valoa ja kipua

joskus, joinakin hetkinä se elämä on vaan kivaa.

varsinkin silloin kun kohtaa jotain inspiroivaa. vaikka toisen ihmisen muodossa. samalla polulla, eri reittejä talsien.

tuntien ehkä jotain epämääräistä yhteenkuuluvuutta. ai, olitko säki täällä, mistä sä siihen putkahdit. joo no mä oon ollu täällä jo sellaset 26 vuotta. joo, sellasta.

tuollaisia hetkiä sitä helposti kyllä lähtee kai jahtaamaan kuin pahin zombi. elävä kuollut. sokea. ei, ei se ole mitään elävää enää jos on koskaan ollutkaan, kuollutta se on mitä etsit päivät yöt. atomit nimittäin liikkuvat ja noin.

mutta sillon kun semmonen elävä hetki putkahtaa yllätyksenä päin naamaa, on se kivaa. se on valoa.
(kuten eilen.)

........................

muuttamiset alkaa särkeä sydäntä. se on kipua, syvimpien siteiden katkomista puukolla. kyllähän sen kerran kestää jos toisenkin mutta jatkuvana syöttönä joskus tuntuu että jäljelle ei jää kuin veressä lilluvia sydämen lihassuikaleita..... tai ei ehkä lopulta sitäkään.
mut hei, ehkä se on just se idea, vähintään toisinaan?
ei kyllä enää oikein naurata.


"The only mistake we can make is to fear love. Everything else is called living."

Perjantain puuhat

 naapuripikkukaupungin rannalla kävelyä. tuuli on Jäätävä.

 joutsenia tuli vastaan.

 ostin kuumavesipullon.

 viime talvenhan käytin lainapulloa.

 kunhan vaihtaa veden reilu tunnin välein, pysyy lämpimänä. :P ei voi (kai) valittaa...

capoeira

mitä on capoeira?
https://www.youtube.com/watch?v=4mNUUm_AfYM&list=PL3ogsYLl0H0NKAh2reRcC5EjBwZ0BpDuv&index=1

löysin videoita tapahtumasta missä olin jo jonku aikaa sitte.
muun muassa listan neljännen videon alussa on ihan jees meininkiä muuten :)

ei, en osaa seistä käsilläni kuin sadasosasekunnin verran. joskus harvoin muutaman sekunnin mutta silloin yleensä kiljahdan riemusta.....

löysin myös aika paljon kuvia tapahtumasta. tässä muutama.

tässä kuva sen jälkeen kun pelasin, tai ottelin, tuossa keskellä tuon lilavöisen tyypin kanssa, ja hän kamppasi minut pariin otteeseen kunnolla maahan (tai kerran mutta kun yritin nousta ylös, hän otti nilkoistani kiinni, nosti ilmaan, ja pyllähdin maahan uudelleen), kuten asiaan kuului -olihan kyseessä "kastajaiseni". ja kerta satuin olemaan ensimmäinen kastettava. niin pitihän sitä sitten...........

 vähän ennen peliin astumista:

 suu auki :)

päävamma.

päävamma. aivotärähdys. mikä lie.

:(
yksi sana riittänee: judo.


ei se muuten mitään mutta pitkäaikaisvaikutusajatukset ei tunnu mielekkäiltä... "en mä sen ilmiön nimeä muista mutta sinihomejuustoks joka tapauksessa menee" kaveri tuki sanomalla....

toisaalta saan tietoa, ettei pitäis opiskella tai tehä liikunnallisia asioita tai kuormittaa aivoja oikeen. toisaalta saan tietoa, että ei se mitään muuten ku pystyy keskittyyn vaan vähemmän, ja energiatasot matalammat.....
no, ei tässä tilaisuutta mitään lepolomaa oo pitää.....

esseeseen sain tosin lisää aikaa viiden päivän verran. olisinko tarvinnut päävamman vai laiskuuden vai säikähdyksen päävammasta vuoksi? en ole varma .
eipä ainakaan tartte stressata enää nii.

mahtavaa.

jostain syystä viime aikoina oon törmäilly mahtaviin ihmisiin.

tänään oli kyllä ihan itse mahtavuus.

meitä oli neljä. tai aluksi kuusi pubissa, minä ja viisi brittiä, mutta joista kaksi häipyi sen jälkeen kun tajusivat etteivät osanneet sanoa mitään älykästä ja hienoa.
jäljelle jäätiin minä ja ne kolme fiksua positiivista mahtavaa tyyppiä.

mua ei kiinnostanut osasinko sanoa mitään fiksua positiivista hienoa.
paljastuisinko itselleni ja muille tyhmäksi.
mua ei kiinnostanut.
koska ne oli tosi kivoja.
enkä mä todellisuutta -oman itseni tyhmyyttä- mihinkään suuntaan voisi muuttaa, paljastuisi se tai ei.

