teinikysely vuosi 2015! :D

IHMISSUHTEET

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana? - joo, tosin ulkomailla ne ystävyydet yleensä kestää tietyn ajan, kun jompi kumpi aina muuttaa pois :D :(

2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt? - varmaan jotain pientä joka päivä, tai joka minuutti itse asiassa..... ;)

3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana? - miten se seurustelu nyt määritellään, mutta joo

5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana? - en usko

6. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana? - jotain pientä positiivista muutosta huomasin. vertaan (vielä) vähemmän.

7. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana? - :'D 

8. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana? - en yksin enkä kaksin enkä porukassa :)

9. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana? - en

TURHANPÄIVÄINEN ÄLYKKYYS:

2. Synnyttikö kukaan läheisesi? - kyllä

3. Kuoliko kukaan läheisesi? - ei

4. Missä maissa kävit? - Suomessa. asuin Skotlannissa ja Portugalissa

5. Mitä haluaisit vuodelta 2016 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2015? - katsellaan! ;) haluan paljon positiivista, niin paljon että siihen meinaa hukkua.

6. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2015? -ei mikään. tai okei 13.7 jolloin aloitin täällä työt.

7. Vuoden suurin saavutuksesi? - en tiiä. joku sanois että sain yhden koulun päätökseen mutta ei se itelle miltään suurelta saavutukselta tunnu, varsinkaan ku ei niillä papereilla mitään tee :D

8. ...ja suurin epäonnistuminen? - ahh. en sano. tai ehkä se että kokeilin tuntemattomia vesiä, ja joskus silloin voi mennä vikaan. mutta virheet on osa elämää. eläminen = virheiden tekeminen. ei-eläminen = ei virheitä.

9. Kärsitkö vammoista? - pienistä joo. pahin oli se sormen venähdys-revähdys treeneistä.

10. Mikä oli paras asia, jonka ostit? - tanssitunnit

13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? - koska vuokraa en tartte periaatteessa maksaa, niin ruokaan

14. Mistä innostuit eniten? - harrastuksista kuten aina :D

15. Vuoden 2015 ihmiset? - en nimeä :D muutamia yksilöitä jotka tietävät kyllä itse.

16. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi? - onnellisempi.

18. Rikkaampi vai köyhempi? - rikkaampi

21. Miten aiot viettää joulun? - meni jo :D kaverilla ja kotona ja metsässä

22. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi? - jaapijaapa, ei tuu mitään mieleen.

23. Rakastuitko vuonna 2015? - kyllä

25. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit? - ei oo telkkua, en kato netistä

26. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan? - en vihaa

27. Mikä oli paras lukemasi kirja? - en lukenu yhtään kirjaa

28. ...entä musiikillinen löytö? - itse asiassa tänä vuonna muutamia. Stromae (tosin vain jotku kappaleet, esim. Alors on Dance, Formidable) kaupallisimmasta päästä :'D hätkähdin miten tykkään valtavirran musasta ku harvemmin niin. itse asiassa noin yleensä ottaen oon alkanu pitää myös hyvinki suositusta musasta (tosin toki vaan pienestä murto-osasta), ehkä oon jotenki metropolisoitunu ;)

31. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi? - muistan vaan yhen leffan minkä tänä vuonna oon nähny, joskus viime kevättalvella, se oli jostain surffitytöstä, jolta hai söi käden poikki mutta tyttö silti jatkoi surffausta. päätin että haluan surffata. :'D

32. Mitä teit syntymäpäivänäsi? - töissä ja tanssitunneilla

33. Ketä kaipasit? - yhtä nimeltä mainitsematonta henkilöä joka jäi Skotlantiin

34. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi? - harrastukset

MUUTA:

1. Kuinka monta ihmistä olet suudellut vuoden aikana? - 2, tosin varmaan sata tuhatta kertaa per henkilö :D ah, eikun 3. se kolmas joku random portugalilainen jota tapailin hetkisen tääl parilla ekalla Portugaliviikollani ennen ku tapasin toisen.

2. Oletko joutunut tappeluun? - hah, varmaan sataan, tosin harrastusporukoissa :'D kerran muistan tunnin ulkopuolella. hengasin kavereiden kanssa kampuksella kun judokaveripoika tuli, ja suhteellisen vakavasti tappelemaanhan siinä ruvettiin sit nurmikolla!! :D kaverit vähän hätkähtivät. ;)

3. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana? - laitonta en, luvatonta.. joo. paitsi laiton se ehkä, etten ilmianna ystävää ilmeisesti aika vakavasta tiedonmurtorikoksesta. :D ei oo mun vastuu, eikä mun oikeus, eikä mun ongelma, ja, maailmalla tapahtuu aina.

4. Oletko juonut "perseitä"? - en oo juonu tänä vuonna tippaakaan alkoholia koska muuten en nuku :D

5. Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin? - en. korkeintaan mitä oon jättäny tekemättä, eikä paljoa sitäkään onneksi.

