin bussipysäkiltä surffitunnille itse piirtämäni kartan avulla (se on kun ei älypuhelinta ole, niin elämä hiukan monimutkaisempaa ;)). täällä muuten koirat ovat lähes aina vapaana. milloin näin viimeksi koiran valjaissa? ainoastaan jos ovat joitain doopermanneja kuten alakertamme koira.
kyllä sitä välillä yksinään kun kävelee kadulla, ja koira tulee vapaana vastaan, niin toivoo että on ihan kesy eikä ole kaheli :D ainakin näin koiran puremana ihmisenä...........
joka tapauksessa, surffitunti!! mahtavaa!!
ensimmäistä kertaa kun näin aallot. suuni loksahti kyllä kirjaimellisesti kunnolla auki, enkä ollut varma itkeäkö vai nauraako (siis edellisen kerran surffasin täällä toisessa paikassa, jossa aallot ovat vähintään kesyt). nauroin kauhistuksesta. jokin ihme reaktio. siis ei mulle ikinä olis tullu mieleenkään ikinä ikinä mennä edes uimaan tai edes hiukan kahlaamaankaan tuommoiselle rannalle, jossa oli niin korkeat aggressiivisilta näyttävät vaahtopäät. siis ei ikinä ikinä ikinä. mä en ollut varma, uskaltaisinko mennä koko veteen! hei, ootteks te nyt varmoja että voitte päästää mut tuonne, etten todennäköisesti hukkuis, hei ootteks te ihan varmoja, mietin......
Portugalilainen huonosti englantia puhuva surffiopeni näki kauhistukseni ja sanoi "yes? or no?". nauroin taas kauhistuksesta. toinen mahdollisuus olisi ollut juosta karkuun sillä sekunnilla jättäen surffilaudan rannalle.
"relax", sanoi surffiopeni. okei, yritin siis rentoutua. ja mentiin sitten veteen surffilautojen kanssa.
ajattelin että tässä on koko elämäni haastavin ja vaarallisin kokemus edessä.
kauhistukseeni ei auttanut rannalle ajautuneet kuolleet mustekalat. mitä viiiitsiä..... se pisti kysymään, että mitä kaikkea tuolla vedessä voikaan olla....
surffiopettaja auttoi minua ensimmäisenä, koska olin tosiaan puoliparalysoitunut siinä. hän auttoi minua kulkemaan aaltojen lävitse surffilaudalla. olin entistä paralysoituneempi. ne aallot olivat niin jotenkin aggressiiviset. siinä oli surffilaudan nokka hetken verran kohti taivasta, kun sitä aaltoa oli ylittämässä.
noh, yritin sitten parit aika kevyet aallot surffata. pääsin ylös oikeastaan ongelmitta aallon päälle, ja opettaja jätti minut rauhaan.
surffailtiin siinä sitten varmaan 1,5 tuntia. OLI MAHTAVAA. MAHTAVAA. eikä ne aallot lopulta niin pahat ollu, kunhan siihen oli vaan tottunut. nuo oli itse asiassa just hyvät aallot amatöörille. hyvät kunnon säännölliset aallot mutta ei vaarallista vahvaa "under current" mikä se on suomeks, alla tapahtuvaa virtaa joka helposti vetää kohti merta, eikä ikinä pääse enää takas rantaan. :D mitä Meksikossa oli....
eikä tarttenu sukeltaa surffilaudan kanssa aaltojen ali. silloin ne olis isoja. ;)
paitsi nyt ne aallot tästä vaan paranee täällä, tulee viel isommiks ja isommiks kun talvea kohti mennään. :) kuulemma...
mutta kyllä välillä tapahtui toki sitä ja tätä. pari kertaa surffilauta oli mun ja tulevan aallon välissä vaakasuorassa, ja se aalto paiskas surffilaudan mun päälle, ja uppouduin pinnan alle. kerran surffilauta osui mun päähän kun tipuin laudan päältä, kun aalto sen laudankin paiskasi. kyllähän näitä. usein sai taistella tulevaa aaltoa vastaan, ettei se vetäisi ihan hirveästi rantaa kohti. sitä kun halusi pois rannasta, kohti horisonttia, "to catch a good wave".