kaksi näistä mahtavista tyypeistä tunsin etukäteen, tai no oikeastaan kaikki kolme mutta.
26-vuotias tyttö joka on ehkä kaunein ihminen mitä oon nähnyt livenä, by the way. lääkäri. koska hyppi luokkia aika paljon yli, valmistui todella etuajassa. vaikka opiskeli välissä Hollannissa akrobatiikkaakin. hippi. elää vahvasti kehonsa, intuitionsa kautta. viimeisen vuoden ajan ollu ehkä inspiroivin ihminen . . . . 
hänen poikaystävä, lääkäri myös, nyt kirurgin harjoittelussa ja haluaa psykiatriksi. hippi. tykkää reivibileistä.
ja sitte tämä mun kaveri. tutkii jotain proteiiniasioita mitä lie yliopistolla, opiskelijana.

ja kaikki on aivan mahtavia. fiksuja ja positiivisia. ja eikä se mitään etten mä tajua kaikkea. mulla on silti hyvä olla.
vaikka huomasinkin itsessäni epävarmuuden siemenen. en uskaltanut joskus ottaa osaa keskusteluun jollain lauseella koska en ollut varma huomioitaisiinko sitä. 
mikä on ihan ok.
olihan se ennen kaikkea tosi tosi tosi positiivista.
loppuhaleineen.
kiitos tästäkin.
toivottavasti nähdään porukalla joskus toiste. 
huomenaamuna aloitetaan päivä alusta.

perusmarraskuu ;)

ehkä se on marraskuu.
ehkä se on stressi.
ehkä se on minä.
ehkä se on jokin mistä en ole tietoinen.
ehkä se on se kaikki.

kirjoitin kaverille tänään: 'so essentially then, it's not because the world is bad but because the brain is faulty. dammit.'
esimerkiksi se että jos ei oo maailman täydellisin ihminen täydellisine ajatteluineen ja menestyksineen ja prososiaalisuuksineen. se että jos kaikki menee huonommin kuin muilla. jos kaikki on vaikeampaa kuin muilla.
'ah, noku se maailma on niin julma' no ehkä SINÄ (tai minä) oot vain niin tyhmä, tai siis kauniisti sanottuna rajallisempi kuin muut.

epäsosiaali käyttäytyminen, epäkypsä tunteiden prosessointi, kaiken maailman mielenvikaisuudet esim. riskialttius skitsofreniaan (skitsofreenikon sukulaiset siis), jne. jne., on yhdistetty ei-niin kehittyneeseen aivoalueeseen. pis-te.

ja  kyllähän toisilla muuten on paremmat aivot kuin toisilla (ainaski tähän meidän ympäristöön sopeutumisessa). 

epäinhimillistä? kyllä. totta? ....kyllä?

ja joojoo, hyväksytään, ollaan onnellisia, ja imeskellään appelsiinia yksin omassa nurkassamme. ei meidän tarvitse tiirailla muita. ja tehdään asialle mitä voidaan, ja kyllähän me sille voidaankin jonkun verran ehkä mahdollisesti aika paljonki (tai ehkä ei ollenkaan -jos vapaata tahtoa ei ole... eipä mennä siihen nyt). ei ole siis edes tekosyytä väittää että noku mulle tuli nyt vaan huonot geenit ja tähänastiset kokemukset. se on jumankauta sun vapaus, sun vastuu. älä ryve missään epäkypsässä itsesäälissä. katso Riinaa, hänellä on seitsemän ällää, seitsemänsataa kaveria feisbuukissa, ja hän tuli juuri opettamassa englantia vapaaehtoisena Nepalista. nulikka tuu pois sieltä nurkasta, ja lopeta se appelsiinin imeskely.

tämmöistä tänään. kaikki ärsyttää.

(p.s. selvennökseksi, toivon että tekstini sarkastisuus on läpinäkyvää.)


halusin kuunnella jopa teini-angstibiisin. ja sanat on loistavat. tänään, tosin ehkä vain tänään. 


'Koneeseen kadonnutta
ei voi takaisin saada
Kulutettu käytetty
ruokkimaan ympyrää

Luotettu ehkä liikaa
siihen että aika korjaa
se minkä vuoksi nähtiin
niin kovin paljon vaivaa

Että hajalle saatiin
Se mikä kauniiksi tarkoitettiin

Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää

Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa'

kuvia kuvia

kyllä se elämä on kummallista, en mä muuta.