Vuonna 2015 olen;

[] Pessyt hampaat sähköhammasharjalla

[] Nähnyt tähdenlennon

[] Toivonut olevani joku toinen

[x] Halannut ventovierasta ihmistä

[x] Värjännyt hiukset

[x] Ollut ulkomailla

[] Tehnyt suursiivouksen

[] Istunut autossa yli 6 tuntia

[x] Haaveillut jostain mitä ei voi koskaan saada

[x] Käynyt diskossa

[] Saanut nelosen kokeesta

[x] Halunnut kuolla

[] Tehnyt jotain sellaista mikä kaduttaa

[x] Kertonut salaisuuden

[x] Puhunut ventovieraan kanssa yli 5 min

[x] Nähnyt jonkun itkevän

[] Jumputtanut musiikkia täysillä

[x] Nähnyt pahaa unta

[x] Itkenyt viimeisen kuukauden aikana

[x] Käynyt saunassa

[] Repinyt jonkun ihmisen hiuksia

[] ... Niin että toinen on huutanut

[] Ollut jälki-istunnossa 2 tuntia putkeen

[] Karannut jälki-istunnosta

[] Ollut sairaalassa

[] Jäänyt auton alle

[] Valvonut koko yön

[x] Saanut lahjakortin

[] Omistaa/omistanut koiran

[] Menettänyt rakkaan ihmisen

[] Haukkunut jotain

[x] Halunnut olla yksin

[] Kärsinyt migreenistä

[] Kalastanut

[x] Uinut meressä

[] Uinut järvessä

[] Ollut suihkussa yli 30 min

[] Saanut todistukseen kutosen

[] Halunnut tappaa jonkun

[] Katsonut outoa ihmistä silmiin yli 10 sekuntia

[x] Saanut uuden ystävän

[] Pelannut twisteriä

[] Ollut leikkauksessa

[x] Odottanut jotain henkilöä

[x] Miettinyt pään puhki

[] Rakastunut monta vuotta vanhempaan ihmiseen kuin itse olen

[] Käynyt lätkämatsissa

[x] Harrastanut jotain vakituisesti

[x] Seurustellut itseään vähintään 4 vuotta vanhemman kanssa

[] Katsonut telkkaria 6 tuntia putkeen

[x] Syönyt vanhaa ruokaa

[x] Nuuhkinut ruusujen tuoksua

[x] Ollut sairaana

[x] Ostanut uudet kengät

[] Polttanut tupakkaa

[] Kaatunut tuolilla

[x] Kaatunut selvinpäin

[] Ajannut mopoa/muuta menopeliä humalassa

[] Kaatunut pyörällä

[x] Ottanut kuvan jonkun henkilön kanssa

[x] Kehunut jotakin

[] Katsonut K-18 elokuvan

[x] Seurannut jotain henkilöä hänen tietämättään (siis seurannu katseella, en fyysisesti :D)

[ ] Yrittänyt tappaa itsensä

[ ] Laulanut karaokea

[] Meikannut jonkun ihmisen

[ ] ...ja pitänyt lopputuloksesta

[ ] Ollut kateellinen ystävälle

[] Rikkonut ikkunan

[x] Saanut 100 euroa samalla kerralla

[x] Ollut töissä

[] Vihannut kaikkia ihmisiä maanpäällä

[x] Nauranut itseni kipeäksi

[x] Lentänyt lentokoneella

[ ] Ollut laivalla

[] Juossut karkuun poliisia

[] Hypännyt sillalta alas

[] Nauranut toisen epäonnistumiselle

[x] Nolannut itseni

[] Soittanut kitaraa

[ ] Tilannut jotain lehteä

[x] Säästänyt rahaa

[ ] Tilannut netistä vaatteita

[ ] Saanut koiran

[x] Opetellut laulun sanoja

[x] Osannut laulun ulkoa

[] Juonut purkin mehua alle tunnissa

i survived!

selvisin päivän surffailusta! paitsi ei siinä ihan kauheasti surffailtua tultu. ei niillä aalloilla.

surffiope kysyi hiukan hermostuneesti muutaman kerran ennen ku mentiin veteen, että pelottaako vesi noin yleensä ottaen, pelottaako aallot noin yleensä ottaen, pelottaako juuri nämä aallot. poika sanoi että ei, minä en sanonu mitään mutta nauroin. päästiin siis kokeileen. :D

oltiin tosin ainoita koko rannalla. ope sanoi, että ensimmäinen kysymys siinä vaiheessa yleensä on kysyttävä itseltään, että onkohan turvallista. :D

tänä viikonloppuna aallot oli historiallisen isot. ruotsalainen työkaveri vuosien surffailukokemuksella on niitä odottanu monta päivää kuin kuuta taivaalta.
mentiinki me aloittelijat vähän rauhallisemmalle rannalle mutta sielläki ne oli aggressiiviset. pelotti vähän koko ajan.

se undercurrent (alavirta ?) oli voimakas. veti melkeen mukaansa kohti horisonttia. semmoinen vesi juuri itse asiassa mihin voisi hukkua. ja ne aallot mitä tuli, oli aggressiivisia, isoja, voimakkaita, arvaamattomia.