joka tapauksessa, tutustuin johonki saksalaiseen poikaan, joka oli myös surffailemassa, ja hengailtiin muutama tunti surffitunnin jälkeen. mukava ihminen. kävin kaupassa, ja tulin kotiin.
juttelin Skypessä vanhempien kanssa, söin, ja mietin mitä teen. koska meidän kämpillä oli kotibileet, ja ajattelin välttäväni ne. meninkin sitten yhden porukan kanssa keilaamaan muutamaksi tunniksi. tulin kotiin, ja bileet oli vielä hengissä. kaikki ihmiset olivat tanskalaisia, parit suomalaiset seassa. liityin seuraan puol kahteen saakka, ja menin nukkumaan kun muut lähtivät vielä klubille (minä en voi unettomuudestani johtuen.... :( ). mukavia mukavia ihmisiä täälläkin.
menin nukkumaan. tunsin vielä kropassani puolisen tuntia sänkyyn menon jälkeen kuin "läpikulkevani" aaltoja surffilaudalla. mutta sitten nukahdin.
Kuva yhdestä Costa Caparican aallosta:
semmoista.
Wednesday, October 28, 2015
päivän positiivinen feedback!
noniiiiin!! päästiin asiaan! oon tässä toista viikkoa ollu työhönki opastamassa uutta norjalaista työkaveriani, ja muutenki kommunikoinu, ihan siis ruotsiksi. hän puhuu muuten niin sujuvaa ruotsia kuin ruotsalainen itse, on oppinut jossain. tänään hän kertoili jotain jostain henkilöstä joka on suomenruotsalainen myös (kuten minä). ja sitten kun kerroin olevani ihan vain suomalainen, hän hämmentyi kovasti. hän luuli minua suomenruotsalaiseks. voi onnen päivää! näköjään en sitten ihan täysin sönkötä jag heter öö mikäseoli!! :)
näitä elämän pieniä iloja ;D
näitä elämän pieniä iloja ;D
päivän sanat <3
En kai koskaan
Nää eessä valoa
Mut koita ymmärtää
etten oo kylmä kuin jää
Usko ja toivo
vain ovat menneet pois
mutta yksi on jäänyt
arvaatko jo mikä sen on
se saa kukat kasvamaan
se saa linnut laulamaan
vaikka minä putoan kaivossa jossa ei ole seiniä eikä pohjaa
Sunday, October 18, 2015
minä tahdon
yksi mielenkiintoisimmista asioista mulle on vapaa tahto. tai siis että onko sitä. ja jos on, niin missä se tarkalleen on, missä se ilmenee.
jos ajatellaan aivotasolla, niin "tietoisuus" voi vaikuttaa "alitajuntaan". löyhänä esimerkkinä, jos apina päättää katsoa oikealla puolellaan olevaa esinettä tietäen tästä eleestä saavansa palkkion (lue: banaani), viesti aivoissa kulkeutuu etuaivolohkosta päälakilohkoon. elikkä ensin apina päättää tekevänsä eleen, ja sen jälkeen vasta tekee eleen.
(toisaalta jos apina näkee oikealla puolellaan jotakin odottamatonta tapahtuvan, hän vaistonvaraisesti kääntää katseensa sinne. viesti kulkeutuu nyt päälakilohkosta etuaivolohkoon. tällöin apina katsoo ensin, ja sitten vasta tulee tietoiseksi tekemästään eleestä.)
mutta toisaalta, voi kysyä oliko apinalla muuta "mahdollisuutta" kuin tehdä ele saadakseen banaanin? tottakai apina haluaa banaanin, kuinka typerä sen pitäisi olla ettei se nälkäisenä sitä haluaisi?
fakta lienee, alitajuisuudella on hyvin merkittävä osa käyttäytymisessämme ja olemisessamme. onko tietoisuutemme vain alitajuisuuden tuote vai onko se toimija vai onko sillä jokin rooli käyttäytymisessä, lienee se määrittelemätön osa-alue.
geenit + ympäristö + kokemukset (jotka geenit + ympäristö + sattumat ehkä on määritellyt?)
olen siis se, joka harvemmin etsii syitä vapaasta tahdosta. "hän toimi näin koska halusi". etsin yleensä muualta.
