ihmisiä on vaikea ymmärtää. erityisesti joitain yksilöitä. heitä, jotka vaihtavat paikkaa kuin liukkaat saippuat, juuri kun oli jyvälle pääsemässä. he ovat kaikkialla ja eivät missään. on joskus turhauttavaa, jos ei kykene kategorisoimaan sitä tonttia missä toinen seisoo. hei nyt tyyppi, näytä itsesi, oikeesti. ja hän on yhä kuin tuuli, jonka paikantaa vain puiden lehtien liikehdinnästä.
millaista sitä on olla kaikkialla ja ei missään. sellaiseen ei voi luottaa. hän saattaa kahden vuoden päästä olla kyntemässä peltoa Keniassa tai kiipeilemässä imukupeilla pitkin Manhattanin pilvenpiirtäjää. kahden vuoden päästä hänellä saattaa olla viisi lasta tai sitten hän on päättänyt ruveta buddhalaiseksi munkiksi ja muuttanut jo luostariin pään ajelleena.
mitä tällaisista ihmisistä pitäisi ajatella. ja miltä tuntuu itsestä tällainen olla. vai kategorisoimmeko me aina toisiamme kerta toisensa jälkeen nähden osuvasti tai virheellisesti sen, mitä toinen on, ja kykenemme aina luomaan selkeän muuttumattoman kuvan ihmisestä. että se on ainoastaan itse, joka on se kategorisoimaton, muuttuva, kuin tuuli. jostain syystä en ihan tähänkään usko. mutta ehkä tämä on ajallemme ominaista, kun ihmisillä on vapautta kulkea omaa polkuaan pitkin, ja ottaa vaikutteita elämäänsä mistä haluavat. yhtäkkiä tyhjyys on ovella, ja kaivo on syvä. mutta mitäpä sillä teennäisellä identiteetillä tekee anyway.
vaikka sillä on hintansa.
https://www.youtube.com/watch?v=gM2YsFgXS9k
Wednesday, May 29, 2019
kävelyllä
olimme kävelyllä maanantai-illan pilvisessä ja hiukan sateisessakin säässä varakkaammalla alueella nähden erilaisia hulppeita jylhiä asuntoja. joissakin asunnoissa oli tietomme mukaan uima-allas pohjakerroksessa. kaverini huomioi talojen isot komeat autot kuten porschet. merenrantatonttien omilla laitureilla odottelivat toki juuri kiillotetut purjeveneet. merellä päin näkyi mitäs muuta kuin paljon mieltä rauhoittavaa merta ja kauempana sijaitsevia metsäisiä saaria. me tulimme alueelle rannalla sijaitsevan epämääräisen muotoisen kallion vuoksi, johon voisimme hetkeksi istahtaa ja katsella merelle päin.
kaverini sanoi, että me kaksi olemme niin erilaisia, niin eri maailmasta näihin paikallisiin verrattuna. meillä on eri arvot, erilaiset maailmankatsomukset, eri elämäntavat ja kaikin puolin olemme heille kuin muukalaisia. mutta meillä on meidän omat juttumme.
vilkaisin taas talojen tyylikkäitä design -takapihoja omine laitureineen ja paatteineen, ihan kuin vasta silloin ymmärtäen omaa elämääni koskevia jo tehtyjä valintoja. niin, se on totta, sanoin.
mutta miten tähän on tultu. miksi minä olen tähän tullut, ja miksi he ovat tuohon tulleet. miksi minä ajattelen kuin ajattelen jos he ajattelevat kuin ajattelevat.
kallio oli ihana, täysin kävelyn arvoinen, puhumattakaan merimaisemasta. mutta oli jo myöhä, ja oli palattava takaisin.
kaverini sanoi, että me kaksi olemme niin erilaisia, niin eri maailmasta näihin paikallisiin verrattuna. meillä on eri arvot, erilaiset maailmankatsomukset, eri elämäntavat ja kaikin puolin olemme heille kuin muukalaisia. mutta meillä on meidän omat juttumme.
vilkaisin taas talojen tyylikkäitä design -takapihoja omine laitureineen ja paatteineen, ihan kuin vasta silloin ymmärtäen omaa elämääni koskevia jo tehtyjä valintoja. niin, se on totta, sanoin.
mutta miten tähän on tultu. miksi minä olen tähän tullut, ja miksi he ovat tuohon tulleet. miksi minä ajattelen kuin ajattelen jos he ajattelevat kuin ajattelevat.
kallio oli ihana, täysin kävelyn arvoinen, puhumattakaan merimaisemasta. mutta oli jo myöhä, ja oli palattava takaisin.
