lastuna virrassa?

oon huomannut, että ihmiset helposti uhriutuvat omalle elämälleen, hyvin hienovaraisillakin tavoilla. ja puhun nyt myös toki itsestänikin, kuten aina. se uhriutuminen voi olla massiivisempaa, kuten "miksi tämänkin paha piti juuri minulle sattua, nyyh", mutta se voi tosiaan olla hienovaraista. se tunne kun on puulastuna virrassa. vierii juuri sinne minne virta sattuu haluamaan, osuu juuri niihin kiviin mihin virta sattuu paiskomaan.

ja onhan siinä joku totuuskin. emme me ympäristöämme ja elämäämme hallitse. töihin on mentävä huomennakin.

mutta.

jotain hyvää löytyy siitä, kun tuntee olevansa itse autonsa ratin ääressä eikä pelkääjän paikalla. kun ottaa itse vastuun elämästään.

ei ajaudu asioihin pelkästään yhteiskunnan ja ympäristön normien vaikutuksesta. siksi kun kaveritkin niin tekevät. siksi kun muu pelottaa.

ja ottaa vastuun hyvinvoinnistaan. ei sitä kukaan muu tarjoa.

toki nyt puhutaan vaikeista asioista. vaatimus tuskin on valaistua yhdessä yössä.

mutta tuli mieleen. tänään kun tuntuu jotenkin voimaannuttavalta.

tämän päivän ja näihin tunnelmiinkin liittyvä biisi:
https://www.youtube.com/watch?v=r_vhBMWWnBE&list=RDr_vhBMWWnBE&index=1

päivät lauseet

se, kun ei tiedä mistään mitään. ja se, kun ihmiset luulee tietävänsä monesta asiasta yhtä sun toista. se on jännä.

ehkä siinä tietää kuitenkin sen, ettei tuo toinenkaan näköjään tiedä, vaikka kuinka luuleekin kovasti tietävänsä.

asiat eivät tunnu olevan helppoja, yksinkertaisia, mustavalkoisia.

ainoa mikä on varmaa, on kuolema. ja se, että elämän on suhteellisen lyhyt. onko jokin oikeasti tärkeää? jos on, niin mikä se on?

"Mutta voi! Ihmiset eivät koskaan vapaudu tyhmyydestään. 
He ovat täynnä kunnianhimoa kuten läävän sonni on himollisuutta täynnä. 
Minä olen yksinäinen ujoudessani, minä olen vailla kunnianhimoa, minä olen kehittymätön kuin pieni lapsi.
Minä olen ainoastaan orpo, eksynyt, koditon lapsi. 
Kaikilla muilla on joukoittain hyviä tavaroita, mutta minä olen kuin hyljätty.
Kuinka tyhmä ja yksinkertainen minä olen! Olen hämmästynyt. 
Kaikki muut säkenöivät nerokkuutta, minä olen yksinäni hämäryydessäni. 
Ihmiset ovat täynnä arvostelua; minä yksin olen tylsä. 
Minua viskataan ympäri kuin valtamerta; minä vyöryn enkä koskaan ole levossa. Kaikilla on jotain tehtävää; minä yksin olen kykenemätön ja vailla ansiota. 
Minä yksin olen vieraantunut ihmisistä, mutta minä riemuitsen äitini* helmassa! "
 (Tao te ching)

*viittaa tässä Tao:hon, luontoon, tai vastaavaan.


omaa runoa:

kylmässä karussa pimeässä maassa

on kuulosteltava sydäntään

sitä ainoaa valoa

sieltä jostain voi löytyä lämpö,
pelastus,
ja ainoa lohtu

täältä löytyy onni

se on jännä. kuinka ihminen etsii onnea itsensä ulkopuolelta.

vaikka se löytyy sisäpuolelta.

se on jännä. minäkin syyllistyn tähän toistamiseen. sellaiseen meidät on vain ohjelmoitu, eipä siinä.

mut hei oikeesti, se löytyy sisäpuolelta. et jos joku ei tiennyt niin nyt ainaki kuuli senki.

toki kun sinne sisäpuolelle tiiraa, niin sieltä löytyy yleensä epämääräisiä liejuisia möhkäleitä mihin ei halua koskea, tyhjyyden tunnetta, pimeyttä ja pari python -käärmettä. eihän sinne helvetti halua tiirailla. ennemmin etsii niitä hassunhauskoja saippuakuplia ilmasta kuin neulaa heinäsuovasta.

et ei se ole ihme. ja vielä kun lisää meidän apinanraivolla käyvän mielen mukaan kuvioihin, joka ponkaisee meidät sekunnissa jo kaikkialle paitsi sisäpuolelle.

et ei se helppoo oo, kellekkään. eivät ihmiset huvikseen luostareissa ja Himalajan luolissa meditoi.

mut niin se anyway on, siitä ei pääse mihinkään. onni löytyy sisäpuolelta, ei ulkopuolelta. mutta se kyllä löytyy vasta sitten kun ne Pythonit sun muut on raivattu sieltä pois.

mitä jos onni on vain ansa?