joka tapauksessa, oli sitä tai ei, lienee sen hyvä ainakin joskus otaksua olevan. esimerkiksi on näitä ihmisiä, jotka sanoo olevansa vaikka masentuneita, lihavia ja yksinäisiä. "voivoi, elämä on epäreilua", sanovat he.
onhan se mut nyt hei.
ala harrastamaan liikuntaa, vaikka 3x viikossa capoeiraa tai koripalloa - lyö niin masennusta, lihavuutta kuin yksinäisyyttäkin
käy parit kerrat viikossa vielä vaikkapa lenkillä
ala syömään terveellisesti - lyö taas niin masennusta, lihavuutta kuin yksinäisyyttäkin
uudelleenkouluttaudu, jos se auttaisi elämäntilanteessa.
ja löydä se itsekuri tai mitä ikinä se sitten vaatikaan. kattellaan sitte. moro.
jos ajatellaan aivotasolla, niin "tietoisuus" voi vaikuttaa "alitajuntaan". löyhänä esimerkkinä, jos apina päättää katsoa oikealla puolellaan olevaa esinettä tietäen tästä eleestä saavansa palkkion (lue: banaani), viesti aivoissa kulkeutuu etuaivolohkosta päälakilohkoon. elikkä ensin apina päättää tekevänsä eleen, ja sen jälkeen vasta tekee eleen.
(toisaalta jos apina näkee oikealla puolellaan jotakin odottamatonta tapahtuvan, hän vaistonvaraisesti kääntää katseensa sinne. viesti kulkeutuu nyt päälakilohkosta etuaivolohkoon. tällöin apina katsoo ensin, ja sitten vasta tulee tietoiseksi tekemästään eleestä.)
mutta toisaalta, voi kysyä oliko apinalla muuta "mahdollisuutta" kuin tehdä ele saadakseen banaanin? tottakai apina haluaa banaanin, kuinka typerä sen pitäisi olla ettei se nälkäisenä sitä haluaisi?
fakta lienee, alitajuisuudella on hyvin merkittävä osa käyttäytymisessämme ja olemisessamme. onko tietoisuutemme vain alitajuisuuden tuote vai onko se toimija vai onko sillä jokin rooli käyttäytymisessä, lienee se määrittelemätön osa-alue.
geenit + ympäristö + kokemukset (jotka geenit + ympäristö + sattumat ehkä on määritellyt?)
olen siis se, joka harvemmin etsii syitä vapaasta tahdosta. "hän toimi näin koska halusi". etsin yleensä muualta.
joka tapauksessa, oli sitä tai ei, lienee sen hyvä ainakin joskus otaksua olevan. esimerkiksi on näitä ihmisiä, jotka sanoo olevansa vaikka masentuneita, lihavia ja yksinäisiä. "voivoi, elämä on epäreilua", sanovat he.
onhan se mut nyt hei.
ala harrastamaan liikuntaa, vaikka 3x viikossa capoeiraa tai koripalloa - lyö niin masennusta, lihavuutta kuin yksinäisyyttäkin
käy parit kerrat viikossa vielä vaikkapa lenkillä
ala syömään terveellisesti - lyö taas niin masennusta, lihavuutta kuin yksinäisyyttäkin
uudelleenkouluttaudu, jos se auttaisi elämäntilanteessa.
ja löydä se itsekuri tai mitä ikinä se sitten vaatikaan. kattellaan sitte. moro.
Wednesday, October 14, 2015
Portugalin aurinko ja onni
päivän kappale: https://www.youtube.com/watch?v=NtjrFw4i2Qo&list=RDNtjrFw4i2Qo&index=1
tänään otin 2h 15min tuntia aurinkoa siinä meren rannalla. 1h lounastauosta, 0.5h tauosta (jonka pitäisi teoriassa kestää 10/15min, khrm....), 45min loppupäivästä. koska tänään oli se päivä kun sain varmistuksen siihen, että voin viimeisen tunnin työajastani tehdä periaatteessa mitä haluan. ketään ei kiinnosta. työkaverini sanoi, että minuna hän menisi kotiin. sitä en tee, mutta hei, meri on siinä meiän työpaikan vieressä.... ;)
Portugalin aurinko on polttava. olin läkähtyä siinä 24 asteen kelillä iltapäivästä auringon porottaessa suoraa päin naamaa. nimenomaan se aurinko on täällä jostain syystä hyvin.... kuuma, vaikka kylmä tuuli alentaa lämpötilaa. oli mahtavaa. olin niin onnellinen. kuin pahimmat heinäkuun helteet Suomessa. valo tekee hyvää aivoille. aivot tykkää auringosta. serotoonitasot pompahtaa. ja saa toki sitä D-vitamiiniakin.