Wednesday, May 22, 2019
osa 3
synkronisuus ei muuten tarkoita sitä, että asiat sujuu hyvin. vaan se viittaa sellaiseen taianomaisuuteen, johonkin selittämättömään. siihen kun kysyy, että mitä hittoa. matrix tuntuu siinä hetkessä kenties jopa rakoilevan.
---------------
toinen mielenkiintoinen teema on pimeyden ja valon, kärsimyksen ja rakkauden, välinen suhde. lopulta viisaus näyttää nimenomaan kasvavan kärsimyksen kautta.
tulee mieleen Rumin lainaus: "You have to keep breaking your heart until it opens."
---------------
toinen mielenkiintoinen teema on pimeyden ja valon, kärsimyksen ja rakkauden, välinen suhde. lopulta viisaus näyttää nimenomaan kasvavan kärsimyksen kautta.
tulee mieleen Rumin lainaus: "You have to keep breaking your heart until it opens."
Friday, May 10, 2019
Synkronisuus osa 2
synkronisuus on sen verran hienovivahteinen käsite, että siitä on hankalaa saada hyvää näppituntumaa. halusinkin vielä muutaman sanan siitä kirjoittaa.
on helpompaa olla elämän tuulen vietävänä ja tanssia antaen tanssin muodostua, kuin pitäen liikkuvan auton perään kiinnitetystä köydestä epätoivoisesti kiinni tuntien mahassaan tien kuopat ja sorat ja saaden lisäksi päälle sen mudat. liikkumista elämä joka tapauksessa on mutta liikkumisen laatuun on mahdollisuus vaikuttaa.
synkronisuutta näin tosiaan Intiassa. joogi Intiassa halusi jotain, ja kohta joku tuli kysymään häneltä, että satutko huolimaan itsellesi juuri tämän. siinä pieni ihminen kysyy, että mitä kummaa on meneillään. ojennat kätesi, ja juuri silloin siihen tippuu sopivan kypsä mango yläilmoista.
synkronisuus ei ole tavoittelemisen arvoista itsessään, vaan se on kevenemisen sivutuote. silti elämä on helpompaa, kun tuntee aina olevansa oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kun jokainen tanssin askel on luontaisesti täydellinen.
synkronisuus on kauneinta taidetta.
synkronisuus on osoitus siitä, että elämä kyllä kantaa kun sille antaa mahdollisuuden. on vain hoidettava itsessä olevat kurat tieltä pois. se tietenkin on kaikkea muuta kuin helppoa.
itse olen todella kiitollinen viimeaikaisesta jonkinlaisesta synkronisoitumisesta. on tuntunut, että elämä hymyilee kanssani. ihan parasta.
on kuitenkin muistettava, että synkronisoitumisen vastakohta on ei-synkronisoituminen, ei-tahdissa-oleminen, ja ne molemmat tarvitaan. toista ei ole ilman toista. mitä enemmän toista on, sitä enemmän myös toista. sitä kirkkaampi valo, mitä synkempi pimeys. ja kai me joskus kaikki opitaan.
https://www.youtube.com/watch?v=PKFed9LCong
on helpompaa olla elämän tuulen vietävänä ja tanssia antaen tanssin muodostua, kuin pitäen liikkuvan auton perään kiinnitetystä köydestä epätoivoisesti kiinni tuntien mahassaan tien kuopat ja sorat ja saaden lisäksi päälle sen mudat. liikkumista elämä joka tapauksessa on mutta liikkumisen laatuun on mahdollisuus vaikuttaa.
synkronisuutta näin tosiaan Intiassa. joogi Intiassa halusi jotain, ja kohta joku tuli kysymään häneltä, että satutko huolimaan itsellesi juuri tämän. siinä pieni ihminen kysyy, että mitä kummaa on meneillään. ojennat kätesi, ja juuri silloin siihen tippuu sopivan kypsä mango yläilmoista.