oma oppiminen elämästä tai harjoittaminen, oli se sitten meditaatio tai muu, sujuu hyvin silloin kun ei ole elämään tyytyväinen. on kärsimystä mitä ei haluta omaan kokemusmaailmaan. siksi on halu työstää kärsimystä konstilla tai toisella. ja motivaatio on suurempi mitä suurempi kärsimys.

mutta mitä sitten kun kaikki on hyvin tai jopa paremmin? mitä jos voittaa lotossa jättipotin? meditoiko silloin? ei tietenkään. "mitä mä tällä meditoinnilla ku just voitin miljoonia, mä lähen ennemmin Karibialle, se on morjens!".

mutta silloinhan elämä on pakotettu tuomaan kärsimystä elämäämme. ettei ihan hukuttaisi epäoleelliseen.

mutta mitä jos kykenisi jatkamaan juurtumista, vakauttamista, kevenemistä ja elämästä oppimista silloinkin, kun kaikki tuntuu olevan täydellistä? silloinkin kun sen lottovoiton saa? jos ei heti niin mahdollisimman nopeasti.

mitä sitten?




selailin vähän tao te king -tekstiä, ja huomaan että tietyllä tapaa koko tao te king puhuu tästä samasta aiheesta. puhuuhan se oleellisimmasta. muutama esimerkki:

"LANKEAMISEN ESTÄMINEN
Kunnia ja häpeä ovat yhtä pelottavia.
Onni ja onnettomuus ovat tekemisissä ruumiillisen persoonallisuuden kanssa.
Tämä on mitä kunniasta ja häpeästä sanotaan häpeä on nöyryytystä, jota pelätään, olkoon se lähellä tai kaukana.
Siten kunniaa ja häpeää ei voi erottaa pelosta, jota ne molemmat saavat aikaan.
Tämä on mitä onnesta ja onnettomuudesta sanotaan: ruumiillista persoonallisuutta vain onni ja onnettomuus kohtaavat ja sen kautta ne tulevat.
Sillä kuinka minä ilman ruumista voisin kärsiä onnettomuutta tai sen vastakohtaa?
Sen tähden hyvän onnen sattuman kautta saattaa ihminen jonkun aikaa hallita maailmaa.
Mutta rakkauden voimalla saattaa hän hallita maailmaa ainiaan."


"HILJAA PYSYMINEN
Mikä on lähempänä sinua, nimesi vaiko elämäsi?
Mikä on arvokkaampaa, elämäsi vaiko rikkautesi?
Mikä on suurempi paha, ansaitseminen vaiko menettäminen?
Suuri hartaus vaatii suurta uhrausta.
Suuri rikkaus aiheuttaa suuren häviön.
Joka on tyydytetty, ei kärsi tappiota.
Joka voi seisoa hiljaa, ei joudu vaaraan.
Nämä ihmiset ovat kestäviä."

"ELÄMÄN ARVO
Ihmiset astuvat elämään ja palaavat takaisin kuolemaan.
Elämän portit ovat kolmetoista luvultaan ja yhtä monta on kuoleman portteja.
Yhtä monta tietä myöten elämä nopeasti käy kuolemaa kohden.
Ja minkä tähden?
Sen tähden että ihmiset tavoittelevat ainoastaan aistielämää. 
On sanottu, että ihminen, joka tuntee elämän salaisuuden, voi vaeltaa kautta maan varustautumatta sarvikuonoa tai tiikeriä vastaan. 
Hän voi mennä taistelun tuoksinaan miekkaa pelkäämättä. 
Sarvikuono ei löydä paikkaa, mihin sarvensa työntää. 
Tiikeri ei löydä paikkaa, mihin kyntensä iskeä. 
Miekka ei löydä paikkaa, mihinkä tunkeutua. 
Ja miksikä ei? 
Sen tähden että hän on voittanut kuoleman."

-------------

tämän päivän lempparibiisi, lempibändejäki
https://www.youtube.com/watch?v=O8Z2x8AM6qs

Päivän ajatukset

Mietin joskus nuoruudessani usein, valitsisinko totuuden vai onnen. Se tuntui jotenkin jostain syystä kriittiseltä kysymykseltä. Ja pitkän epäröinnin ja puntaroinnin jälkeen valitsin aina onnen –ennemmin naurava kahjo kuin masentunut tyyppi, joka tietää miten asiat ovat. Mitä sillä totuudella tekee anyway loppujen lopuksi.

Mutta mitä jos totuus onkin onni? Silloin ei ole väliä kumman valitsee, vaikkakin onni saattaa olla helpompi tie.

------------------

Jos jotakin asiaa haluaa liikaa, sitä ei elämä anna. Sitä en tiedä, mitä pitää tehdä, että se jotakin tiettyä antaisi. Usein siinä pisteessä sitä tosin juurikin haluaa liikaa.

Ajattelen, että kaikki tyhmä itsessä on kuoltava, ja siksi elämä ei ruusuilla tanssimista ole. Näytän murhaavaa katsettani jokaiselle, joka sanoo elämän olevan pelkkää hakuna matataa. Ei se muuten ole, päinvastoin. Vaikka pimeässä luotaakin valoa, ei se pimeys valoksi siinä luotaamisessa muutu. Ja jos joku ei pimeyttä näe, ei se tarkoita ettei pimeyttä ole –silloin tuskin vain on kurkistettu pinnan alle.