luin tänään tutkimusta, jossa päivän auringonvalon määrä korreloi positiivisesti mielialan kanssa.
valon vuoksi täällä Portugalissa suomalaisena ollaankin. ilmat alkaa kohta kylmenemään mutta päivänvalosta saa silti nauttia vuoden ympäri tervein määrin. toisin kuin Suomessa. jossa on otettava kahden viikon loma Thaimaaseen joulukuussa, jotta ei alkaisi viiltelemään ranteitaan. tai jotain. se ei ole tervettä...
ja hei, jos et vielä usko kaamosaikaan, kuuntelepa kappale "Winter in Helsinki" ja ymmärrät. ;)
https://www.youtube.com/watch?v=bG7LgVFF9Ic
jos et vieläkään usko, vertaa tätä kappaletta Rio de Janeiron sambakarnevaalimusiikkiin. noniin, päästiin asiaan.
tänään otin 2h 15min tuntia aurinkoa siinä meren rannalla. 1h lounastauosta, 0.5h tauosta (jonka pitäisi teoriassa kestää 10/15min, khrm....), 45min loppupäivästä. koska tänään oli se päivä kun sain varmistuksen siihen, että voin viimeisen tunnin työajastani tehdä periaatteessa mitä haluan. ketään ei kiinnosta. työkaverini sanoi, että minuna hän menisi kotiin. sitä en tee, mutta hei, meri on siinä meiän työpaikan vieressä.... ;)
Portugalin aurinko on polttava. olin läkähtyä siinä 24 asteen kelillä iltapäivästä auringon porottaessa suoraa päin naamaa. nimenomaan se aurinko on täällä jostain syystä hyvin.... kuuma, vaikka kylmä tuuli alentaa lämpötilaa. oli mahtavaa. olin niin onnellinen. kuin pahimmat heinäkuun helteet Suomessa. valo tekee hyvää aivoille. aivot tykkää auringosta. serotoonitasot pompahtaa. ja saa toki sitä D-vitamiiniakin.
luin tänään tutkimusta, jossa päivän auringonvalon määrä korreloi positiivisesti mielialan kanssa.
valon vuoksi täällä Portugalissa suomalaisena ollaankin. ilmat alkaa kohta kylmenemään mutta päivänvalosta saa silti nauttia vuoden ympäri tervein määrin. toisin kuin Suomessa. jossa on otettava kahden viikon loma Thaimaaseen joulukuussa, jotta ei alkaisi viiltelemään ranteitaan. tai jotain. se ei ole tervettä...
ja hei, jos et vielä usko kaamosaikaan, kuuntelepa kappale "Winter in Helsinki" ja ymmärrät. ;)
https://www.youtube.com/watch?v=bG7LgVFF9Ic
jos et vieläkään usko, vertaa tätä kappaletta Rio de Janeiron sambakarnevaalimusiikkiin. noniin, päästiin asiaan.
Saturday, October 3, 2015
epäreilua
kävin tänään vähän kaupungilla.
metrossa sokea mies kävelee hakaten yhteen joitakin hilavitkuttimia, jotka tuottavat särkevää kovaa tuskaisaa ääntä. hän myös ääntelee kovaan ääneen "OOooooooooooooooooo-oooooooo" lakkaamatta. kerjää rahaa matkustajilta.
siinä mietin penkillä istuessani pitäen repustani tiukasti kiinni, että onko maailma reilu paikka. no ei kyllä siltä vaikuta.
toinen mies myös toisella metromatkalla kerää rahaa soittaen haitarilla särkevän kaunista melodiaa. hänellä on pieni koira olkapäällä, joka pitää sankoa, mihin voi heittää kolikoita.