.....

varvas muuten ollut kipeä koko päivän. ihan veressä. osui näköjään kiveen ku ylitettiin tänään jokea:

olihan tässä päivässä siis hiukan seikkailun makua (ei tosin niin paljon kuin viikko sitten 160km/h tuulessa yrittäen pysyä hengissä...). tässä kiivetään kirjaimellisesti vuoren päälle, ja autetaan kuvassa kaveria nousussa:

 vuoren päällä !

 tässä alla on ehkä kaunein kuva minkä oon ikinä kameralla ottanu.

ja voin sanoa, että paikka oli kaunein missä oon ikinä tähän astisen elämäni aikana ollut. metsä syysväreissä ja niin maa kuin puunrungotkin paksun sammaleen peitossa. hassu juttu oli se, että polkumme ei sinne suuntaan vienyt ollenkaan mutta satuimme sinne kuitenkin talsimaan oikotien toivossa (mikä ei sitten oikotieksi oikein kelvannut kun tuota jokea ei niin vain voi ylittääkään.) olin iloinen hukkatalsimisistamme väsyneenä, märkänä, nälkäisenä ja kohta kylmänäkin. mahtava metsä. uskomatonta. en tiennyt, että metsä voi olla jotain niin kaunista. tosiaan kuvia minulla ei siitä oikein ole, mikä voi olla hyvä juttu koska ei ne olisi tehnyt oikeutta. ;)

tässä alla jo joku aika sitten paikallisessa lähimetsässä. siitäkin kerta satuin ottamaan kuvan niin pistetään se nyt tännekkin:

 ja tässä parveilen kaktusten seassa:

 kämppiksen jättämä lappu ovessamme. oli aika hauska, tuumasin.

to be ok with stuff

a man said me yesterday with a serious tone
life is horrendous
i replied: in a way, it is.

but...
eventually...
it always comes down to....

whether you are ok with the moment;
whatever is, whatever happens

and in the very moment
when you are aware
you are bound to drop all the interpretations
which are bound to be wrong, and which are bound to bring misery
in that very moment
you are bound to be ok with everything

at the most horrendous case
there can be physical pain
but there will be no suffering

do whatever feels best
and the clearer you see
the likelier you hit whatever is good to hit

and if you feel you hit wrong
if you feel bad
it is all ok
it is all absolutely ok
please don't punish yourself
and if you did, it is ok too
please don't punish yourself from that
learn new mind patterns, if you didn't already

no cell in you
deserves any negativity
even the darkest of the darkest
only love and compassion

live with no resistance
but with acceptance

that is the closest truth you can ever get to

maybe it is like being flowing water
so weak
weaker than anything
surrendering
but it can't be fought against
it just... flows...

and...
we'll all die
probably grow old too
degenerate
we'll be perceived as bad
however much you success in other people's eyes
won't change the facts
why would you run after dead mummies?

and maybe this all seems to be so obvious
even so easy
and it is!
.......and it is not.


a nice song i just discovered:
http://www.youtube.com/watch?v=cTimIVL8o5A

keskiviikkoilta

kävin sitte pitkästä aikaa capoeiratreeneissä. mahtikamaa oli. loistavia tyyppejä oli paikalla, ja niiden kanssa ei ujostuta enää kyllä yhtään vaan sekoilen ihan miten sattuu.
treenien jälkeen mentiin muutaman treenikaverin kans vielä johonki kreikkalaisten pitämään ilmaseen paritanssijuttuun 1,5 tunniks. siellä on asiat vähän kaaottista ja oppiminen hidasta mutta sosialisoitumisen puolesta ihan kai jees.
kävelin kotiin mutta törmäsin matkalla pariin kaveripoikaan, jotka oli menossa baariin. noh, seurasin...... koska kyseessä oli filosofityyppejä, jutteleminen niiden kanssa on aina loistavaa. muutenkin loistavia tyyppejä. toinen niistä muuten määrittelee mut "boheemiks new age -tyypiks", sillai kuulemma hyvällä tavalla, ja "hipiks". ei saateri. nauroin. miten minä elämässäni olen tämmöiseen määritelmään muiden taholta päätynyt... tällä kertaa baarissa puhuttiin mm. uskonnollisuudesta ja onni vs. totuus -tavoitteesta.
kotiin tultuani keskiyön tienoilla juttelin pakistanilaisen kämppikseni kanssa keittiössä. hän ikkunalaudalla ikkuna auki tupakka huulella kuten.... perus ilta.
ja tuli se puolalainenkin kämppikseni siihen sitten. joivat kummatkin vodkaa mehulla, noin ihan rennosti keskiviikko-iltana. sanoin ei kiitos. 
puolalainen sanoi mikä tylsimys olen: en juo, en polta, en käytä huumeita, en syö lihaa.... en siis tee mitään hauskaa. pahinta on se että en syö lihaa.
nauroin.
vähän pahiksia mutta ihan hyviä tyyppejä.

joitain kuvia parin viikon takaa...

voisin yrittää kirjoitella joku kerta jotain muusta kuin itestäni. ne asiat nimittäin mitkä mun päässäni liikkuu on ihan jotain muuta kuin mitä tänne tuppaan kirjoittelemaan.....

some little moments

So can I get your number? Sorry if I hold you too long you must want to go home.
-It's all these English people who feel awkward and are kind of feeling like escaping the situation..... and I am kind of conforming to that behaviorally...... But I don't feel it myself. At all.
Good.