Ja koska kaikki tyhmä itsessä on kuoltava, elämä ei voi antaa niitä asioita, mitä liikaa haluaa. Eihän sitä silloin kasvaisi, viisastuisi.

Ja niille, joille elämä antaa juuri sen kaiken –onneksi olkoon, on juhlimisen aika! Ja, odottakaa vain… sillä elämän perusluonne ei valitettavasti muutu. Siksi buddhalaisuuden ensimmäinen teesi on, että elämä on kärsimystä. Mutta juhlikaamme silti tänään, ja itkekäämme vasta kun sen aika on.



Ja toki sen kaiken alta voi löytyä ilo, mutta se on taas toinen juttu...

--------------------

Olen yhä hämmentynyt siitä kuinka laulaja nimeltään Nahko Bear tuntuu olevan niin syncissä kanssani, tai siis toisin päin. Ihastuin jo kun kuulin hänen äänensä ensimmäisen kerran, ja sen jälkeen ihastuin hänen kappaleisiinsa. Upeaa, tehdäänkö tällaistakin musiikkia! Huokaukseni ja huudahdukseni oli sama, kuin silloin alle kouluikäisenä lapsena kuullessani ensimmäistä kertaa Vanessa Maen viululla soittaman Vivaldin säveltämän Stormin. Unohdin hengittää siinä hetkessä, ja jalat melkein pettivät alta. Vihdoinkin oikeaa musaa, halleluja!
https://www.youtube.com/watch?v=mdFrn89x74k

Ja sen jälkeen opin että hänen taiteilijanimensä ei ollut Nahko vaan Nahko Bear, ja että hänen albuminsa nimi on I am a bear. Voi, miksi juuri karhu? Miksi karhu on eläimistä lähimpänä minua jotenkin, olisin voinut nimetä oman albumini ihan samalla tavalla nimittäin. Varmaan olisinkin.

Onhan hän suosittu, että tuskin olen ajatuksissani ainoa...
https://www.youtube.com/watch?v=YGVg_OFcLcc&list=RDFLX2uoGHGtw&index=4

Ehkä kun uskonnot perinteisinä instituutioina ovat menettäneet merkitystään, uudenlainen hengellisyys on nostanut päätään, mitä Nahko Bear:kin on ilmentämässä...

hetki voi olla kaunis

Se kun ei ole oikeastaan kiinni missään, mutta silti tuntuu tosi hyvältä. Silloin luottaa elämään todella paljon. Ja uskon, että silloin jotain kaunista voi tapahtua, kun elämälle on antanut tilaisuuden, vaikka ei se tunne sellaisesta ole riippuvainen.

Pointti kai kaikessa on juuri sen luotaaminen. Ja sitä tunnetta hain matkustamisessa, niitä hetkiä kun tuntemattomassa paikassa tuntemattomien ihmisten ympäröimänä vailla suunnitelmia antaa elämän virrata lävitseen siitä nauttien.

Yhtäkkiä tuntuu sille, etten juuri nyt ainakaan pelkoa jaksaisi palvella. Mutta mitä se käytännössä tarkoittaa ? Elämä on lyhyt, hirmuisen lyhyt. Tyynellä valtamerellä on suuria aaltoja. Surffilauta, passi ja hammasharja mukaan.

Pelottomuus

Ei sun kannata, ei kai kannata
Mennä uimaan ukkosella, ei se kannata
Ei sun kannata, ei kai kannata
Koittaa ottaa kyytä käteen, ei sun kannata
Mennä juhlimaan sen saman tyypin kaa,
Joka parin tuopin jälkeen alkaa päätään aukomaan
Ei sun kannata, ei kai kannata
Tulivuoren juureen taloa rakentaa

Pelko, Pelko,
Saa vallan helposti,
Älä mene pois, Älä mene pois,
Sanoo rohkeutesi

viime aikoina oon kiinnostunut pelottomuudesta. oon siitä ollut kyllä viimeiset kymmenen vuotta kiinnostunut, mutta yhä se aihe vain jaksaa innostaa. ehkä koska se peloton tila on kaikkea muuta kuin helposti saavutettavaa. voi enemmänkin vain pyrkiä sitä kohti, työstää omia pelkojaan.

pelko ei tarkoita välttämättä sitä, että säikkyy omaa varjoaankin tai sitä, ettei uskalla mennä metsään kumpparitkaan jalassa, koska siellä voi olla käärmeitä. pelkoa on sekin, että hakee millään tiedostomattomalla tai tietoisella tasolla muiden hyväksyntää, mikä vaikuttaa toimintaan. se, ettei uskalla kulkea kohti unelmiaan täysillä. se, ettei hyppää tuntemattomaan, vaikka tietää sinne elämän kutsuvan. se, että tyytyy vähempään. se, ettei uskalla sanoa hyvästi. ettei päästä irti.