näin kaupungilla miehen jolla ei ollut jalkoja. kodittomia läjä päin nukkuen joissain nurkissa.
onko maailma reilu? tuntuisi vähintään epäilyttävältä ajatukselta.
tätä mieltä oon toki ollut aina. kauan sitten ehkä koin sen olevan epäreilu itseäni kohtaan. nykyisin koen tosin itseni olevan tällä hetkellä hyvin..... etuoikeutettu.
kyllähän niitä löytyy vaikka kuinka paljon niitä huikeita ihmisten menestystarinoita, ja ylipäätään mahtavia ihmisiä, ja hyvin etuoikeutettuja yksilöitä. mutta juuri nyt minua kiinnostaa ajatella hiukan laajemmassa mittakaavassa, miettien prosentteja. en tuntien itseäni jotenkin paremmaksi, vaan yrittäen ymmärtää.. maailmaa.
aloitetaan vaikka siitä että on suomalainen. mikä on hyvin iso juttu. maailma on iso paikka. joku kiinalainen työskentelee tehtaalla päivät yöt, ja saa palkaksi tyyliin "kulhollisen riisiä aina silloin tällöin" (=ei paljon).
hänellä ei ollut ikinä muuhun elämässä mahdollisuuttakaan. ei koulutusta, ei mitään.
täälläkin. paikalliset ympärilläni tienaavat paljon vähemmän rahaa kuin minä. eli todella todella vähän.
ja se, että olen tyytyväinen. mieleni on fundamentally positive. toisaalta esimerkiks diagnosoitava masennus ja erilaiset ahdistuneisuushäiriöt ovat usealle "riesa". esimerkiks 17% USA:laisista arvioitiin jossain kärsivän masennuksesta, ja Suomi on tässä kyllä ihan kärkimaita kans. Diagnosoitavista ahdistuneisuushäiriöistä luin Euroopassa arviolta 9-16% kärsivän, USA:ssa 29%.
voidaan myös mennä ennenaikaiseen kuolemaan. vakaviin loukkaantumisiin. paikallinen ystäväni kertoi, että hänen ystävänsä on hillunut sairaalassa täällä monta kuukautta nyt, koska jäi auton alle. näytti kuvan, ennen onnettomuutta, sanoi että on tosi mukava tyyppi. ei tuohon voi paljoa muuta kuin.... antaa veden tulla silmiin.
fysiologisiin sairauksiin.
huonoon itsetuntoon. yksinäisyyteen. hammaslääkärin mielipiteeseen, että kyllä ne viisaudenhampaat on nyt poistettava.
tuskaa tuskaa.
onhan se maailma reilu siinä mielessä, että kaikki me täällä kuollaan, ennemmin tai myöhemmin. jotkut täällä ollessaan kärsivät vain enemmän kuin toiset, ja joillekin elämä voi olla yhtä juhlaa oikealla asenteella. mutta en minä ainakaan sanoisi, että se on itsestä kiinni. ei se kyllä muuten ole. on hyvä ja hedelmällistä ajatella että se on, ja kyllä itse voi ainakin näennäisesti vaikuttaa asioihinsa, mutta ei se elämä "itsestä kiinni" todellisuudessa ole.
loogisesti ajateltuna uskonnot, hengellisyydet, ja positiiviset ajattelut toisaalta näyttää olevan vain pakokeino todellisuudesta.
"If you had not suffered as you have, there would be no depth to you as a human being, no humility, no compassion. You would not be reading this now. Suffering cracks open the shell of ego, and then comes a point when it has served its purpose." kaunis virke. mutta oliko sen sanoja vain outolintu yhteisössä, jonka piti lopulta "löytää tie ulos". ja tätä he sitten kutsuvat Valaistumiseksi...
noh, itse en kuitenkaan taida olla looginen. ;) kaikkea muuta.
metrossa sokea mies kävelee hakaten yhteen joitakin hilavitkuttimia, jotka tuottavat särkevää kovaa tuskaisaa ääntä. hän myös ääntelee kovaan ääneen "OOooooooooooooooooo-oooooooo" lakkaamatta. kerjää rahaa matkustajilta.