piti valita minkä aallon kokeilee surffata. osa niistä heitti undercurrentin takia suoraan hiekkaan, ja semmoisia ei pitänyt valita. piti yrittää ottaa turvallisempaa sorttia oleva.

ja joskus ne oli vaan liian isoja (jolloin ei tiedä siinä vedessä ollessaan onko turvallisempaa surffata aalto vai ei). ja usein veti häijysti sisäänsä.

itse asiassa se oli pelottavaa. kun surffilaudan päällä (pää rantaa kohti) meloi käsillään odottaen aaltoa, se voimakas alavirta veti kohti horisonttia -sitä siis kuin nopeasti ja pitkänkin matkaa peruutti sillä laudalla. se veti ja veti ja veti, ja vesi alkoi olla hälyyttävän matalaa kunnes järkyttävän iso aalto tuli kirjaimellisesti päälle, ja veti kokonaan veden alle, ja tuurilla pääsi laudan päälle ja takaisin pinnalle -todennäköisemmin tosin paiskautui laudan kera jonnekin tai uppoutui aallon alle pitemmäksi aikaa.

ja sitten surffiope sanoi mulle pari kertaa, että kädet ei saa irrota laudalta, ennen ku oon löytäny jaloille seisomapaikan. muuten horjun laudan päällä enkä pääse seisomaan. kuulostaa niiiiin helpolta mutta kun se aalto tuli, välillä paristaki suunnasta yhtäaikaa, siinä kyllä unohtaa helposti kaiken muun kuin elossapysymisen. :D

kyllä sitä aina välillä pääsi aallon päälle mutta ei pitkäksi aikaa.


opettaja sanoi jälkeenpäin, että oltiin rohkeita kaikki koska yritettiin, ja saadaan ilmainen hyvitystunti koska nyt aallot oli liian vaikeita (tai mun tapauksessa ylimääräinen ilmainen tunti).

hyvä kokemus!

otettiin aurinkoa siinä muuten surffailun jälkeen, mulla oli nyt paita päällä mutta oli ei ees lämmin vaan kuuma. :D vähän rusketusta ;)

ja, voinen kertoa myös yks random saksalainen surffaripoika pussasi kättäni yhteisen päivän jälkeen sanoen it was a pleasure. :D kaikenmoista sitä....


UPDATE. päivitys. Ruotsalainen monta vuotta surffausta harrastanut työkaveri oli hiukan kauhuissaan kun kerroin millä rannalla olin surffaillut. kysyi eikö siellä ollut tuolloin hengenvaarallista, hän itse ei ikinä olisi mennyt, ja ihmetteli miten meidät päästettiin. kun kerroin aaltojen luonteesta, hän kysyi että hetkinen siis surffasinko tosiaan mäkin. :D

päivän runo, dagens dikt

kirjoittelinpa sitten vähä runoja taas tänään, tässä yksi, varsågod :D


katson sun silmiis
missä asuu syvyyden kehto
näen että olet nähnyt sen kaiken
harmaat partamonnit syvän meren matelijat kuolevat etanat
ja kaikista parhaimmat korallimeret jopa matkannut valaan selässä

olen kiitollinen että olen voinut sinut tuntea
koska voin nähdä edes sen syvyyden heijastuksen
saanut edes aavistuksen siitä mitä ihminen voi nähdä

kun kysyn
sanot että itse asiassa
olet nähnyt liikaa

kuolemankin koit itse kolme kertaa

vaan elämä lienee vahvimmillaan kipeän kaunista

sanon minä en halua nähdä sitä mitään
haluan vain kokea miltä elämä voi parhaimmillaan tuntua
kuin nukkua pehmeimmässä sängyssä
en tarvitse repiä sydämestäni viipaleita
en tarvitse tuntea kipua

mutta siltikään en pelkää
en pelkää
hyppään vaikka kalliolta ilman kypärää
jos siltä vähänkään tuntuu
minussa ei ole pelon rihmaakaan

vaikka me olemme vakaasti ja syvästi yhdessä
langan päällä
mikä sattuu olemaan niin heikko että se kohta katkeaa

eikä kukaan varo koska kukaan ei täällä meidän huoneessa pelkää
et sinä enkä minä

eikä se mitään
vasta kun kaatuu niin sattuu
ja on parempi että sattuu
kuin se että vuoraa ovet ja ikkunat
sulkeutuu komeroonsa
pelkää pimeydessä kärpäsiäkin

kasvissyönti saattaa olla etanasta

ja mistä te vegaanit sitä proteiinia saatte? kysyy joku Repe kuntosalilta.

se on helppoo kuin nakki, huutavat vegaanit kuorossa. me emme enää vastaa tuohon tyhmään kysymykseen. nyt tämä piina saa riittää!

tätä mielipidettä siis tuutataan joka vegaanien sivuilla (vegaanien kirjoittamana), josta yritän etsiä mistä vegaanit saa proteiinia. mistä minä saisin.