--------------

We are like a family here. We treat each other well. I treat him like I treat my brother. We are like brothers to each other. And I don't treat you like I treat my sister. I treat you like a flatmate.

--------------

Päätettiin sitten eilen yhdentoista tienoilla iltasella spontaanisti kiivetä vanhan hautausmaan isojen kolmemetristen porttien yli hautausmaan sisälle. Ihan ongelmitta se ei sujunut koska se yläreuna oli täynnä semmosia piikkejä. Onneksi meitä oli kaksi, muuten olisi pelottanut vähän liikaa siellä pimeässä vanhojen hautojen keskellä. Ja tultiin kyllä sitten pienen kävelyn jälkeen poiskin. :)

-------------

Kiipesin sitten nyt ensimmäistä kertaa (kunnon korkuisen) vuoren huipulle! Oli toistaiseksi tuulisin paikka tässä elämässä.... Kylmäkin oli. Eikä sumulta nähnyt oikein metriäkään edemmäksi..... Enpä jäisi asumaan :p

hiukkasen Skotlannin luontoa.... :)

perussss

tässä hennatatuointini:

joku kiinalainen kuvio. en kerro merkitystä. parissa viikossa se on pois. kaveri teki.

nyt viikonlopuksi vaeltamaan pohjois-Skotlantiin!


elämä maistuu ihan hyvältä.

on ihan hyvä asenne nimittäin.

hei näyn vilaukselta videolla, ja teen tökerön judoheiton pojalle, jolle on vaikea mitään tehdä koska hänellä ei oo yllä judopukua..... eli en oo ylpeä mitä videolla näkyy Mutta... kelatkaa kohtaan 1:50
https://www.youtube.com/watch?v=jgal2qp-t4I
hauska itse asiassa, kuvaajat pyysivät demonstraatiota, ja se haastateltu parta-poika sit heittää mut siinä kameran edessä ihmisten keskellä nurmikkoon oikeen kunnon ilmavalla lennolla. ei päässyt se heitto kameraan, tais olla vähä huono esimerkki "turvallisesta" lajista :D

ja sitten on tämä yksi poika. aika... vaarallista koska ollaan kavereita, ja meillä on yhteisiä kavereita.... on siis Hyvinkin seisottava jokaisen askeleensa takana myös muiden edessä... eikä voi antaa mitään kiillotettua kuvaa itsestään ku kummatki ollaan nähty toistemme heikkouksia... enkä tiiä miksi kyseessä on ihastus, en todellakaan, mutta ei sitä aina ymmärrä maailman asioita. ja vähän pelottavaa koska tunnetaan toisemme jo aika hyvin. ja koska kyseessä on fiksu tyyppi, erityisesti ihmisasiantuntijana. semmoinen on pelottavaa, oli jo viime vuonna..... olen pari vastaavaa ihmistä tavannut aikaisemmin, jotka sai tuntemaan samalla tavalla, eli en kovin monta.... mutta toisaalta, eipä sitä kauheesti oo salattavaakaan että ihan sama..... ja hei, ei sitä pelon kautta tässä haluta elää.... eli ihan sama. Ihan Sama.
viimeaikaista dialogiamme:
he:don't you dare to claim you know what you are doing
me: it's not about knowing...
he: don't give me that crap
me: it's not about...
he: don't do that...
me: what is it to know.... *stepping accidentally on a water pot*
he: *pointing with a finger to my wet shoe and laughing* what did i just see you did? *laughing more* did i just see you actually stepped on a water pot? and you claim you know what you are doing.... don't you dare to...
me: it's not about knowing.....  i don't think it is possible for anyone to know what they are doing..... but i think there is something you feel good about and you can go toward whatever you feel good about....
he: well that can be productive so it makes sense...

siis en todellakaan ollut väittänyt alun perinkään yhtään mitään mut tää on näitä perus sen kokeiluja nähdäkseen missä seison jonkun ajatuksen suhteen.... aika hauskaa oikeastaan..

sen sellaista.

berimbauta ja jännetulehdusta

vielä muutama päivä sitten soittelin iloisesti berimbauta:

nyt sunnuntain judotreenien jälkeen vasemmalla kädellä ei soitella enää mitään....

sanoinkin kämppikselleni eilen että on paha olla. koska olin niin innoissani kaiken alkamisesta. ja nyt meni käsi paskaks. hukun siis tylsyyteen.
hän työnsi nokkani eteen kanacurryä riisillä. vaikka olen vähintäänkin osa-aikainen kasvissyöjä.
mutustelin kasvispalat currystä ja riisin. ja parit kanapalat.
vaikka olikin jo keskiyö.

tänään on jo parempi fiilis. toivo on saapunut.

lopuksi runon pätkää...