Ei sun kannata, sanoa hyvästi.
Sillä aiot tulla takaisin ja melko varmasti.
Ei sun kannata, nukkuu yksinään.
Sillä yksin tarviit pakkasilla monta peittoa

Jätä pelko taaksesi tänään.
Ukkonen
Tärisyttää tannerta
Mä pakenen
Turha kultani, pelätä on pelätä
Ikävää
Turha sellaista pelätä on, pelätä elämää...

(laulun sanat: Maj Karma - Ukkonen)

pelottomuus paljastuu pelkojen alta, kuin tanner raivattu kaikesta siihen heitetystä moskasta. onkin työstettävä pelot, yksi toisensa jälkeen. hitaasti mutta varmasti käyskennellä kohti pelottomuutta, kuin susi tietäen missä karhu piileksii.

Elämä on täynnä valintoja..

Olen kiinnostunut hyvinvoinnista. Kaupassa käydessään joku voi hyvin ja toinen huonosti, vaikka heillä sinänsä on sama tilanne –he ovat ruokaostoksilla.

Sanotaan, että fyysinen hyvinvointi on myös tekijä psyykkisessä hyvinvoinnissa. Esimerkiksi väitetään, että elimistön matala-asteinen tulehdustila voi johtaa masentuneisuuteen.

Toisaalta geeneillä on merkitys. Joillakin on normaalimpi ja siten ”parempi” temperamentti. 

Älykkyys on osittain geneettistä. Eri mielialahäiriöiden kehittymiseen on yhdistetty joitain geenejä, mitkä häiriölle siis altistavat. Skitsofrenia esimerkiksi on erityisen periytyvää.

Meillä on erilaiset kiintymyssuhdemallit, ja jos se sattuu olemaan laadultaan turvaton, on sitä hankala muuksi työstää.

Meillä on eri taidot.

Meillä on eroavuuksia elämäntilanteidemme kuormittavuudessa ja stressaavuudessa. Toisilla on stressaava työ, kotona neljä lasta sekä sairastunut kumppani. Toiset nauttivat esimerkiksi osa-aikatyöstään ja pitkistä kävelylenkeistä koiransa kanssa metsässä. Toiset ovat juuri rakastuneet, toiset ovat juuri eronneet.

Sen lisäksi meillä on erilaisia ajattelumalleja. Toiset näkevät kaiken tummien linssien läpi, ja päärynäjäätelökin on turhan makeaa ja mansikkajäätelö liian kirpeää. Toiset ovat kiitollisia tästä hetkestä oikeastaan aina.

Meissä onkin erilainen viba, energia. Teemmekö asioita, mitkä sitä nostattavat vai asioita, mitkä sitä laskevat? Se on se elämän kaikista tärkein valinta.

On aina voima, mikä kutsuu ylöspäin, ja on aina voima, mikä vetää alaspäin. Uskonnosta tai maailmankuvasta riippuen niillä on eri nimet, mutta loppujen lopuksi elämässä on kyse niiden luomasta ristitulesta.

(Itse en kuitenkaan pidä oikeana sellaista kiltteyttä, mikä joskus uskonnoissa voidaan nähdä hyveenä, missä nieletään sellaista, mitä ei pitäisi niellä, ja niiataan kun ei oikeastaan haluta, ja lakaistaan tomut maton alle. Silloin ollaan jotain ymmärretty väärin. )

päräyttävää musaa:

https://www.youtube.com/watch?v=hMBKmQEPNzI&list=RDhMBKmQEPNzI&start_radio=1

pieni ajatus avoimista ihmisistä

ihmisiä on vaikea ymmärtää. erityisesti joitain yksilöitä. heitä, jotka vaihtavat paikkaa kuin liukkaat saippuat, juuri kun oli jyvälle pääsemässä. he ovat kaikkialla ja eivät missään. on joskus turhauttavaa, jos ei kykene kategorisoimaan sitä tonttia missä toinen seisoo. hei nyt tyyppi, näytä itsesi, oikeesti. ja hän on yhä kuin tuuli, jonka paikantaa vain puiden lehtien liikehdinnästä.

millaista sitä on olla kaikkialla ja ei missään. sellaiseen ei voi luottaa. hän saattaa kahden vuoden päästä olla kyntemässä peltoa Keniassa tai kiipeilemässä imukupeilla pitkin Manhattanin pilvenpiirtäjää. kahden vuoden päästä hänellä saattaa olla viisi lasta tai sitten hän on päättänyt ruveta buddhalaiseksi munkiksi ja muuttanut jo luostariin pään ajelleena.

mitä tällaisista ihmisistä pitäisi ajatella. ja miltä tuntuu itsestä tällainen olla. vai kategorisoimmeko me aina toisiamme kerta toisensa jälkeen nähden osuvasti tai virheellisesti sen, mitä toinen on, ja kykenemme aina luomaan selkeän muuttumattoman kuvan ihmisestä. että se on ainoastaan itse, joka on se kategorisoimaton, muuttuva, kuin tuuli. jostain syystä en ihan tähänkään usko. mutta ehkä tämä on ajallemme ominaista, kun ihmisillä on vapautta kulkea omaa polkuaan pitkin, ja ottaa vaikutteita elämäänsä mistä haluavat. yhtäkkiä tyhjyys on ovella, ja kaivo on syvä. mutta mitäpä sillä teennäisellä identiteetillä tekee anyway.