synkronisuus ei ole tavoittelemisen arvoista itsessään, vaan se on kevenemisen sivutuote. silti elämä on helpompaa, kun tuntee aina olevansa oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kun jokainen tanssin askel on luontaisesti täydellinen.
synkronisuus on kauneinta taidetta.
synkronisuus on osoitus siitä, että elämä kyllä kantaa kun sille antaa mahdollisuuden. on vain hoidettava itsessä olevat kurat tieltä pois. se tietenkin on kaikkea muuta kuin helppoa.
itse olen todella kiitollinen viimeaikaisesta jonkinlaisesta synkronisoitumisesta. on tuntunut, että elämä hymyilee kanssani. ihan parasta.
on kuitenkin muistettava, että synkronisoitumisen vastakohta on ei-synkronisoituminen, ei-tahdissa-oleminen, ja ne molemmat tarvitaan. toista ei ole ilman toista. mitä enemmän toista on, sitä enemmän myös toista. sitä kirkkaampi valo, mitä synkempi pimeys. ja kai me joskus kaikki opitaan.
https://www.youtube.com/watch?v=PKFed9LCong
Thursday, May 9, 2019
Synkronisuus
elämän synkronisuus on ajatuksena jo pitkään kiehtonut. synkronisoituneelta se hyvin harvoin on tuntunut, mutta olen kuullut ajatuksen sellaisen mahdollisuudesta.
ja viime aikoina ensimmäistä kertaa sen koen vallitsevan. sattumalta tai ei, mutta tuntuupa tosi hyvältä. kuin surffaisi isoa aaltoa.
myös joogi Intiassa puhui synkronisoitumisesta luonnon tai elämän kanssa. se hetki kun meidän kolmen ihmisen päälle hetken satoi hyvästellessä, vaikkei satanut muuten muualla, enää parin metrin päässä, eikä satanut muutenkaan ollut aikoihin.
ja mitä se hetki oli, ennen kuin hänet tapasin ensimmäistä kertaa. olin eräällä luonnonläheisellä tanssiashramilla, ja tunsin syvää tarvetta lähteä yhtäkkiä kaupunkiin. tunsin voimakkaasti, että tapaisin siellä jonkun joka tulisi kertomaan minulle paljon. aikaa ei ollut hukattavaksi, on niin paljon opittavaa. kirjoitin päiväkirjaani näin hämmentyneenä. halusin jäädä ashramiin enkä pitänyt intialaisista meluisista sotkuisista kaupungeista, mutta minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kuunnella vahvaa intuition ääntäni, ja pakata kamani, ja hypätä kaupunkiin menevään bussiin vailla mitään suunnitelmia. kun minun oli tavattava tämä joku.
hyppäsin bussista kaupunkiin päästyäni, ja näin kadulla erään valkopartaisen miehen, jonka muistin joskus nähneeni ashramilla, oltiin pari sanaakin vaihdettukin. menin tervehtimään. en vielä tiennyt, millaisia luentoja hän tulisi minulle pitämään, ja kuinka intensiivisesti tulisin oppimaan siltä, joka elämän arvoitukset oli jo ratkaissut niin hyvin kuin ne ratkaista yksi ihminen voi. ja hän vain sanoi, että hän tekee sen siksi, koska hän näkee, että tulen auttamaan niin paljon ihmisiä elämäni aikana. (en ollut vielä kertonut mitä opiskelen.)
koska harvoja hän jaksoi valistaa. hän kertoi olevansa tekemisissä ainoastaan niiden kanssa, jotka luonto hänelle eteen tuo. silloin hänellä ei ole vaihtoehtoa.
edes vaikka kuinka olin skeptinen ja vastahankainen.
----------
synkronisuus on kiehtonut teemana, mutta vasta hiljattain olen sitä jatkuvalla syötöllä kokenut. synkronisuus tulee ilmeisesti kun surffaa aallon harjalla. yleensä sitä kai ollaan aallon alla sukelluksissa tai jossain vähän sivussa pidellen surffilaudasta kädet täristen kiinni. mutta mikä pistää surffaamaan aallon harjalla, ja miten sinne pääsee ? en tiedä, mutta kehoaan ja mieltään kannattaa puhdistaa kaikesta moskasta, mikä ainakin on tehokkaasti tätä estämässä.