You suppose you are the trouble
But you are the cure
You suppose that you are the lock on the door
But you are the key that opens it
It's too bad that you want to be someone else
You don't see your own face, your own beauty
Yet, no face is more beautiful than yours.

judopäivitys

ah.
kaksi judokaveria, poikia, oli tehny keskenään sopimuksen, että aikovat selättää mut painissa ennen kuin kouluvuosi on ohi.....
lol.
se toinen kyllä kunhan saa vaa enempi vartalonhallintaa kehitettyä, saattaa potentiaalisesti olla parempi jo ennen ku vuosi on ohi. sen verran enempi voimaa ja lihasmassaa ja massaa..... ei se mitään. tekisin silti ihan hyvin tällä kropalla. :) eikä se oo voittamisesta tai häviämisestä vaan harjoittelemisesta....

(EDIT. tänään kuulin että sille, joka saa mut selätettyä, judoklubi tarjoaa baarissa drinkin. :P)

vähän liioittelua... tämä allaoleva japsi kyllä nimittäin päihittää heh. hienoa kun voi treenata tyypin kanssa joka on viimeset 15 vuotta varmaan harrastanu kamppailulajeja päivittäin, välillä melkein täyspäiväisesti, ja paini erikoisosaamisena.... aika jees. 

identiteettikriisi oli lähellä

eilen otin osaa urheilukerhon voimannostojuttuun. jossa näytettiin miten nostetaan punttia oikeaoppisesti, ja saatiin kokeillakin pari kertaa. täyttä ajan hukkausta minulle muuten. ei kiinnosta ei pätkän vertaa, eikä tullu siellä tehtyäkään mitään. puhua se ohjaaja kyllä osasi.
joka tapauksessa.
menin sinne parin (skotlantilaisen) pojan kanssa, urheilukerhostani.
mutta siellä minut erotettiin tyttöjen ryhmään. olin häkeltynyt. ohjaajan silmissä olin enemmän osa tuntemattomia kikattelevia tyttöjä, jotka hän laittoi nostelemaan höyhenen kevyitä tankoja, kuin mitä näitä kahta poikaa, jotka itse asiassa viime vuonna päihitin poikkeuksetta painissa....

tunnin tämän täydellisen ajanhaaskauksen jälkeen hengailin parin muun (suomalaisen) kaveripojan kanssa, ja jatkettiin hengailua mun kämpillä. kuuntelin armeijassa kerrottuja vitsejä mitä en ehkä olisi halunnutkaan kuulla.
heidän lähdettyä menin kaverini luo soittamaan ja laulamaan brasilialaisia capoeiralauluja. siellä oltiin minä ja kaks kaveripoikaa (skotlantilainen & kreikkalainen). juotiin myös teetä, ja juteltiin...... pinnallista mutta ihan rattoisaa.... roskaa.
tulen illalla kotiin ja hengailen kämppisteni, kahden pojan, (pakistanilainen & puolalainen) kanssa. ihan mukavaa.

pointtina. tuntui luonnottomammalta urheilun merkeissä liittyä viittä vuotta nuorempien tyttöjen ryhmään mitä kaveripoikien. siinä tuli pieni identiteettikriisi. no, onneksi en oikeastaan enää yritä määritellä asioita, esim. itseäni.....

laukkujen kantoa

oon viime päivinä hengaillu paljon tämän yhden irlantilaisen filosofian, mikä se on, tohtoriopiskelijan kanssa. hän auttoi laukkujeni kantamisessa muutto-operaatiossani eilen muutaman kilsan verran. sanoihan hän useita kertoja että hän voi auttaa minua. johon vastasin useita kertoja että en tartte apua, selviydyn yksin. ja kun hän sanoi aina vaan uudelleen että hän voi kyllä tosiaan auttaa, niin vastasin että en edes tiedä mihin suhtautua noihin sanoihin. britit ja irlantilaiset puhuu paljon mutta tarkoittavat ihan toista miten sanovat. että en ymmärrä mitä hän tarkoitti. oliko se vain semmoinen kohteliaisuus mihin oli vastattava että ei, en tartte apua, koska ei se toinen ollut todellakaan aikomassakaan auttaa. että siksi en tartte apua. suoriudun yksin. näin sanoin.
mutta hän lopulta vaati että saisi auttaa. okei, ihan sama, jos haluat, kyllä se mulle käy, tee mitä teet, sanoin.
ja laukkujen kanto-operaation jälkeen hän sanoi, että pakotin hänet kantamaan laukkuja käyttämällä naisen passiivis-agressiivista taktiikkaa. en voinut kuin nauraa. olisin myös voinut hakata päätäni seinään jos olisi seinä siinä vieressä sattunu olemaan.

irlannissa, ja siis täälläkin, on epäkohteliasta mennä jonku luo kylään ottaen kengät pois eteisessä. siinä tulisi semmoinen awkward feeling että aikooko tuo nyt jäädä tänne asumaan vai.
huomasin kerta toissapäiväisissä kotipippaloissa että kaikilla, paitsi toki minulla, oli kengät jalassa. myös paikan asukeilla. niin o-u-t-o-a. vieläpä kokolattiamatoilla. olin jo unohtanut kesän aikana tämänkin tavan.