vaikka sillä on hintansa.


https://www.youtube.com/watch?v=gM2YsFgXS9k

kävelyllä

olimme kävelyllä maanantai-illan pilvisessä ja hiukan sateisessakin säässä varakkaammalla alueella nähden erilaisia hulppeita jylhiä asuntoja. joissakin asunnoissa oli tietomme mukaan uima-allas pohjakerroksessa. kaverini huomioi talojen isot komeat autot kuten porschet. merenrantatonttien omilla laitureilla odottelivat toki juuri kiillotetut purjeveneet. merellä päin näkyi mitäs muuta kuin paljon  mieltä rauhoittavaa merta ja kauempana sijaitsevia metsäisiä saaria. me tulimme alueelle rannalla sijaitsevan epämääräisen muotoisen kallion vuoksi, johon voisimme hetkeksi istahtaa ja katsella merelle päin.

kaverini sanoi, että me kaksi olemme niin erilaisia, niin eri maailmasta näihin paikallisiin verrattuna. meillä on eri arvot, erilaiset maailmankatsomukset, eri elämäntavat ja kaikin puolin olemme heille kuin muukalaisia. mutta meillä on meidän omat juttumme.

vilkaisin taas talojen tyylikkäitä design -takapihoja omine laitureineen ja paatteineen, ihan kuin vasta silloin ymmärtäen omaa elämääni koskevia jo tehtyjä valintoja. niin, se on totta, sanoin.

mutta miten tähän on tultu. miksi minä olen tähän tullut, ja miksi he ovat tuohon tulleet. miksi minä ajattelen kuin ajattelen jos he ajattelevat kuin ajattelevat.

kallio oli ihana, täysin kävelyn arvoinen, puhumattakaan merimaisemasta. mutta oli jo myöhä, ja oli palattava takaisin.

osa 3

synkronisuus ei muuten tarkoita sitä, että asiat sujuu hyvin. vaan se viittaa sellaiseen taianomaisuuteen, johonkin selittämättömään. siihen kun kysyy, että mitä hittoa. matrix tuntuu siinä hetkessä kenties jopa rakoilevan.

---------------

toinen mielenkiintoinen teema on pimeyden ja valon, kärsimyksen ja rakkauden, välinen suhde. lopulta viisaus näyttää nimenomaan kasvavan kärsimyksen kautta.

tulee mieleen Rumin lainaus: "You have to keep breaking your heart until it opens."

Synkronisuus osa 2

synkronisuus on sen verran hienovivahteinen käsite, että siitä on hankalaa saada hyvää näppituntumaa. halusinkin vielä muutaman sanan siitä kirjoittaa.

on helpompaa olla elämän tuulen vietävänä ja tanssia antaen tanssin muodostua, kuin pitäen liikkuvan auton perään kiinnitetystä köydestä epätoivoisesti kiinni tuntien mahassaan tien kuopat ja sorat ja saaden lisäksi päälle sen mudat. liikkumista elämä joka tapauksessa on mutta liikkumisen laatuun on mahdollisuus vaikuttaa.



synkronisuutta näin tosiaan Intiassa. joogi Intiassa halusi jotain, ja kohta joku tuli kysymään häneltä, että satutko huolimaan itsellesi juuri tämän. siinä pieni ihminen kysyy, että mitä kummaa on meneillään. ojennat kätesi, ja juuri silloin siihen tippuu sopivan kypsä mango yläilmoista.



synkronisuus ei ole tavoittelemisen arvoista itsessään, vaan se on kevenemisen sivutuote. silti elämä on helpompaa, kun tuntee aina olevansa oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kun jokainen tanssin askel on luontaisesti täydellinen.

synkronisuus on kauneinta taidetta.

synkronisuus on osoitus siitä, että elämä kyllä kantaa kun sille antaa mahdollisuuden. on vain hoidettava itsessä olevat kurat tieltä pois. se tietenkin on kaikkea muuta kuin helppoa.

itse olen todella kiitollinen viimeaikaisesta jonkinlaisesta synkronisoitumisesta. on tuntunut, että elämä hymyilee kanssani. ihan parasta.

on kuitenkin muistettava, että synkronisoitumisen vastakohta on ei-synkronisoituminen, ei-tahdissa-oleminen, ja ne molemmat tarvitaan. toista ei ole ilman toista. mitä enemmän toista on, sitä enemmän myös toista. sitä kirkkaampi valo, mitä synkempi pimeys. ja kai me joskus kaikki opitaan.

https://www.youtube.com/watch?v=PKFed9LCong

Synkronisuus

elämän synkronisuus on ajatuksena jo pitkään kiehtonut. synkronisoituneelta se hyvin harvoin on tuntunut, mutta olen kuullut ajatuksen sellaisen mahdollisuudesta.

ja viime aikoina ensimmäistä kertaa sen koen vallitsevan. sattumalta tai ei, mutta tuntuupa tosi hyvältä. kuin surffaisi isoa aaltoa.

myös joogi Intiassa puhui synkronisoitumisesta luonnon tai elämän kanssa. se hetki kun meidän kolmen ihmisen päälle hetken satoi hyvästellessä, vaikkei satanut muuten muualla, enää parin metrin päässä, eikä satanut muutenkaan ollut aikoihin.