---
tämän päivän mielenmaisemabiisi:
https://www.youtube.com/watch?v=FLX2uoGHGtw
ja viime aikoina ensimmäistä kertaa sen koen vallitsevan. sattumalta tai ei, mutta tuntuupa tosi hyvältä. kuin surffaisi isoa aaltoa.
myös joogi Intiassa puhui synkronisoitumisesta luonnon tai elämän kanssa. se hetki kun meidän kolmen ihmisen päälle hetken satoi hyvästellessä, vaikkei satanut muuten muualla, enää parin metrin päässä, eikä satanut muutenkaan ollut aikoihin.
ja mitä se hetki oli, ennen kuin hänet tapasin ensimmäistä kertaa. olin eräällä luonnonläheisellä tanssiashramilla, ja tunsin syvää tarvetta lähteä yhtäkkiä kaupunkiin. tunsin voimakkaasti, että tapaisin siellä jonkun joka tulisi kertomaan minulle paljon. aikaa ei ollut hukattavaksi, on niin paljon opittavaa. kirjoitin päiväkirjaani näin hämmentyneenä. halusin jäädä ashramiin enkä pitänyt intialaisista meluisista sotkuisista kaupungeista, mutta minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kuunnella vahvaa intuition ääntäni, ja pakata kamani, ja hypätä kaupunkiin menevään bussiin vailla mitään suunnitelmia. kun minun oli tavattava tämä joku.
hyppäsin bussista kaupunkiin päästyäni, ja näin kadulla erään valkopartaisen miehen, jonka muistin joskus nähneeni ashramilla, oltiin pari sanaakin vaihdettukin. menin tervehtimään. en vielä tiennyt, millaisia luentoja hän tulisi minulle pitämään, ja kuinka intensiivisesti tulisin oppimaan siltä, joka elämän arvoitukset oli jo ratkaissut niin hyvin kuin ne ratkaista yksi ihminen voi. ja hän vain sanoi, että hän tekee sen siksi, koska hän näkee, että tulen auttamaan niin paljon ihmisiä elämäni aikana. (en ollut vielä kertonut mitä opiskelen.)
koska harvoja hän jaksoi valistaa. hän kertoi olevansa tekemisissä ainoastaan niiden kanssa, jotka luonto hänelle eteen tuo. silloin hänellä ei ole vaihtoehtoa.
edes vaikka kuinka olin skeptinen ja vastahankainen.
----------
synkronisuus on kiehtonut teemana, mutta vasta hiljattain olen sitä jatkuvalla syötöllä kokenut. synkronisuus tulee ilmeisesti kun surffaa aallon harjalla. yleensä sitä kai ollaan aallon alla sukelluksissa tai jossain vähän sivussa pidellen surffilaudasta kädet täristen kiinni. mutta mikä pistää surffaamaan aallon harjalla, ja miten sinne pääsee ? en tiedä, mutta kehoaan ja mieltään kannattaa puhdistaa kaikesta moskasta, mikä ainakin on tehokkaasti tätä estämässä.
---
tämän päivän mielenmaisemabiisi:
https://www.youtube.com/watch?v=FLX2uoGHGtw
Saturday, April 13, 2019
kundalini
minulla ei oikeastaan ole salaisuuksia.
voisin kertoa vaikka kundalinista, asiasta mistä olen valittujen ihmisten kanssa jutellut viimeiset pari vuotta. asia, jota suurin osa ihmisistä pitää vain mytologisena taruna, kuten minäkin ennen.
muistan kun käsitteen ensimmäistä kertaa Intiassa kuulin. kundalini. googlasin, ja luin, että kundalini oli joku ihme hindulaisuudessa esiintyvä mytologinen käsite. sitä symboloitiin käärmeen kuvalla. en jaksanut lukea enempää. ei kiinnostanut. blaah. horiskoon intialaiset mistä tykkäävät, annan mennä toisesta korvasta ulos, ihmetyyppejä, ihmeuskonnot.