pysäytän ajan minuutiksi, ja katson elämääni taaksepäin.....

elämä on kummallinen.

muutama esimerkki.

juttelin pari viimeistä iltaa usean tunnin verran filosofian jatko-opiskelijoiden kanssa elämästä. sellasia abstrakteja ajatuksia ja sen semmosta.
englanniksi.

punkkaan väliaikaisesti latvialaisen kaverini luona täällä Skotlannissa ennen ku löydän asunnon jostain.

viime kesän olin töissä Ruotsissa. ruotsiksi.
vaeltamassa Norjassa.

odotan huomisen capoeiratreenejä. viikonlopun judotreenejä.

parin viikon sisällä alkaa viimenen vuosi täällä psykologian opiskelua. 

 ja se että olen onnellinen. ja koska se näyttää olevan elämänasenne, se on jotain suht. pysyvää.

mitä vittua.

olisinko uskonut 10 vuotta sitten?
parempaa kuin villeimmissä unelmissanikaan...

"aidat on vaan hämäystä, maailma on rajaton..."

kävin sitte Norjassa!

kävin sitte Norjassa! vai ette usko? no tässäpä todisteet, hah hah hah

todiste 1. norjalainen kyltti, ja kädet sinertävät norjalaisista mustikoista.

 todiste 2. Norjan lippu.

 todiste 3. Norjan rajakyltti.

todiste 4. jos ette vielä usko.... tässäpä kuva norjalaisesta kalastajasta !! revi siitä. :)

olin siis tosiaan Norjassa. :)

kesä ollut elämänmakuinen. palaan asiaan myöhemmin! ehkä.

kesä kesä kesääää osa 2

mä oon auringon, valon lapsi.

en halua talvea, en edes skotlannin. haluan kahden viikon lumisen kunnon suomen talven, jolloin voin hiihtää, lasketella, lumilautailla, tehdä lumienkeleitä ja lumiukkoja ja luistella ja pelata jääkiekkoa vaikka joka päivä vaikka joka tunti. puhdistaa auton ikkunoita lumesta, käyttää lumikolaa. sen kaksi viikkoa haluan.

en sitä muuta kaikkea. jatkuvaa kylmyyttä, pimeyttä. ainakaan nyt tässä auringon helmassa ei se ajatus tunnu ollenkaan hyvältä.

hyvä juttu on kylläkin se että eihän mun tarttekaan. .....olen vapaa! saan tehdä mitä haluan ! ja se että vaikka suomessa asuukin, ei ole vanki asua siellä seuraavaa kymmentä vuotta.

ei se siis nyt tarkoita sitä että lähden timbuktuun keräämään päärynöitä ylihuomenna, enkä paluulippua ostanut. se vain tarkoittaa juuri sitä mitä kirjoitin -olen vapaa ! ja että se on hyvä pitää mielessä. elämä ei ole valmiiksi kirjoitettu ainakaan tietoiseen muistiin.

mitä enemmän annan elämälle mahdollisuutta, sen enemmän löydän itsestäni positiivisesti uusia puolia. ja löydän itseni jostain aivan uudesta. ja koska seurasin sydäntäni, se paikka on parempi mitä olisin voinut kuvitella.

kesä kesä kesää

olen viime viikot elänyt kuin viimeistä päivää. mahtavaa mahtavaa mahtavaa. tätä se on se kesä.

ainut negatiivinen asia on univelat. en myöskään ehdi millään tapaamaan kaikkia niitä ihania ihmisiä joita haluaisin. aika on rajoitettua. pakko laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. ja itse asiassa aikaa itselle, koska sekin on niiiiiiiiin ihanaa, ja nukkuminen vielä ihanampaa.

jotain kuvastaa ehkä se, että olen syönyt viime aikoina kasvissyöjänä lihaa silloin kun sitä on ollut tarjolla siellä sun täällä. makkaraakin paistoin. ei sillä oo niin väliä. ei se nyt oo niin justiinsa.


jotain muuten muuttui bulgariassa niiden muutaman minuutin aikana silloin kun olin tajunnut luottokorttien, passin ym. varastamisen jälkeen että olin fucked up, ja hyväksyin sen. sen muutaman minuutin aikana ei ollut toimintasuunnitelma A:ta tai edes B:tä. olin vain so fucking fucked up. ei ollut mitään. edes internettiä tai käytännössä toimivaa puhelinta saati sitten rahaa. bulgarian kivat kadut. ehkä jonkin hatun löytäisi jostain johon voisi kerjätä rahaa tai jotain. se oli se todellisuus siinä hetkessä. ja sen todellisuuden hyväksyin. olin ok.
jotain muuttui juuri siinä.
jotain pientä mutta syvää.
jotain tiedostamatonta epäonnistumisen ja yksinäisyyden pelkoa on väistynyt. pelkään vähemmän että asiat menisi päin mäntyä, että olisin riippuvainen muiden ihmisten mielipiteistä, että jollain olisi jotain.... väliä. 
siis.
...uskallan olla.
wholeheartedly.
enemmän.
enemmän mitä ennen.
se on antanut lisämaun tähän kesään, luulen.


joku random tyyppi sanoi eilen että olen inspiroiva ihminen. hymyilin.

few words of wisdom...