mutta ei se niin helppoa kuitenkaan ole.

kaurassa on mitä lie esim. 10 grammaa proteiinia per 100g. ensinnäkin, se ei ole complete. siinä on joitain amino acidseja enemmän mitä toisia. se ei ole siis yhtä paljon kuin 10g proteiinia lihassa.

toisekseen, palasta lihapalaa saa varmaan puolet päivän proteiinitarpeesta. siinä ei oo kauheesti väliä mitä sen lisäksi syö ilman että tulee proteiinin puutteesta kauhea nälkä.

minun on yritettävä tietoisesti syödä asioita joissa on proteiinia. ei ole mitään magic lihapalaa josta tulisin kylläiseksi. ruokavalio aamusta iltaan on oltava tasapainoinen, jotta siinä kaikessa on yhteensä tarpeeksi proteiinia. terveellistä siis. muuten sitä proteiinia ei vain kasvikunnan tuotteista saa. ja silloin muuten tulee nälkä ja/tai heikottaa. ja saattaa heikottaa silti.

että ei se kyllä ihan yhtä helppoa ole.

satun olemaan näinä päivinä hyvinkin kasvisruokapainotteisesti. kalaa syön tosin viikottain. kananmunaa saatan syödä joskus tuurilla, maitotuotteita nykyään ehkä vielä harvemmin. peruspäivänä siis vegaani.

ei siksi että haluan olla mikään lähellä-vegaania tai edes kasvissyöjä. mutta siksi että en halua syödä lihatuotteita. en pysty. en koe olevani kukaan lättäämään ostoskärryyni pihvejä ja syömään niitä. possut on söpöjä jne. ja, en koe sen olevan inhimillistä tuottaa lihaa siten kuin sitä tuotetaan, ja syödä sitä säännöllisesti.

tämä kasvissyöntini saattaa olla kyllä jotenkin geneettistä. tai herkkyys ehkä se peritty osa. muistan jo lapsena kuulleen isoveljeltäni että mahtavanmakuiset verilätyt on oikeasti tehty verestä. ja että lempiherkkuni veripalttukeitto oli tehty verestä. jouduin jättämään nämä koska ajatus inhotti vaikka mieli teki. 

ehkä noin 14-vuotiaana kaverini juttelivat koulussa lounaspöydässä kasvissyönnistä. se oli ensimmäinen kerta kun kuulin mokoman käsitteen. kysyin, mikä se on. no, ne ei syö lihaa, vastasivat kaverit. miksi ei, kysyin ihmeissäni. noku ne ei halua syödä eläimiä, ne ei koe et se on oikein, sanoivat kaverit. pidin ideasta. sainkin loistoväläyksen siinä samantien. minusta tulisi kasvissyöjä. taisin lopettaa siltä seisomalta punaisen lihan syönnin, ja menin joku seuraavista päivistä koulukeittiöön sanomaan, että olen tästä lähtien sitten Kasvissyöjä.

ja muuten olin.

itsekuriahan se vaati. olisi tehnyt mieli mutta kun ei saanut. ainakin joskus. silloin kun muut grillailivat nuotiolla grillimakkaraa tai paistelivat herkullisen hajuisia pihvejä.

parikymppisenä lopetin periaatteellisen kasvissyönnin, vaikka muutaman päivän jälkeen käytännössä palasin taas ainakin suht. lihattomaan ruokavalioon. ei enää niin maistunut. 

vuosien edetessä periaatteellinen kasvissyönti väistyi yhä enemmän, ja joskus paistelen vaikka sitä grillimakkaraa, tosin ehkä kerran kaksi vuodessa parhaimpina vuosina. käytännössä se vaihtelee. kanaa ajattelin alkaa syömään oliko se viime keväänä, mutta olo oli syönnin jälkeen kovin raskas, ja seuraavana yönä näin painajaista: elin pelossa jossain paikassa, jossa oli oltava koko ajan valppaana. se joku mitä en nähny saatto nähä kaiken, se näkymätön pelottava voima. ja sitten näin sen ruumiillistuman, se oli tyttö, jolla oli ruisku, ja se lähestyi. yritin anoa armoa. ei auttanut, tytöllä ei ollut sympatiaa. ja sitten AARRRRGH RUISKU, ja heräsin vapinaan, ja yhä raskaaseen tunteeseen mahassa. 

ei jotenkin ole kiinnostanut sittemmin syödä kanaa. :D

samaan aikaan olen kuitenkin enemmissä määrin alkanut syömään kasviruokapainotteisesti -maitotuotteet ja kananmuna tulee ja menee, tällä hetkellä niitä harvoin syön. ennen ne kun oli ihan aina osa normaalia ruokailutapaa.

oliko järkevää aloittaa kasvissyönti 14-vuotiaana? tuskin, sillä ruokavaliolla. proteiinin saanti vain niukkenee, ja puute vitamiineista todennäköisempää. mutta näin tällä kertaa.