ja mitä se hetki oli, ennen kuin hänet tapasin ensimmäistä kertaa. olin eräällä luonnonläheisellä tanssiashramilla, ja tunsin syvää tarvetta lähteä yhtäkkiä kaupunkiin. tunsin voimakkaasti, että tapaisin siellä jonkun joka tulisi kertomaan minulle paljon. aikaa ei ollut hukattavaksi, on niin paljon opittavaa. kirjoitin päiväkirjaani näin hämmentyneenä. halusin jäädä ashramiin enkä pitänyt intialaisista meluisista sotkuisista kaupungeista, mutta minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kuunnella vahvaa intuition ääntäni, ja pakata kamani, ja hypätä kaupunkiin menevään bussiin vailla mitään suunnitelmia. kun minun oli tavattava tämä joku.

hyppäsin bussista kaupunkiin päästyäni, ja näin kadulla erään valkopartaisen miehen, jonka muistin joskus nähneeni ashramilla, oltiin pari sanaakin vaihdettukin. menin tervehtimään. en vielä tiennyt, millaisia luentoja hän tulisi minulle pitämään, ja kuinka intensiivisesti tulisin oppimaan siltä, joka elämän arvoitukset oli jo ratkaissut niin hyvin kuin ne ratkaista yksi ihminen voi. ja hän vain sanoi, että hän tekee sen siksi, koska hän näkee, että tulen auttamaan niin paljon ihmisiä elämäni aikana. (en ollut vielä kertonut mitä opiskelen.)

koska harvoja hän jaksoi valistaa. hän kertoi olevansa tekemisissä ainoastaan niiden kanssa, jotka luonto hänelle eteen tuo. silloin hänellä ei ole vaihtoehtoa.

edes vaikka kuinka olin skeptinen ja vastahankainen.

----------

synkronisuus on kiehtonut teemana, mutta vasta hiljattain olen sitä jatkuvalla syötöllä kokenut. synkronisuus tulee ilmeisesti kun surffaa aallon harjalla. yleensä sitä kai ollaan aallon alla sukelluksissa tai jossain vähän sivussa pidellen surffilaudasta kädet täristen kiinni. mutta mikä pistää surffaamaan aallon harjalla, ja miten sinne pääsee ? en tiedä, mutta kehoaan ja mieltään kannattaa puhdistaa kaikesta moskasta, mikä ainakin on tehokkaasti tätä estämässä.

---

tämän päivän mielenmaisemabiisi:
https://www.youtube.com/watch?v=FLX2uoGHGtw

kundalini

minulla ei oikeastaan ole salaisuuksia.

voisin kertoa vaikka kundalinista, asiasta mistä olen valittujen ihmisten kanssa jutellut viimeiset pari vuotta. asia, jota suurin osa ihmisistä pitää vain mytologisena taruna, kuten minäkin ennen.

muistan kun käsitteen ensimmäistä kertaa Intiassa kuulin. kundalini. googlasin, ja luin, että kundalini oli joku ihme hindulaisuudessa esiintyvä mytologinen käsite. sitä symboloitiin käärmeen kuvalla. en jaksanut lukea enempää. ei kiinnostanut. blaah. horiskoon intialaiset mistä tykkäävät, annan mennä toisesta korvasta ulos, ihmetyyppejä, ihmeuskonnot.


kundalini

joskus Intian reissun jälkeen selailin facebookkia, kun näin erään joogin vaihtaneen profiilikuvansa. katsoin hänen silmiin. uh. tunsin vahvan virtauksen kulkevan selkäydintäni pitkin. uudelleen. uudelleen ja uudelleen. ja taas uudelleen. mitä helv........ ja sitä alkoi tapahtua. ja lukemattomia muita asioita tapahtui, mutta näin sen energian ensimmäistä kertaa huomasin.

googlaan taas. nyt törmään uudelleen kundaliniin, selkärangan alaosassa uinuvaan energiaan, mikä aktivoituu, herää, joissain ihmisissä. (se majailee selkäytimessä mutta liikkuu herätessään myös eri puolilla kehoa.) joogafilosofian mukaan joogaharjoittelun tarkoitus on herättää kundalini, josta alkaa hengellisyys. koska kundalini voi johdattaa totuuteen ja jopa valaistumiseen, vaikka sinne asti ei juuri koskaan päästäkään. kundalinin tarkoitus on avata kehon energiakeskukset, siis chakrat, ja kohottaa kehon energiatasoa, johdattaakseen totuuteen. tämä tie on usein kivinen kuitenkin, sitä kivisempi, mitä vähemmän on siihen valmistautunut -perinteisesti kundalini aktivoituukin tai aktivoidaan vasta kun joogaa ja joogielämää on harjoitettu kurinalaisesti 20 vuotta.