kundalini
joskus Intian reissun jälkeen selailin facebookkia, kun näin erään joogin vaihtaneen profiilikuvansa. katsoin hänen silmiin. uh. tunsin vahvan virtauksen kulkevan selkäydintäni pitkin. uudelleen. uudelleen ja uudelleen. ja taas uudelleen. mitä helv........ ja sitä alkoi tapahtua. ja lukemattomia muita asioita tapahtui, mutta näin sen energian ensimmäistä kertaa huomasin.
googlaan taas. nyt törmään uudelleen kundaliniin, selkärangan alaosassa uinuvaan energiaan, mikä aktivoituu, herää, joissain ihmisissä. (se majailee selkäytimessä mutta liikkuu herätessään myös eri puolilla kehoa.) joogafilosofian mukaan joogaharjoittelun tarkoitus on herättää kundalini, josta alkaa hengellisyys. koska kundalini voi johdattaa totuuteen ja jopa valaistumiseen, vaikka sinne asti ei juuri koskaan päästäkään. kundalinin tarkoitus on avata kehon energiakeskukset, siis chakrat, ja kohottaa kehon energiatasoa, johdattaakseen totuuteen. tämä tie on usein kivinen kuitenkin, sitä kivisempi, mitä vähemmän on siihen valmistautunut -perinteisesti kundalini aktivoituukin tai aktivoidaan vasta kun joogaa ja joogielämää on harjoitettu kurinalaisesti 20 vuotta.
palaset alkavat asettua paikoilleen. hetkinen. tämähän selittää paljon, voisiko näin todella olla. otan yhteyttä joogiin, ja hän sanoo tienneensä sen minussa aktivoituneen tai aktivoituvan. annan ajan kulua, ja jossain vaiheessa tajuan todeksi sen, mitä joogikin sanoo -kundalini tanssittaa minua, ja minun on vain annettava tanssin tapahtua. yhtäkkiä tunnen, kuinka kehoani asuttaakin minun lisäksi se, ja voin vain yrittää luoda sille mahdollisimman hyvät puitteet. koska kukaan ei halua ärtynyttä tai huonosti voivaa kundalinienergiaa, sano minun sanoneen.
ja vähän myöhemmin ymmärsin, kuinka se on aktivoitunut jo vuonna 2011 juteltuani pitkään erään shamaanin kanssa Meksikossa (joillain herkillä yksilöillä kundalini voi aktivoitua juuri näin). juuri siitä kaikki alkoi. aiiiivan. voiiiiihan nenä. viikkojen unettomuudetkin saivat yhtäkkiä selityksen. kuin myös herkistyminen energioille ja yliluonnollisille kokemuksille. ja moni muu asia.
kundalini on hindulainen käsite. se tunnetaan kuitenkin myös mm. buddhalaisuudessa ja taolaisuudessa, vain toki toisella sanalla, kundalini -termin länsimaalaiset vain ovat sattuneet nappaamaan omaan käyttöönsä. koska kristinuskossa ja muissa abrahamilaisissa uskonnoissa kundalinia ei jostain syystä tunneta, ainakin tietämäni kristitty-mystikot käyttävät myös sanaa kundalini. jännä kyllä, että länsimaissa kundalinin symboli tunnettiin kreikkalaisessa mytologiassa Caduceuksena eli sanansaattajan sauvana ja roomalaisessa mytologiassa Mercuriuksen sauvana:
Kreikkalaisessa mytologiassa esiintyvä Caduceus (teknisemmin ja virallisemmin esitettäessä myös kundalini koostuu kahdesta käärmeestä siis kulkuväylästä; katso postauksen ylempi kuva); myös roomalaisen mytologian Mercuriuksen sauva kuvataan vastaavasti
Mesopotamian uskonnot vaikuttivat kuitenkin niin Eurooppaan kuin hindulaisuuteen, että ehkä sieltä voisi löytyä selitys...... lähinnä mielenkiintoinen sivujuonne.