siinä mietin penkillä istuessani pitäen repustani tiukasti kiinni, että onko maailma reilu paikka. no ei kyllä siltä vaikuta.
toinen mies myös toisella metromatkalla kerää rahaa soittaen haitarilla särkevän kaunista melodiaa. hänellä on pieni koira olkapäällä, joka pitää sankoa, mihin voi heittää kolikoita.
näin kaupungilla miehen jolla ei ollut jalkoja. kodittomia läjä päin nukkuen joissain nurkissa.
onko maailma reilu? tuntuisi vähintään epäilyttävältä ajatukselta.
tätä mieltä oon toki ollut aina. kauan sitten ehkä koin sen olevan epäreilu itseäni kohtaan. nykyisin koen tosin itseni olevan tällä hetkellä hyvin..... etuoikeutettu.
kyllähän niitä löytyy vaikka kuinka paljon niitä huikeita ihmisten menestystarinoita, ja ylipäätään mahtavia ihmisiä, ja hyvin etuoikeutettuja yksilöitä. mutta juuri nyt minua kiinnostaa ajatella hiukan laajemmassa mittakaavassa, miettien prosentteja. en tuntien itseäni jotenkin paremmaksi, vaan yrittäen ymmärtää.. maailmaa.
aloitetaan vaikka siitä että on suomalainen. mikä on hyvin iso juttu. maailma on iso paikka. joku kiinalainen työskentelee tehtaalla päivät yöt, ja saa palkaksi tyyliin "kulhollisen riisiä aina silloin tällöin" (=ei paljon).
hänellä ei ollut ikinä muuhun elämässä mahdollisuuttakaan. ei koulutusta, ei mitään.
täälläkin. paikalliset ympärilläni tienaavat paljon vähemmän rahaa kuin minä. eli todella todella vähän.
ja se, että olen tyytyväinen. mieleni on fundamentally positive. toisaalta esimerkiks diagnosoitava masennus ja erilaiset ahdistuneisuushäiriöt ovat usealle "riesa". esimerkiks 17% USA:laisista arvioitiin jossain kärsivän masennuksesta, ja Suomi on tässä kyllä ihan kärkimaita kans. Diagnosoitavista ahdistuneisuushäiriöistä luin Euroopassa arviolta 9-16% kärsivän, USA:ssa 29%.
voidaan myös mennä ennenaikaiseen kuolemaan. vakaviin loukkaantumisiin. paikallinen ystäväni kertoi, että hänen ystävänsä on hillunut sairaalassa täällä monta kuukautta nyt, koska jäi auton alle. näytti kuvan, ennen onnettomuutta, sanoi että on tosi mukava tyyppi. ei tuohon voi paljoa muuta kuin.... antaa veden tulla silmiin.
fysiologisiin sairauksiin.
huonoon itsetuntoon. yksinäisyyteen. hammaslääkärin mielipiteeseen, että kyllä ne viisaudenhampaat on nyt poistettava.
tuskaa tuskaa.
onhan se maailma reilu siinä mielessä, että kaikki me täällä kuollaan, ennemmin tai myöhemmin. jotkut täällä ollessaan kärsivät vain enemmän kuin toiset, ja joillekin elämä voi olla yhtä juhlaa oikealla asenteella. mutta en minä ainakaan sanoisi, että se on itsestä kiinni. ei se kyllä muuten ole. on hyvä ja hedelmällistä ajatella että se on, ja kyllä itse voi ainakin näennäisesti vaikuttaa asioihinsa, mutta ei se elämä "itsestä kiinni" todellisuudessa ole.
loogisesti ajateltuna uskonnot, hengellisyydet, ja positiiviset ajattelut toisaalta näyttää olevan vain pakokeino todellisuudesta.
"If you had not suffered as you have, there would be no depth to you as a human being, no humility, no compassion. You would not be reading this now. Suffering cracks open the shell of ego, and then comes a point when it has served its purpose." kaunis virke. mutta oliko sen sanoja vain outolintu yhteisössä, jonka piti lopulta "löytää tie ulos". ja tätä he sitten kutsuvat Valaistumiseksi...
noh, itse en kuitenkaan taida olla looginen. ;) kaikkea muuta.
Subscribe to:
Posts (Atom)