palaset alkavat asettua paikoilleen. hetkinen. tämähän selittää paljon, voisiko näin todella olla. otan yhteyttä joogiin, ja hän sanoo tienneensä sen minussa aktivoituneen tai aktivoituvan. annan ajan kulua, ja jossain vaiheessa tajuan todeksi sen, mitä joogikin sanoo -kundalini tanssittaa minua, ja minun on vain annettava tanssin tapahtua. yhtäkkiä tunnen, kuinka kehoani asuttaakin minun lisäksi se, ja voin vain yrittää luoda sille mahdollisimman hyvät puitteet. koska kukaan ei halua ärtynyttä tai huonosti voivaa kundalinienergiaa, sano minun sanoneen.

ja vähän myöhemmin ymmärsin, kuinka se on aktivoitunut jo vuonna 2011 juteltuani pitkään erään shamaanin kanssa Meksikossa (joillain herkillä yksilöillä kundalini voi aktivoitua juuri näin). juuri siitä kaikki alkoi. aiiiivan. voiiiiihan nenä. viikkojen unettomuudetkin saivat yhtäkkiä selityksen. kuin myös herkistyminen energioille ja yliluonnollisille kokemuksille. ja moni muu asia.

kundalini on hindulainen käsite. se tunnetaan kuitenkin myös mm. buddhalaisuudessa ja taolaisuudessa, vain toki toisella sanalla, kundalini -termin länsimaalaiset vain ovat sattuneet nappaamaan omaan käyttöönsä. koska kristinuskossa ja muissa abrahamilaisissa uskonnoissa kundalinia ei jostain syystä tunneta, ainakin tietämäni kristitty-mystikot käyttävät myös sanaa kundalini. jännä kyllä, että länsimaissa kundalinin symboli tunnettiin kreikkalaisessa mytologiassa Caduceuksena eli sanansaattajan sauvana ja roomalaisessa mytologiassa Mercuriuksen sauvana:

Kreikkalaisessa mytologiassa esiintyvä Caduceus (teknisemmin ja virallisemmin esitettäessä myös kundalini koostuu kahdesta käärmeestä siis kulkuväylästä; katso postauksen ylempi kuva); myös roomalaisen mytologian Mercuriuksen sauva kuvataan vastaavasti

Mesopotamian uskonnot vaikuttivat kuitenkin niin Eurooppaan kuin hindulaisuuteen, että ehkä sieltä voisi löytyä selitys...... lähinnä mielenkiintoinen sivujuonne.


kundalini kehossa


kundalini ja chakrat eli kehon pääenergiakeskukset illustroitu

Suomessakin harjoitettu kundalinijooga tähtää suoraan nimenomaan kundalinin aktivointiin. harvalla se kuitenkaan aktivoituu, mutta sitä polkua en silti itse suosittele. koska näiden kanssa ei muuten leikitä.... jos sen pillin tahtiin ei tanssi, moni on päätynyt psykiatriselle osastolle. ja psykiatrit tarkastelevat vain omasta näkökulmastaan. Intiassa tämä tilanne ymmärretään, ja kundalinista hulluksi tulleet annetaan siellä olla rauhassa. ja sehän muuten tekee mitä haluaa, eli sinusta selvää, omalla upealla tavallaan. kutsutaanhan sitä jumalattareksi.

tapasinkin toisen kerran Intiassa ollessani sveitsiläisen miehen, jolla kundalini oli aktivoitunut. hän oli käyttänyt kuitenkin kaikenlaisia huumeita -sieniä, mitä näitä nyt on, luonnollisemmasta päästä, ja hän oli päästään ilmeisesti jokseekin sekaisin. itsekin myönnän yhteisen keskustelutuokion jälkeen, että jotain merkillistä hänessä todella oli. kaksi joogia olivat peräti yrittäneet houkutella hänet psykiatriselle osastolle, vaikka olivatkin yleensä ottaen länsimaista hoitoa vastaan. jostain sienistä ihmiset tuskin sekoavat, mutta kundalini + huumeet ovatkin toinen tarina... joogi raivostuikin kuullessaan minun aikaisemmista pilvenkäyttökokeiluistakin.

itse tosin pyrin tanssimaan polkkaa ihan miten päin kundalini vain haluaa, enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi... käytännössä tämä tarkoittaa mieli-keho-hermoston vahvistamista ja maadoittumista, jotta kestän sitä paremmin.

että sellaista tänään.


Kuvan musta hahmo on nimeltään Kali -jumalatar, mikä symboloi siis kundalinin yhtä muotoa, usein ainakin kundalinin aktivoinnin alkuvaiheissa. Kali ei kysele muiden lupia, vaan tekee mitä tykkää.