kundalini kehossa
kundalini ja chakrat eli kehon pääenergiakeskukset illustroitu
Suomessakin harjoitettu kundalinijooga tähtää suoraan nimenomaan kundalinin aktivointiin. harvalla se kuitenkaan aktivoituu, mutta sitä polkua en silti itse suosittele. koska näiden kanssa ei muuten leikitä.... jos sen pillin tahtiin ei tanssi, moni on päätynyt psykiatriselle osastolle. ja psykiatrit tarkastelevat vain omasta näkökulmastaan. Intiassa tämä tilanne ymmärretään, ja kundalinista hulluksi tulleet annetaan siellä olla rauhassa. ja sehän muuten tekee mitä haluaa, eli sinusta selvää, omalla upealla tavallaan. kutsutaanhan sitä jumalattareksi.
tapasinkin toisen kerran Intiassa ollessani sveitsiläisen miehen, jolla kundalini oli aktivoitunut. hän oli käyttänyt kuitenkin kaikenlaisia huumeita -sieniä, mitä näitä nyt on, luonnollisemmasta päästä, ja hän oli päästään ilmeisesti jokseekin sekaisin. itsekin myönnän yhteisen keskustelutuokion jälkeen, että jotain merkillistä hänessä todella oli. kaksi joogia olivat peräti yrittäneet houkutella hänet psykiatriselle osastolle, vaikka olivatkin yleensä ottaen länsimaista hoitoa vastaan. jostain sienistä ihmiset tuskin sekoavat, mutta kundalini + huumeet ovatkin toinen tarina... joogi raivostuikin kuullessaan minun aikaisemmista pilvenkäyttökokeiluistakin.
itse tosin pyrin tanssimaan polkkaa ihan miten päin kundalini vain haluaa, enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi... käytännössä tämä tarkoittaa mieli-keho-hermoston vahvistamista ja maadoittumista, jotta kestän sitä paremmin.
että sellaista tänään.
Kuvan musta hahmo on nimeltään Kali -jumalatar, mikä symboloi siis kundalinin yhtä muotoa, usein ainakin kundalinin aktivoinnin alkuvaiheissa. Kali ei kysele muiden lupia, vaan tekee mitä tykkää.
Kuvassa jumalatar Maa Durga, mikä symboloi yhtä kundalinin rauhallisempaa, tasaisempaa, hyväntahtoisemman oloista, muotoa.
voisin kertoa vaikka kundalinista, asiasta mistä olen valittujen ihmisten kanssa jutellut viimeiset pari vuotta. asia, jota suurin osa ihmisistä pitää vain mytologisena taruna, kuten minäkin ennen.
muistan kun käsitteen ensimmäistä kertaa Intiassa kuulin. kundalini. googlasin, ja luin, että kundalini oli joku ihme hindulaisuudessa esiintyvä mytologinen käsite. sitä symboloitiin käärmeen kuvalla. en jaksanut lukea enempää. ei kiinnostanut. blaah. horiskoon intialaiset mistä tykkäävät, annan mennä toisesta korvasta ulos, ihmetyyppejä, ihmeuskonnot.
kundalini
joskus Intian reissun jälkeen selailin facebookkia, kun näin erään joogin vaihtaneen profiilikuvansa. katsoin hänen silmiin. uh. tunsin vahvan virtauksen kulkevan selkäydintäni pitkin. uudelleen. uudelleen ja uudelleen. ja taas uudelleen. mitä helv........ ja sitä alkoi tapahtua. ja lukemattomia muita asioita tapahtui, mutta näin sen energian ensimmäistä kertaa huomasin.
googlaan taas. nyt törmään uudelleen kundaliniin, selkärangan alaosassa uinuvaan energiaan, mikä aktivoituu, herää, joissain ihmisissä. (se majailee selkäytimessä mutta liikkuu herätessään myös eri puolilla kehoa.) joogafilosofian mukaan joogaharjoittelun tarkoitus on herättää kundalini, josta alkaa hengellisyys. koska kundalini voi johdattaa totuuteen ja jopa valaistumiseen, vaikka sinne asti ei juuri koskaan päästäkään. kundalinin tarkoitus on avata kehon energiakeskukset, siis chakrat, ja kohottaa kehon energiatasoa, johdattaakseen totuuteen. tämä tie on usein kivinen kuitenkin, sitä kivisempi, mitä vähemmän on siihen valmistautunut -perinteisesti kundalini aktivoituukin tai aktivoidaan vasta kun joogaa ja joogielämää on harjoitettu kurinalaisesti 20 vuotta.