ei sitä että kasvissyönti on mikään mahtava tai suositeltavakaan vaihtoehto. ja kuten sanoin, minulla ei tosiaan ole mitään hinkua olla minkään valtakunnan kasvissyöjä. en vain näe tällä hetkellä käytännössä muuta vaihtoehtoa -itselleni.

terveysnäkökohdista, tärkeää lienee kasvisten syönti. ei se syökö jonkun lihamurikan vai ei -tai ainakaan sen syömättä jättäminen ei taida olla yhtään sen terveellisempää.

from a spiritual point of view, en ole toisaalta varma.

ryhmässä tyhmyys tiivistyy......

en ole varma onko ihminen tyhmin eläinlaji tällä planeetalla. mutta tyhmä se joka tapauksessa on.

esimerkiksi tämä.

heh. ihan vakavasti tosin.

aloitetaan vaikka sodista. tyhmää. vai voiko se mitään muuta olla? no ei kyllä, miettii asiaa miten päin vain. sodat vain osoittaa sen, kuinka idiootteja ihmiset voivat parhaimmillaan olla.

itse olen huolestuneempi enemmän kuitenkin ympäristökysymysistä. koska sodilla me ennen kaikkea tapetaan toisiamme, sadan vuoden jälkeen asiat voivat olla taas ihan jees. mutta jos maapallo vedetään paskaks, siinä ei sadankaan vuoden päästä ehkä enää hymyillä.

aloin nimittäin lukemaan, että miten ihmeessä se mercury on niihin kaloihin päätynyt. sen takia kalaa ei kannata kauheasti syödä. ja sehän on sinne toki ennen kaikkea päätynyt teollistumisen myötä:

'Mercury levels in the upper ocean have tripled since the beginning of the Industrial Revolution, and human activities are to blame, researchers report today in Nature'

Esimerkkinä: 

Minamata disease was first discovered in Minamata city in Kumamoto prefecture, Japan, in 1956. It was caused by the release of methylmercury in the industrial wastewater from the Chisso Corporation's chemical factory, which continued from 1932 to 1968. This highly toxic chemical bioaccumulated in shellfish and fish in Minamata Bay and the Shiranui Sea, which, when eaten by the local populace, resulted in mercury poisoning.

mutta päätyyhän sinne veteen myös paljon muutakin.

itse muistan kävelleeni pari tuntia Guatemalan rantaa pitkin monen metrin korkuisen roskakasan päällä. ja se kaikki oli toki merestä siihen ajelehtinut.

 ja se merien saastuttaminen on toki vain yksi osa palapeliä.

tosin sitten kohta joku sanoo, että nämä on näitä hippiasioita, minä elän elämääni.

 tavallaan se on ihan totta. ei sitä suomalaisena voi tehdä kauheastikaan asialle. antaa asioiden vain mennä huonompaan suuntaan. jättää ehkä yhden lomamatkan tekemättä Kreikkaan, jotta ei kannustaisi lentokoneilua. jättää lihan syömättä, ja pistää paperinsa kierrätykseen. laittaa vaatteet kirppikseen. ehkä joku keksii vielä jotain muita loistavia neronväläyksiä.

samaan aikaan Aasiassa ihmisten jätteet heitetään sellaisenaan mereen, ja tehtaat paiskaavat sinne myös kaikki sivutuotteet minkä vain pystyvät.

joku ympäristöasioita tutkiva sanoi minulle kerran, että ongelma ei ole vain Aasian teollistuminen, vaan sekin että Afrikka haluaa aloittaa kunnolla teollistumisensa myös. ja mitään päästöjen valvontaa ei kyllä silloin tule olemaan.

USA:kin alkaa hiukkasen heräämään ympäristökysymyksiin ehkä ehkä. ainakin tämmöisen lauseen löysin lukiessani mercurista:
U.S. EPA’s rule to reduce 90 percent of the mercury emissions from coal-burning power plants survived a recent Senate vote

mutta ei se enää ihan kauheasti auta.

ei, en tiedä ratkaisua. 

voin vain sanoa, että onneksi en opiskellut ympäristötieteitä. kärsisin varmaan syvästä masennuksesta.

ja voin sanoa senkin, että itse en ole järjettömän kuluttamisen kannalla. mitä vähemmän kulutetaan, sitä enemmän saastetaakka maailmalle pienenee, ja myös työtuntimäärä meille vähenee.

itse asiassa. asiasta haravaan. jos me kaikki lopetettais se turha hyödykkeiden ostaminen. vaatteita silloin kuin tarvitsee, puhelin menee niin kauan kuin se toimii, prosessoimatonta ruokaa, jouluvalot vain keittiöön.

voiskohan tätä työviikkoa silloin lyhentää vaikka 20 tuntiin viikossa. minun työtuntimääräni ainakin hiipuisi, kun vähemmän ihmisiä kiinnostuisi pitämään piilareita vaihtelun vuoks aina silloin tällöin huvikseen.

niin myös tehtaantyöntekijöiden, vaatekauppojen myyjien, erilaisten toimistotyöntekijöiden.

vähemmän ihmisiä tarvittaisiin töihin. he voisivat sitten kouluttautua muihin tarpeellisin ammatteihin. esimerkiksi heistä voisi sen sijaan tulla vaikkapa farmareita, hoitajia, opettajia, lääkäreitä -koska näitä tarvittaisiin tietysti kaksinkertainen määrä, jotta hekin saisivat työtuntitaakkaansa alennettua.

ainakin nyt ennen kuin robotit valtaavat alaa.