Kuvassa jumalatar Maa Durga, mikä symboloi yhtä kundalinin rauhallisempaa, tasaisempaa, hyväntahtoisemman oloista, muotoa.

satunnaisia ajatuksia vol 2

Youtubesta löytyvät Steve Cuttsin lyhytanimaatiot on hauskoja.

myös tämä on hauska: https://www.youtube.com/watch?v=BRLmzQH-Hd4


tuntuu, että on paljon ajatuksia mutta että samalla ei ole juuri ollenkaan ajatuksia. että on paljon fiksuja ajatuksia mutta samalla ei ole ollenkaan ainakaan fiksuja ajatuksia. ja nekin ajatukset, mitä luulin olevan olemassa, olisivat vain viitanneet ajattelemattomuuteen.

mutta onneksi sentään ymmärrän nykyään hieman paremmin itseäni, vaikkakin vain hieman paremmin. oli jo aikakin. seitsemäs chakrani todella on hyvin auki, ja se aiheuttaa ongelmia. näin muun muassa. siksikin on tärkeää elää niin kuin joogikin minulle aikanaan sanoi. muistan kun se avautui vuonna 2011, luulin tulleeni hulluksi. koska en kyennyt enää edes ajattelemaan, luulin oikeasti että minun on pidettävä ainakin parin vuoden tauko koko elämästä, muun muassa opiskelusta. onneksi meillä oli muutaman päivän jälkeen kotibileet, ja tuli juotua, tosin elämäni viimeisen kerran. onneksi, koska samaan tilaan pääsin/jouduin vasta oikeastaan nyttemmin, vahvemmassa minässä, ja nyt kestän sen. alkoholia nautin viimeisen kerran tuolloin, koska tajusin kuinka myrkyllistä se oli.

hohhoijaa, olisikohan kävelyn aika.

valheiden riisumisen aika on muuten aina.

satunnaisia ajatuksia

on paljon asioita, mistä suurin osa ihmisistä ei ole tietoinen. on paljon asioita, mistä minä en ole tietoinen. eikä siitä kaikesta tarvitse tietoinen ollakaan mutta hyvä sitä on kehittää.

voidaan ajatella, että perhosen toinen siipi on herkistyminen ja siten tietoisuus erilaisista vaikuttavista asioista. toinen siipi on sen vaikutuksen täysi hyväksyminen. molemmat siivet tarvitaan, jotta perhonen pääsee korkeammalle.

kaikki pohjautuu tosin lopulta aina läsnäoloon ja sen harjoittamiseen.

myös konkreettisia muutoksia voi tehdä. mutta ehkei voi antaa kaavaa, mikä sopisi kaikille. "kun teet näin, niin kaikki on hyvin."

tosin yhtäläisyyksiä on. luonto. terveelliset elämäntavat ruokavalion, unen ja liikunnan suhteen (se, mitä on esim. terveellinen ruokavalio, onkin paljon vaikeampi kysymys; ehkä sillekin yhtäläistä on kuitenkin riittävä tai runsas kasvisten syöminen), päihteettömyys. stressin minimointi. negatiivisten tunteiden minimointi (se, miten se tehdään, on myös toinen juttu). kiitollisuuden ja lämpimien tunteiden maksimointi -mitään ei kuitenkaan kannata lakaista maton alle, joten tämäkään ei ole aivan yksioikoista.

koska keho = mieli = energia.

30v

ja se on nyt niin, että 30 vuotta on jo tullut täyteen. kun ikä alkaa kolmosella ensimmäistä kertaa, herää siinä siihen kuuluisaan ikäkriisiin. nuoruuden seikkailut ovat takanapäin tai siis ainakin niiden kuuluisi niin olla. on nähnyt tarpeeksi, ja mukavuushalu on iskenyt takaapäin. tasaisuuden toivo valtasi sen, mikä ennen halusi suuntaa purjeensa kohti kaukaisinta ulappaa.

ja jos jotain tässä elämässä oli saavuttaakseen, on sen tehnyt ennen 30 ikävuotta. tässä iässä enää ei nollasta lähdetä ja tulla myöhemmin kuuluisaksi avaruustieteilijäksi tai taidemaalariksi. Kyllä sitä olisi uimista jo pitänyt harrastaa, jos uimisen maailmanmestariksi olisi halunnut. tai akrobatiatunneilla käydä, jos sirkusakrobaatiksi olisi himoinnut. 30 vuotta tarkoittaa, että nyt on jo nähty mitä ollaan. tästä iho vain rypistyy ja kurtistuu, älykkyys alenee tasaisesti, kunto heikkenee.

tässä iässä sitä kysyy itseltään, että mitä sitä on tehnyt elämänsä, mitä on saanut aikaiseksi.

mitä minä olen saanut aikaan?

tuntuu, että itse olen kaapinut nimenomaan elämän syvyyksiä. syvyyksien kaapiminen viittaa totuuden etsimiseen, koska se totuus ei pinnalla kuki.

ehkä aina halusinkin näin, jossain alitajunnassa. ja ehkä näin oli määrä tapahtua -olisiko muu ollut mahdollista. ja elämä tuli vastaan, tai se paiskasi minut tähän. elämä sanoi, että mene, mene tyttö syvemmälle.

pinnallisemmalla tasolla liikuskellen minulla ei ole aavistustakaan, mitä olen elämässäni tehnyt tai mitä siinä teen. en löydä sen punaista lankaa, en logiikkaa. vai lasketaanko satunnainen pomppiminen vihellellen Mikki Hiiren laivassa loogiseksi? en ajatellut niin minäkään.

luin yksi päivä vähän vanhoja runojani ym., ja tuli mieleen nyt tämä, minkä kirjoitin oisko 6-7v sit.

Sukeltelen meren syvyyksissä
Se on luontoni
Joku päivä kuitenkin uin pintaan
Auttaen niitä jotka ovat eksyneet.