palaset alkavat asettua paikoilleen. hetkinen. tämähän selittää paljon, voisiko näin todella olla. otan yhteyttä joogiin, ja hän sanoo tienneensä sen minussa aktivoituneen tai aktivoituvan. annan ajan kulua, ja jossain vaiheessa tajuan todeksi sen, mitä joogikin sanoo -kundalini tanssittaa minua, ja minun on vain annettava tanssin tapahtua. yhtäkkiä tunnen, kuinka kehoani asuttaakin minun lisäksi se, ja voin vain yrittää luoda sille mahdollisimman hyvät puitteet. koska kukaan ei halua ärtynyttä tai huonosti voivaa kundalinienergiaa, sano minun sanoneen.
ja vähän myöhemmin ymmärsin, kuinka se on aktivoitunut jo vuonna 2011 juteltuani pitkään erään shamaanin kanssa Meksikossa (joillain herkillä yksilöillä kundalini voi aktivoitua juuri näin). juuri siitä kaikki alkoi. aiiiivan. voiiiiihan nenä. viikkojen unettomuudetkin saivat yhtäkkiä selityksen. kuin myös herkistyminen energioille ja yliluonnollisille kokemuksille. ja moni muu asia.
kundalini on hindulainen käsite. se tunnetaan kuitenkin myös mm. buddhalaisuudessa ja taolaisuudessa, vain toki toisella sanalla, kundalini -termin länsimaalaiset vain ovat sattuneet nappaamaan omaan käyttöönsä. koska kristinuskossa ja muissa abrahamilaisissa uskonnoissa kundalinia ei jostain syystä tunneta, ainakin tietämäni kristitty-mystikot käyttävät myös sanaa kundalini. jännä kyllä, että länsimaissa kundalinin symboli tunnettiin kreikkalaisessa mytologiassa Caduceuksena eli sanansaattajan sauvana ja roomalaisessa mytologiassa Mercuriuksen sauvana:
Kreikkalaisessa mytologiassa esiintyvä Caduceus (teknisemmin ja virallisemmin esitettäessä myös kundalini koostuu kahdesta käärmeestä siis kulkuväylästä; katso postauksen ylempi kuva); myös roomalaisen mytologian Mercuriuksen sauva kuvataan vastaavasti
Mesopotamian uskonnot vaikuttivat kuitenkin niin Eurooppaan kuin hindulaisuuteen, että ehkä sieltä voisi löytyä selitys...... lähinnä mielenkiintoinen sivujuonne.
kundalini kehossa
kundalini ja chakrat eli kehon pääenergiakeskukset illustroitu
Suomessakin harjoitettu kundalinijooga tähtää suoraan nimenomaan kundalinin aktivointiin. harvalla se kuitenkaan aktivoituu, mutta sitä polkua en silti itse suosittele. koska näiden kanssa ei muuten leikitä.... jos sen pillin tahtiin ei tanssi, moni on päätynyt psykiatriselle osastolle. ja psykiatrit tarkastelevat vain omasta näkökulmastaan. Intiassa tämä tilanne ymmärretään, ja kundalinista hulluksi tulleet annetaan siellä olla rauhassa. ja sehän muuten tekee mitä haluaa, eli sinusta selvää, omalla upealla tavallaan. kutsutaanhan sitä jumalattareksi.
tapasinkin toisen kerran Intiassa ollessani sveitsiläisen miehen, jolla kundalini oli aktivoitunut. hän oli käyttänyt kuitenkin kaikenlaisia huumeita -sieniä, mitä näitä nyt on, luonnollisemmasta päästä, ja hän oli päästään ilmeisesti jokseekin sekaisin. itsekin myönnän yhteisen keskustelutuokion jälkeen, että jotain merkillistä hänessä todella oli. kaksi joogia olivat peräti yrittäneet houkutella hänet psykiatriselle osastolle, vaikka olivatkin yleensä ottaen länsimaista hoitoa vastaan. jostain sienistä ihmiset tuskin sekoavat, mutta kundalini + huumeet ovatkin toinen tarina... joogi raivostuikin kuullessaan minun aikaisemmista pilvenkäyttökokeiluistakin.
itse tosin pyrin tanssimaan polkkaa ihan miten päin kundalini vain haluaa, enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi... käytännössä tämä tarkoittaa mieli-keho-hermoston vahvistamista ja maadoittumista, jotta kestän sitä paremmin.
että sellaista tänään.