40h viikossa on kyllä liikaa. elämän tuhlausta.

miksi en voisi olla syntynyt pari sataa vuotta myöhemmin?

paitsi silloin maapallo on saastaisempi paikka. leikkisin kurahousuissa aina pihalla, ja nenästä vuotaa mustaa räkää. haavoista valuu jotain keltaista limaa. kyyneleet ovat vihreitä.

love love love kaikki. let's be happy bunnies.

ehkä negatiivisuus on ihan ok...

luin Hesarista artikkelin, ja komppaan tässä osittain sitä.

POSITIIVISUUS on päivän sana. TEHOKKUUS, ILO, ONNI, SELVIYTYMINEN, MENESTYMINEN. vaali POSITIIVISIA tunteita. ELÄMÄ ON IHANAA.

käy jollain LIFE COACHILLA, elämänvalmentajalla. saat jonkun minkälie vaikka ONNENPELIN avulla ymmärtää paremmin MITÄ SINÄ HALUAT, MIHIN TÄHTÄÄT, MITEN SAAT ELÄMÄN SUJUMAAN HEDELMÄLLISEMMIN.

LOISTA, OLE MAHTAVA.

no haista nyt.

artikkelissa oli ajatus, että jos elämän ongelmat ei ole pinnallisia, miten ratkaisut voisi olla pinnallisia myöskään.

ehkä negatiivinen tunne on joskus yhtä tärkeä kuin positiivinen. ja ehkä on ihan inhimillistä kokea negatiivisia tunteita, ja ehkä me ymmärretään elämää niiden kautta vain paremmin.

ehkei sitä tarvitse yrittää olla vahva, tehokas tai positiivinen. ehkei se ole itse asiassa edes kovin inhimillistä. ehkä maailma se tässä kaheli on.

ehkä avainsanat pitäisi olla pikemminkin anteeksianto, hyväksyminen, myötätunto, rakkaus. ensin vain itseä kohtaan (!), ja jonkun ajan kuluttua se ehkä automaattisesti avautuu maailmaakin kohti -oli se maailma sitten mitä tahansa. mutta valopilkut ei ikinä ole siinä pahitteeksi. tämä valo vaan juontuu rauhasta, inhimillisyydestä.
vai oletko ennemmin rehellisesti dirt in dirt?

keskiviikko

aurinko paistaa, t-paitakelit, meri vieressä horisonttineen. kuin parh
aimmat... toukokuun kelit.

ostin tuoretta kalaa kalatiskiltä. summassa jotain, eihän portugalilaiset nimet mitään sano.

tein töitä 30 minuuttia tänään. pitkästä aikaa rentoa. nyt voin taas käyttää aikaa oikeasti hyödyksi...

huomenna taas tanssitunneille -1,5h lyyristä jazzia ja 1,5 balettia.

sanoisin, noin yleensä ottaen, aika jees. just nyt.


p.p.s. you want to know the stereotypes of some Nordic nations?

Swedes: happy and smart people
-someone just told me again "those Swedes, i really like them, they are always so happy and also smart!"

Norwegians: happy but not that smart
-you would know this if only you had to deal with Norwegian customers.......

Finns: lost and confused
he: that guy passed by looked like a Finn! i am sure he was a Finn!
me: how does a Finn look like?
he: he had a bear and black clothes, and.... his way of being was that of a Finn
me: how is a Finn like?
he: errm
(silence.)
me: how is a Finn like?
(silence.)
he: well..... kind of.... lost and confused.

kaheli päivä (crazy day)

eilen oli kyllä sitten astetta kahelimpi päivä.

heräsin ennen kasia syömään aamupalaa. olinhan menossa surffaamaan aamupäivätunnille (!!). lähdin siis jo puol ysiltä kotoa etsimään bussipysäkkiä, josta löytäisin bussin Costa Caparicaan, johon kuulemma vain parhaimmat surffaajat menevät. ;) LOL. itse asiassa kuulin eilen jonku suusta. "wow were you really in Costa Caparica? you must be pretty good then. i heard only best surfers go there." todellisuudessa siellä nyt ne aallot nyt vaan on täällä, että jos haluaa aaltoja, niin menee sit sinne.

joka tapauksessa, jouduin venaamaan bussia pysäkillä puolisen tuntia. tapasin keski-ikäisen portugalilaisen naisen, josta en ollut varma oliko hän Halloween-asussa vai oliko hän jotenkin spirituaalinen. aloimme juttelemaan, ja kävi ilmi, että hän ei ollut Halloween asussa mustine hameineen, noita lila-mustameikkeineen, raskaine metallisine koruineen jne. hän oli vain menossa kaksipäiväiselle spirituaaliselle konferenssille. bloody hell!