'The greatest fear in the world is of the opinions of others. And the moment you are unafraid of the crowd you are no longer a sheep, you become a lion. A great roar arises in your heart, the roar of freedom.'

'The moment you compromise and lose your individuality, you have lost everything. You have committed suicide. The people who fit in the world are people who have destroyed themselves.'
 
'Never compromise on any point. The very compromise is the beginning of your destruction.'

'I have lived continuously as a misfit everywhere, and I have enjoyed it, every inch of it, every drop of it. It is such a beautiful journey, to be just yourself.'

'The crowd is not the problem — you are the problem. The crowd is not pulling you — you are being pulled, not by somebody else but by your own unconscious conditioning. Always remember not to throw the responsibility somewhere on somebody else, because then you will never be free of it. ... Why should you be so much against it? Why do you carry such a wound?'

'we were so fucking deep.'

tuntematon tyyppi kysyi että saako se halata mua ku näytän kauheen hyväenergiseltä tyypiltä. sanoin että, noh, mikäs siinä.

löysin sitten australialaisen filosofin jostain. puhuttiin ummet ja lammet siitä... mitä on. muutaman tunnin keskustelun jälkeen oltiin ihan pohjalla. ei siellä paljoa ollut mitään, oltiin sen verran paljon harhakuvia ajatuksistamme riisuttu. istuttiin kummatkin lopulta hiljaa ihan suu auki siinä pöydän äärellä vierekkäin. kyllä, australialaisen kanssa hiljaa istuin, näkyi kaunista tyhjyyttä edessä. random iloinen ruotsalainen tulee esittelemään itsensä, ja kysyy nimeäni, mistä olen kotoisin, missä päin Suomea se sijaitsee, ja miten se paikan nimi lausutaan. filosofikaverini menee hetkeksi pois, ehkä oksentamaan, ja minullekin tulee todella paha olo, ei todellakaan alkoholista, vaan siitä miten väkivaltaiselta tuollaiset kysymykset tuntui. me olimme karsineet sen... kaiken... muutaman tunnin aikana pois. ja nyt joku rillipää tulee kysymään missä päin Suomea kotipaikkakuntani sijaitsee.
sanoinkin että nyt ei pysty. ollaan liian syvällä.

random tavaraa

ostin sitten uudet kengät. miesten osastolta taas kerran. kun niissä edellisissä oli pohja rikki ja reikiä.

missä meni vikaan?


kaverini kysyy, ottaisinko ennemmin hanhen vai hipin. he ovat kummatkit siis kaksi hyvännäköistä ruotsalaista meillä asuvaa tyyppiä. vastaan oikopäätä että hipin. "niinnojoo tottakai, sä ootki semmone hippi-ihmine." tokaisee kaverini. minä? ...hippi? miten tässä näin kävi? kuka uskaltaa määritellä?


facebookin takia saattavat jotkut ihmetellä, kenen kanssa tuoreessa kuvassa poseeraan.
en tiedä. jonkinsortin kameleontti ja pahis. & pinnan alla herkkis kuten me kaikki.
kysyi tässä randomisti tekstarilla satunko tarvitsemaan sänkyä. on nimittäin ylimääräinen, hän voisi sen kärrätä jostain. tukholmassa. eh, meinasitko metroa vai bussia käyttää? ois pitänykki vastata jotain että "joo, just sitä tartten, raahaappa tänne vaan, mielellään ennen iltapäivää"....  ;)

juhannus!

perjantaina hengailtiin puistossa.
jotkut tuntemattomat ruotsalaiset tarjosivat mukillisen viiniä.
kotona odotti kotibileet ja juhannustangonkin ympärillä tanssahtelua yössä.
tarjolla mansikkakakkua, lohirullia, mansikoita ämpärillisittäin.....
neljältä nukkumaan.

se oli hyvä ilta se.

lauantaina pubiin. kävin myös toisen kerran juoksulenkillä, vau. ;)
sunnuntaina.... noh, muutaman tunnin kahvittelut.

ihmiset on mukavia, noin yleensäkin ottaen.

minua väsyttää nyt.