Kuvan musta hahmo on nimeltään Kali -jumalatar, mikä symboloi siis kundalinin yhtä muotoa, usein ainakin kundalinin aktivoinnin alkuvaiheissa. Kali ei kysele muiden lupia, vaan tekee mitä tykkää.
Kuvassa jumalatar Maa Durga, mikä symboloi yhtä kundalinin rauhallisempaa, tasaisempaa, hyväntahtoisemman oloista, muotoa.
satunnaisia ajatuksia vol 2
Youtubesta löytyvät Steve Cuttsin lyhytanimaatiot on hauskoja.
myös tämä on hauska: https://www.youtube.com/watch?v=BRLmzQH-Hd4
tuntuu, että on paljon ajatuksia mutta että samalla ei ole juuri ollenkaan ajatuksia. että on paljon fiksuja ajatuksia mutta samalla ei ole ollenkaan ainakaan fiksuja ajatuksia. ja nekin ajatukset, mitä luulin olevan olemassa, olisivat vain viitanneet ajattelemattomuuteen.
mutta onneksi sentään ymmärrän nykyään hieman paremmin itseäni, vaikkakin vain hieman paremmin. oli jo aikakin. seitsemäs chakrani todella on hyvin auki, ja se aiheuttaa ongelmia. näin muun muassa. siksikin on tärkeää elää niin kuin joogikin minulle aikanaan sanoi. muistan kun se avautui vuonna 2011, luulin tulleeni hulluksi. koska en kyennyt enää edes ajattelemaan, luulin oikeasti että minun on pidettävä ainakin parin vuoden tauko koko elämästä, muun muassa opiskelusta. onneksi meillä oli muutaman päivän jälkeen kotibileet, ja tuli juotua, tosin elämäni viimeisen kerran. onneksi, koska samaan tilaan pääsin/jouduin vasta oikeastaan nyttemmin, vahvemmassa minässä, ja nyt kestän sen. alkoholia nautin viimeisen kerran tuolloin, koska tajusin kuinka myrkyllistä se oli.
hohhoijaa, olisikohan kävelyn aika.
valheiden riisumisen aika on muuten aina.
myös tämä on hauska: https://www.youtube.com/watch?v=BRLmzQH-Hd4
tuntuu, että on paljon ajatuksia mutta että samalla ei ole juuri ollenkaan ajatuksia. että on paljon fiksuja ajatuksia mutta samalla ei ole ollenkaan ainakaan fiksuja ajatuksia. ja nekin ajatukset, mitä luulin olevan olemassa, olisivat vain viitanneet ajattelemattomuuteen.
mutta onneksi sentään ymmärrän nykyään hieman paremmin itseäni, vaikkakin vain hieman paremmin. oli jo aikakin. seitsemäs chakrani todella on hyvin auki, ja se aiheuttaa ongelmia. näin muun muassa. siksikin on tärkeää elää niin kuin joogikin minulle aikanaan sanoi. muistan kun se avautui vuonna 2011, luulin tulleeni hulluksi. koska en kyennyt enää edes ajattelemaan, luulin oikeasti että minun on pidettävä ainakin parin vuoden tauko koko elämästä, muun muassa opiskelusta. onneksi meillä oli muutaman päivän jälkeen kotibileet, ja tuli juotua, tosin elämäni viimeisen kerran. onneksi, koska samaan tilaan pääsin/jouduin vasta oikeastaan nyttemmin, vahvemmassa minässä, ja nyt kestän sen. alkoholia nautin viimeisen kerran tuolloin, koska tajusin kuinka myrkyllistä se oli.
hohhoijaa, olisikohan kävelyn aika.
valheiden riisumisen aika on muuten aina.
Subscribe to:
Posts (Atom)