kun pääsimme vihdoin bussiin, bussimatka kesti 45 minuuttia, ja juttelimme senkin ajan niitä näitä, olin hyvin kiinnostunut hänen konferenssista. jossa eri puhujat puhuvat kuulemma tietoisuuden tasosta. tai jotain.

siis mielenkiintoinen tuttavuus, voisi sanoa. pääsin kuitenkin perille, ja menin surffitunnille 10 minuuttia myöhässä itse asiassa, mutta se ei täällä Portugalissa ole kyllä mitään. koira kakkansi keskellä katua, vapaana kun oli. sen muistan siitä matkasta kun juoksin bussipysäkiltä surffitunnille itse piirtämäni kartan avulla (se on kun ei älypuhelinta ole, niin elämä hiukan monimutkaisempaa ;)). täällä muuten koirat ovat lähes aina vapaana. milloin näin viimeksi koiran valjaissa? ainoastaan jos ovat joitain doopermanneja kuten alakertamme koira.
kyllä sitä välillä yksinään kun kävelee kadulla, ja koira tulee vapaana vastaan, niin toivoo että on ihan kesy eikä ole kaheli :D ainakin näin koiran puremana ihmisenä...........

joka tapauksessa, surffitunti!! mahtavaa!!
ensimmäistä kertaa kun näin aallot. suuni loksahti kyllä kirjaimellisesti kunnolla auki, enkä ollut varma itkeäkö vai nauraako (siis edellisen kerran surffasin täällä toisessa paikassa, jossa aallot ovat vähintään kesyt). nauroin kauhistuksesta. jokin ihme reaktio. siis ei mulle ikinä olis tullu mieleenkään ikinä ikinä mennä edes uimaan tai edes hiukan kahlaamaankaan tuommoiselle rannalle, jossa oli niin korkeat aggressiivisilta näyttävät vaahtopäät. siis ei ikinä ikinä ikinä. mä en ollut varma, uskaltaisinko mennä koko veteen! hei, ootteks te nyt varmoja että voitte päästää mut tuonne, etten todennäköisesti hukkuis, hei ootteks te ihan varmoja, mietin......
Portugalilainen huonosti englantia puhuva surffiopeni näki kauhistukseni ja sanoi "yes? or no?". nauroin taas kauhistuksesta. toinen mahdollisuus olisi ollut juosta karkuun sillä sekunnilla jättäen surffilaudan rannalle.
"relax", sanoi surffiopeni. okei, yritin siis rentoutua. ja mentiin sitten veteen surffilautojen kanssa.
ajattelin että tässä on koko elämäni haastavin ja vaarallisin kokemus edessä.
kauhistukseeni ei auttanut rannalle ajautuneet kuolleet mustekalat. mitä viiiitsiä..... se pisti kysymään, että mitä kaikkea tuolla vedessä voikaan olla....

surffiopettaja auttoi minua ensimmäisenä, koska olin tosiaan puoliparalysoitunut siinä. hän auttoi minua kulkemaan aaltojen lävitse surffilaudalla. olin entistä paralysoituneempi. ne aallot olivat niin jotenkin aggressiiviset. siinä oli surffilaudan nokka hetken verran kohti taivasta, kun sitä aaltoa oli ylittämässä.
noh, yritin sitten parit aika kevyet aallot surffata. pääsin ylös oikeastaan ongelmitta aallon päälle, ja opettaja jätti minut rauhaan.

surffailtiin siinä sitten varmaan 1,5 tuntia. OLI MAHTAVAA. MAHTAVAA. eikä ne aallot lopulta niin pahat ollu, kunhan siihen oli vaan tottunut. nuo oli itse asiassa just hyvät aallot amatöörille. hyvät kunnon säännölliset aallot mutta ei vaarallista vahvaa "under current" mikä se on suomeks, alla tapahtuvaa virtaa joka helposti vetää kohti merta, eikä ikinä pääse enää takas rantaan. :D mitä Meksikossa oli....

eikä tarttenu sukeltaa surffilaudan kanssa aaltojen ali. silloin ne olis isoja. ;)

paitsi nyt ne aallot tästä vaan paranee täällä, tulee viel isommiks ja isommiks kun talvea kohti mennään. :) kuulemma...

mutta kyllä välillä tapahtui toki sitä ja tätä. pari kertaa surffilauta oli mun ja tulevan aallon välissä vaakasuorassa, ja se aalto paiskas surffilaudan mun päälle, ja uppouduin pinnan alle. kerran surffilauta osui mun päähän kun tipuin laudan päältä, kun aalto sen laudankin paiskasi. kyllähän näitä. usein sai taistella tulevaa aaltoa vastaan, ettei se vetäisi ihan hirveästi rantaa kohti. sitä kun halusi pois rannasta, kohti horisonttia, "to catch a good wave".