Kuvia ja tekstiä.

 postaan nyt kuvat, jotka itteäni tällä hetkellä tuntuu inspiroivan. siis en näitä tämmösiä mitenkään usein kattele. itse asiassa pitäis käyttää enemmän aikaa elämästään tämmöseen tärkeään tyhjänpäiväisyyteen. tuhlaan sitä enemmänki joutavaan ja kuluttavaan. :)

the truth is like a lion. you don't have to defend it. let is loose. it will defend itself. ah, tykkään.

this land does not belong to you, it is you who belong to this land....

 paljon oon viime aikoina miettiny tätä 'fit in'. hitsi mikä se on suomeksi. *vilkaisee sanakirjaa.* joukkoon sopimista! mä en sovi joukkoon kauheen monessa paikassa, jos missään, jos on edes mahdollista "sopia joukkoon" ylipäätään.
semmosten ihmisten kanssa, jotka eivät myöskään oikein koe sopivansa joukkoon, voin ehkä sopia joukkoon koska sillon se normi on että ollaan kaikki semmosia eksyineitä seikkailijoita tai lampaita. tai joukko, jossa jäsenet ovat hyvin erilaisia toisistaan, esim. eri maista kotoisin. silloin ei tarvitse edes yrittää sopia joukkoon. voi vain luoda hyvän ilmapiirin jossa on hyvä olla. tai voi vain olla niin kiva ryhmä ettei se yritä määritellä muita.

mutta muuten. normaalisti.
tai, enemmänkin, normaaleissa porukoissa.
en esimerkiks tiiä miten kertoa itestäni enää. kuka oon, mitä teen, miksi, mikä on kehityskulku. sanon vaan että en elä loogisesti, enkä edes 'usko' logiikkaan. jos joku kysyy. ja ihan tottahan se on.
ja se on ihan ok.
onneksi ihmiset eivät näitä usein kysy. tai löydän itseni ihmisten vierestä jotka eivät hae määrittelyjä. okei viime viikolla yksi tyyppi, oli kiinnostunut kuka olen. kohtasin siis punaisen spottivalon, mutta vältin sen vetoamalla logiikattomuuteen. ei olisi muuta mahdollisuuttakaan.
ennen yritin luoda selkeän kuvan elämästäni. kaikella oli syynsä. siltä on vaan pudonnut pohja pois, kävi mahdottomaksi. enkä halua olla selkeä, jos olen onnellisempi tekemällä sitä mikä juuri sillä hetkellä tuntuu parhaalta, oli se muiden näkökulmasta selkeää tai sitten ei.

ja sitte on nää kopit jossa ihmiset asuu. ajattelumallit, siis, josta elää. johon esimerkiksi se minäkuvakin sisältyy. niitä ajatusmalleja voi lähteä laajentamaan. ja sitte mitä enemmän niitä lähtee laajentamaan, sitä enemmän havannoi muiden ihmisten... koppeja.
esimerkiksi, ulkomailla ymmärtää enemmän suomalaisen tavan olla. ymmärtää mikä itsessä on suomalaisuutta. se, mikä oli ennen osa identiteettiä, muuttuu joksikin opituksi.
ja ne kopit on ihan ok. jokaisellahan meillä on omat ajattelumallimme, koppimme. mutta on välillä ainakin ihan hyvä niitä hiukkasen edes laajentaa. kutsutaan oppimiseksi. ;) 'Education is not the learning of facts but the training of the mind to think.' Einsteinkin ehkä sanoi.

omasta.... hmm, ehkä muutoksesta...
en jaksa enää meikata. meikkasin kerran ulos mennessäni kuukausi sitten. silloinkin mietin että ihanko todella, mutta ajattelin että paikka oli fiinimpi niin ehkä odotetaan että pitäis olla meikki naamalla. sitä ennen oliko kerran joulukuussa ja sitä ennen....eikä siinä meikkaamisessa mitään pahaa oo, ja ihmiset mun puolesta vetäköön vaikka kilo maalia kasvoille joka aamu, jos se niitä ilahduttaa, ja tuo niitten elämään jotain hyvää. en vaan ite näe enää järkeä.
kiskoin harmaan hupparin tänään töihin, ja hiukan löysät farkut. en tiedä miksi. ei vanhuksia -siis "asiakkaitani"- kiinnosta mitä päälläni on, eikä minulla ole, tai tänään onneksi ollut, mitään syytä yrittää... olla joku.
en taida jaksaa enää yrittää sopia joukkoon, olla kiltti, yrittää, sopeutua aina uusille säännöille, koska joka paikassa on aivan omat koodistonsa esimerkiksi pukeutumisenki suhteen. kai annan sen vaan näkyä että olen ollut muuallakin. koska tottahan se on.
enkä muuta enää jaksa.
raja tuli vastaan.
ja se on ihanaa olla oma itsensä.
enkä puhu siitä määritellystä itsestä. minäkuvasta, objektista. siitä josta voi puhua. joka voi tuottaa ylpeyttä, ahdistusta, jne. esim. minä laitan rastat koska olen hippi. on seki ihan ok, ei mitään väärää, mutta en viittaa nyt semmoiseen.
vaan puhun... siitä agentista, toimijasta, aktiivisesta, kokevasta, ... todellisesta itsestä.

hiukan sekavaa ajatusvirtaa tällä kertaa mutta joskus näin.