joka tapauksessa, tutustuin johonki saksalaiseen poikaan, joka oli myös surffailemassa, ja hengailtiin muutama tunti surffitunnin jälkeen. mukava ihminen. kävin kaupassa, ja tulin kotiin.

juttelin Skypessä vanhempien kanssa, söin, ja mietin mitä teen. koska meidän kämpillä oli kotibileet, ja ajattelin välttäväni ne. meninkin sitten yhden porukan kanssa keilaamaan muutamaksi tunniksi. tulin kotiin, ja bileet oli vielä hengissä. kaikki ihmiset olivat tanskalaisia, parit suomalaiset seassa. liityin seuraan puol kahteen saakka, ja menin nukkumaan kun muut lähtivät vielä klubille (minä en voi unettomuudestani johtuen.... :( ). mukavia mukavia ihmisiä täälläkin.

menin nukkumaan. tunsin vielä kropassani puolisen tuntia sänkyyn menon jälkeen kuin "läpikulkevani" aaltoja surffilaudalla. mutta sitten nukahdin.

Kuva yhdestä Costa Caparican aallosta:

semmoista.

päivän positiivinen feedback!

noniiiiin!! päästiin asiaan! oon tässä toista viikkoa ollu työhönki opastamassa uutta norjalaista työkaveriani, ja muutenki kommunikoinu, ihan siis ruotsiksi. hän puhuu muuten niin sujuvaa ruotsia kuin ruotsalainen itse, on oppinut jossain. tänään hän kertoili jotain jostain henkilöstä joka on suomenruotsalainen myös (kuten minä). ja sitten kun kerroin olevani ihan vain suomalainen, hän hämmentyi kovasti. hän luuli minua suomenruotsalaiseks. voi onnen päivää! näköjään en sitten ihan täysin sönkötä jag heter öö mikäseoli!! :)

näitä elämän pieniä iloja ;D

päivän sanat <3

En kai koskaan

Nää eessä valoa

Mut koita ymmärtää

etten oo kylmä kuin jää

Usko ja toivo

vain ovat menneet pois

mutta yksi on jäänyt

arvaatko jo mikä sen on

se saa kukat kasvamaan

se saa linnut laulamaan

vaikka minä putoan kaivossa jossa ei ole seiniä eikä pohjaa

minä tahdon

yksi mielenkiintoisimmista asioista mulle on vapaa tahto. tai siis että onko sitä. ja jos on, niin missä se tarkalleen on, missä se ilmenee.

jos ajatellaan aivotasolla, niin "tietoisuus" voi vaikuttaa "alitajuntaan". löyhänä esimerkkinä, jos apina päättää katsoa oikealla puolellaan olevaa esinettä tietäen tästä eleestä saavansa palkkion (lue: banaani), viesti aivoissa kulkeutuu etuaivolohkosta päälakilohkoon. elikkä ensin apina päättää tekevänsä eleen, ja sen jälkeen vasta tekee eleen.
(toisaalta jos apina näkee oikealla puolellaan jotakin odottamatonta tapahtuvan, hän vaistonvaraisesti kääntää katseensa sinne. viesti kulkeutuu nyt päälakilohkosta etuaivolohkoon. tällöin apina katsoo ensin, ja sitten vasta tulee tietoiseksi tekemästään eleestä.)

mutta toisaalta, voi kysyä oliko apinalla muuta "mahdollisuutta" kuin tehdä ele saadakseen banaanin? tottakai apina haluaa banaanin, kuinka typerä sen pitäisi olla ettei se nälkäisenä sitä haluaisi?

fakta lienee, alitajuisuudella on hyvin merkittävä osa käyttäytymisessämme ja olemisessamme. onko tietoisuutemme vain alitajuisuuden tuote vai onko se toimija vai onko sillä jokin rooli käyttäytymisessä, lienee se määrittelemätön osa-alue.

geenit + ympäristö + kokemukset (jotka geenit + ympäristö + sattumat ehkä on määritellyt?)

olen siis se, joka harvemmin etsii syitä vapaasta tahdosta. "hän toimi näin koska halusi". etsin yleensä muualta.

joka tapauksessa, oli sitä tai ei, lienee sen hyvä ainakin joskus otaksua olevan. esimerkiksi on näitä ihmisiä, jotka sanoo olevansa vaikka masentuneita, lihavia ja yksinäisiä. "voivoi, elämä on epäreilua", sanovat he.
onhan se mut nyt hei.
ala harrastamaan liikuntaa, vaikka 3x viikossa capoeiraa tai koripalloa - lyö niin masennusta, lihavuutta kuin yksinäisyyttäkin
käy parit kerrat viikossa vielä vaikkapa lenkillä
ala syömään terveellisesti - lyö taas niin masennusta, lihavuutta kuin yksinäisyyttäkin
uudelleenkouluttaudu, jos se auttaisi elämäntilanteessa.

ja löydä se itsekuri tai mitä ikinä se sitten vaatikaan. kattellaan sitte. moro.